Strategisesti fokusoitua yhteistyötä

Tietoarkiston missiona on jakaa, vaalia ja säilyttää pitkäaikaisesti käyttökuntoisena suomalaisen yhteiskunnan, ihmisten ja kulttuuristen ilmiöiden tutkimiseksi kerättyä tutkimusdataa. Toimintaamme ohjaa valtakunnallisen neuvottelukuntamme hyväksymä strategia. Sen mukaisesti tuotamme yhteentoimivia, luotettavia ja vaikuttavia palveluita sekä kehitämme alan parhaita käytäntöjä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Yhteistyö- ja vaikuttamisympäristömme onkin laaja. Keskeiset yhteistyötahomme on koottu oheiseen kuvioon, joka asemoi Tietoarkiston tutkimuksen ja avoimen tieteen kokonaisuuteen sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Kuvio: Tietoarkiston yhteistyötahot.

Asiakkaistamme suurin osa tulee tiedeyhteisöstä, erityisesti kotimaisista yliopistoista. Merkittävä osa on yhteiskuntatieteilijöitä, mutta Tietoarkisto palvelee aivan kaikkia tieteenaloja. Käyttäjäyhteisömme voidaan jakaa kahteen ryhmään: aineistojen luovuttajat (tallentajat) sekä aineistojen ja palveluiden käyttäjät. Aineistoja luovuttavat arkistoitaviksi yksittäiset tutkijat, tutkimusryhmät, yliopistot, tutkimusorganisaatiot, tiedonkeruuorganisaatiot, ministeriöt, kolmannen sektorin toimijat sekä yritykset. Käyttäjiä ovat kaikki, jotka lataavat ja hyödyntävät aineistoja Ailasta tai käyttävät muita Tietoarkiston palveluita.

Suuri osa käyttäjistämme on tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Avoimesti saatavilla olevat aineistot ovat myös esimerkiksi kansalaisten, julkisen sektorin, median, yritysten ja kolmannen sektorin käytettävissä. Vuonna 2026 Ailassa oli yli 7000 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista suurin osa oli suomalaisista korkeakouluista.

Ihmisten lisäksi palvelemme enenevässä määrin myös konekäyttäjiä. Tietoarkiston metadata haravoidaan muun muassa kotimaiseen Etsin-palveluun ja kansainvälisiin aineistoluetteloihin kuten CESSDAn datakatalogiin.

Kansainvälistä yhteistyötä aineistojen keruussa ja aineistopalveluissa

Keskeinen yhteistyökumppanimme onkin CESSDA ERIC (Consortium of European Social Science Data Archives), joka on eurooppalaisten yhteiskuntatieteellisten tietoarkistojen muodostama tutkimusinfrastruktuuri. Suomi on CESSDAn jäsen ja Tietoarkisto CESSDAn Suomen kansallinen palveluntuottaja (Service Provider, SP). CESSDA-yhteistyössä kehitetään keskitettyjä palveluja, jaetaan työkaluja ja vaikutetaan tutkimus- ja tiedepolitiikkaan. CESSDA ja sen kansalliset palveluntuottajat osallistuvat aktiivisesti myös EOSC kokonaisuuden kehittämiseen erilaisissa EU-hankkeissa.

Tietoarkisto on mukana neljässä kansainvälisiä vertailuaineistoja tuottavassa tutkimuksessa. International Social Survey Programme (ISSP) - ja European Values Study (EVS) -ohjelmissa Tietoarkisto koordinoi datankeruuta ja vastaa Suomen datan arkistoinnista ja jakelusta. Lisäksi tarjoamme suomalaiselle tutkimusyhteisölle pääsyn luotettaviin vertailuaineistoihin Michiganin yliopiston yhteydessä toimivan ICPSR:n (Inter-university Consortium for Political and Social Research) ja Luxemburgissa toimivan LIS-datakeskuksen kautta.

Standardointi, tiedepolitiikka ja kansalliset verkostot palveluiden parantamiseksi

Olemme myös aktiivisia standardoinnin ja tiedepolitiikan kentillä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Asiantuntijamme osallistuvat alamme metadatastandardien kehittämiseen DDI-allianssissa ja luotettavan pitkäaikaissäilytyksen standardien luomiseen sekä repositorioiden sertifiointiin CoreTrustSeal- verkostossa. Lisäksi olemme mukana eurooppalaisissa hankkeissa rakentamassa EOSCia ja yhteiskuntatieteellis-humanistisia palveluja SSHOC-yhteistyössä. Kansallisesti Tietoarkisto osallistuu muun muassa avoimen tieteen koordinaatioon ja asiantuntijaryhmiin. Hyödynnämme CSC:n tuottamia kansallisia palveluita, kuten Fairdata- ja PAS-palveluja. Kotimaassa verkostoihimme kuuluvat myös kansalliset tutkimusinfrastruktuurit, kuten ESS, SHARE, FIN- CLARIN ja FIRIPO.

Tampereen yliopisto on Tietoarkiston omistajaorganisaatio. Tampereen korkeakouluyhteisön tutkijat, opettajat ja opiskelijat sekä datanhallinnan asiantuntijat muodostavat merkittävän osan Tietoarkiston käyttäjäyhteisöstä. Yliopiston sisällä Tietoarkisto tekee tutkijoiden lisäksi yhteistyötä muun muassa kirjaston, IT-palveluiden ja hallinnon palveluiden kanssa. Tietoarkisto tuo korkeakouluyhteisöön datanhallinnan ja pitkäaikaissäilyttämisen asiantuntemusta sekä resursseja muun muassa EU-hankerahoituksen kautta.

Kaiken yhteistyön tavoitteena on parantaa tutkijoille tarjottavia palveluita, varmistaa arvokkaiden tutkimusaineistojen käytettävyys ja saatavuus nyt ja tulevaisuudessa, vahvistaa Tietoarkiston osaamista sekä välttää päällekkäistä työtä. Haluamme myös viedä hyviä suomalaisia datanhallinnan käytäntöjä maailmalle sekä edistää tutkimuksen vastuullista avoimuutta, käytäntöjen läpinäkyvyyttä sekä metadatan, datan ja palveluiden yhteentoimivuutta.

Lisätietoa:

• Tietoarkiston missio
• Tietoarkiston strategia
• Valtakunnallinen neuvottelukunta
• Tietoarkiston yhteistyökumppanit
• Tietoarkiston palvelut
• Tutkimusaineistojen haku palveluportaali Ailassa
• Tietoarkiston käyttölukuja vuodelta 2025
• CESSDA ERIC
• CESSDAn yhteiseurooppalainen datakatalogi
• Tietoarkiston vaikuttavuus
• Tietoarkiston toiminta- ja vuosikertomukset
• Tietoarkiston hankkeet
• EOSC (European Open Science Cloud)

Mari Kleemola
Kehittämispäällikkö, varajohtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Digitaalisen säilyttämisen parhaat käytännöt rakentuvat yhteistyössä

Marraskuun toinen torstai on aina kansainvälinen digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä. Tänä vuonna päivän teemana on Preserving Our Digital Content: Celebrating Communities. Teemalla halutaan juhlistaa yhteisöjä, jotka ovat eri tavoin toteuttamassa sähköisten aineistojen pitkäaikaissaatavuutta.

Itselleni tärkeä yhteisö on ollut CoreTrustSeal. Se on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa luotettavan sähköisen säilyttämisen perustason sertifiointia. Olen palvellut CoreTrustSealin hallituksessa jo vuodesta 2018 alkaen. Viimeisen vuoden aikana yksi keskeinen teema on ollut digitaalisen säilyttämisen ja aineistojen kuratoinnin erilaiset tavoitteet ja tasot, koska niihin liittyvät käsitteet ja määritelmät eivät ole vielä vakiintuneita.

Olemme CoreTrustSealin piirissä käyneet aiheesta avointa ja yhteisöä osallistavaa keskustelua, jonka perusteella hallitus on hahmotellut neljä erilaista digitaalisen säilyttämisen tasoa¹:

• Z. Nollataso (level zero): Repositorio säilyttää ja jakaa digitaalisen objektin sisällön sellaisena kuin se on repositorioon tallennettu.
• D. Tallennuskriteerit täyttävä taso (deposit compliance): Tallennusvaiheessa repositorio tarkistaa, että digitaalinen objekti ja sen metadata täyttää tietyt ennalta määritellyt minimivaatimukset.
• C. Ensikuratoinnin taso (initial curation): Repositorio täydentää digitaalista objektia tai sen metadataa repositorien käytäntöjen mukaisesti, esimerkiksi lisää FAIR-periaatteiden mukaista metadataa.
• A. Aktiivisen pitkäaikaissäilytyksen taso (active preservation): Repositorio ottaa vastuun siitä, että digitaalinen objekti säilyy käytettävänä ja ymmärrettävänä pitkällä aikavälillä.

Nämä tasot voivat olla kumulatiivisia ja usein ovatkin. Tyypillisesti esimerkiksi repositorio, joka vastaa datan pitkäaikaissäilyttämisestä (A) myös tarkistaa tallennuskriteerien täyttymisen (D) ja kuratoi aineistoja (C). Kaikenlaisia repositorioita tarvitaan, koska asiakkaiden tarpeet ovat erilaisia. Tärkeää on, että repositoriot viestivät selkeästi palvelulupauksensa, jotta asiakkaat pystyvät valitsemaan oikean paikan digitaalisen materiaalin tallennukseen. Esimerkiksi tutkimusdatalle oikea repositorio on usein tieteenalakohtainen sertifioitu data-arkisto.

Työ tällä saralla jatkuu. CoreTrustSealin hallitus on julkaissut keskustelupaperin, jossa pohditaan, miten näiden neljän eri säilytystason avulla voidaan ryhmitellä repositorioita². Osallistuin keväällä 2024 Saksan data-arkiston GESISin järjestämään tutkijavierailuun. Sen tuloksena julkaisimme paperin, jossa hahmotellaan mitä metadataa tarvitaan kuvaamaan kuratoinnin ja säilyttämisen tasoa sekä repositorion että digitaalisen objektin tasolla.³

Ensi tammikuussa alkaa CSC:n johtama Horisontti-rahoitteinen FIDELIS-hanke, jossa Tietoarkisto on mukana. Hankkeen tavoitteena on rakentaa eurooppalainen luotettujen datarepositorioiden verkosto, määritellä hyviä käytäntöjä ja tutkia luotettavien repositorioiden ominaisuuksia.

Tutkimusdatan digitaalinen pitkäaikaissäilyttäminen on nopeasti kehittyvä ala, jossa tarvitaan monenlaista osaamista ja erilaisia näkemyksiä. Parhaat käytännöt rakennetaan yhteistyöllä ja verkostoitumalla. CoreTrustSeal on vain yksi monista yhteisöistä, joihin Tietoarkisto ja tietoarkistolaiset kuuluvat. Tätä blogiakin olen työstänyt yhdessä CoreTrustSealin hallituksen ja CESSDA-kollegojen kanssa. Lue lisää CoreTrustSealin ja Digital Preservation Coalitionin sivuilta.

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

^[1] CoreTrustSeal Standards and Certification Board. (2024). Curation & Preservation Levels: CoreTrustSeal Position Paper. Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.11476980

^[2] CoreTrustSeal Standards & Certification Board. (2024). Types of Repository: Entities, Responsibilities, Objects. CoreTrustSeal Board Discussion Paper (v01.00). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.13133041

^[3] L'Hours, H., Kleemola, M., & Recker, J. (2024). CoreTrustSeal Levels of Curation and Preservation: Implied Repository and Object Metadata Characteristics (v01.00). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.12701324

25-vuotta Tietoarkistoa

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 25 vuotta Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustamisesta. Valtakunnallista tehtävää hoitamaan Tampereelle sijoitettu erillisyksikkö on tänä aikana ehtinyt nähdä monta muutosta toimintaympäristössään ja yleisessä suhtautumisessa tutkimusaineistojen hallintaan ja avaamiseen.

Alussa Tietoarkisto oli myös henkilöstön ikärakenteen puolesta Tampereen yliopiston nuori tulokas. Vuosituhannen vaihteen seutuvilla työnsä aloittaneita tietoarkistolaisia on mukana edelleen useita, joten ajan kuluessa sekä henkilöstö että Tietoarkisto ovat keski-ikäistyneet. Muutama työntekijä on ehtinyt eläköityäkin.

Tulokkaasta tukijaksi ja tiedon jakajaksi

Pisimpään Tietoarkistossa työskennelleet kollegat muistelevat toisinaan, miten tyhjästä kaikki alkoi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että ensimmäisiä työtehtäviä oli kahvikaluston ostaminen marketista. Astiaston hankkimisen lisäksi muukin infrastruktuuri rakennettiin nopeasti. Itse työskentelin tuolloin tutkijana ja tilasin yhden Eurobarometri-aineiston Tietoarkistosta sen ensimmäisen toimintavuoden aikana, ja sain toimituksen nopeasti sähköpostiini.

Tehokas eteneminen oli mahdollista paitsi innostuneen ja osaavan henkilöstön myös data-arkistojen kansainvälisen yhteistoiminnan ansiota. Edelläkävijöistä saatiin ottaa mallia, hyödyntää hyväksi havaittua, eikä virheitäkään tarvinnut toistaa. Muutamassa vuodessa Tietoarkistosta itsestään tuli monien ratkaisujen suhteen edelläkävijä ja tiedon jakaja kansainvälisille kollegoille ja kotimaisillekin toimijoille.

Ehkä suurimmat muutokset Tietoarkiston toimintamalleihin tehtiin noin kymmenen vuotta sitten. Suomen Akatemialta saatu infrastruktuurirahoitus mahdollisti toiminnan voimakkaan kehittämisen. Palveluportaali Aila otettiin käyttöön toukokuussa 2014. Laadullisten aineistojen käsittelyyn luotiin uusia käytäntöjä. Tietoarkisto saikin ensimmäisenä suomalaisena organisaationa sähköisten aineistojen pitkäaikaissäilytyksen luotettavuudesta kertovan sertifikaatin.

Kansainvälisten aineistojen, kuten mainitsemieni Eurobarometrien, jakelu lopetettiin vuonna 2013, koska aineistot oli mahdollista ladata maksutta Saksan tietoarkiston verkkoportaalista. Samana vuonna luovuttiin myös niin sanottujen vain kuvailtujen aineistojen luettelosta. Ratkaisu ei soveltunut Ailaan ja muualla säilytettävien aineistojen saatavuustietojen luotettava ylläpito osoittautui hankalaksi ja joskus mahdottomaksi.

Avoimuus ja tietosuoja jokapäiväistyvät

Alussa joskus aineistojen avaamiselle vastahakoinenkin tiedeyhteisö on muuttunut 25 vuodessa avaamista suosivaksi tai jopa edellyttäväksi. Toisaalta samaan aikaan myös tietosuojalainsäädäntö on muuttunut, ja sen myötä erityisesti tietoisuus tutkittavien oikeuksista on lisääntynyt.

Tietoarkisto on ollut sopivassa kehitysvaiheessa ja hereillä muutosten tapahtuessa. Aineistonhallinnan kanssa kamppailevia olemme voineet tukea tarjoamalla kattavan ja ajantasaisen aineistonhallinnan käsikirjan sekä tarvittaessa henkilökohtaistakin neuvontaa. Nykyisin vastaanotammekin paljon aineistoa, jota on tutkimuksen aktiiviaikana käsitelty niin, että sen arkistointi jatkokäyttöön on primaaritutkimuksen jälkeen varsin helppoa.

Alalle on tullut myös paljon uusia toimijoita perinteisten data-arkistojen lisäksi. Usein tulijat eivät tunne kaikkia jo olemassa olevia ratkaisuja. Tietoarkistolaiset kollegoineen maailman data-arkistoista ovat tarjonneet osaamistaan, jotta aineistojen avaamisessa ei päädyttäisi erillisiin siiloihin ja yhteentoimimattomiin ratkaisuihin. Yhteistyö on kannattavaa kaikille osapuolille.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa

Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Menneisyyttä katsoessa näkee, mikä on ollut pysyvää ja välttämätöntä halki vuosikymmenten. Sekä aineistojen sisällön ja käsittelyn että tietoteknisten ratkaisujen erityisasiantuntijuutta tarvitaan. Vaikka tekoälypohjaiset työkalut helpottaisivat joitakin arkistoinnin ja jakelun työvaiheita, uusi aika luonee myös uusia tarpeita.

Ainakin metatietomallien tuntemus, niiden hyödyntämis- ja ylläpitokokemus ja pitkäaikaissaatavuuden prosessien ja ratkaisujen tuntemus ovat toistaiseksi ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin välttämättömiä. Samoin on laita tietosuojan ja tutkimusaineistojen etiikan tuntemuksen ja yksittäisten tilanteiden tulkintakyvyn kanssa. Datan arkistoinnissa tarvitaan siis ihmisiä ja vastuuorganisaatioita tekoälyn aikakaudellakin, jos aineistojen halutaan olevan pitkäaikaisesti saatavilla ja käytettävissä.

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Lue myös artikkeli 20 vuotta kvalitatiivisten aineistojen arkistointia Tietoarkistossa: Ydinjätepäätöksestä yksinäisyyden kysymyksiin

Kuvat: Leonardo.Ai

Tutkimusdata on pysyvän tunnisteensa ansainnut

Tänään on maailmanlaajuinen digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä. Miksi siis kirjoittaa pysyvistä tunnisteista, PIDeistä? Siksi, että tunnisteen merkitys on keskeinen laadukkaan pitkäaikaissäilytyspalvelun toteuttamisessa. Kuten tutkimusjulkaisu, myös tutkimusdata on laajasti hyödyllinen vain, jos se on löydettävissä ja kuvailtu riittävän yksityiskohtaisesti. Pysyvä tunniste onkin oleellinen osa pyrkimystä löydettävämpään, saavutettavampaan, yhteentoimivampaan ja uudelleenkäytettävämpään – siis FAIRimpaan – dataan. Se edistää myös avointa tiedettä ja tutkimusta.

Jos tutkimus olisi aina ollut digitaalista, PID (Persistent Identifier) olisi varmasti jo tutkimusdatan normaali kumppani, samoin kuin julkaisuille jo pitkään annetut kirjastoluokitukset ja teoksen identifioiva merkkijono. Tunnisteen avulla digitaalinen aineistopaketti on yksiselitteisesti identifioitavissa ja viitattavissa. Pääsääntöisesti oletamme, että data on saatavissa "verkosta". Vielä toistaiseksi datan löytäminen tai tiettyyn dataan viittaaminen vaatii usein nojautumista muuttuviin URL-osoitteisiin tai viittaamista hakutuloksiin tietokannasta.

PID on avain. Se tunnistaa ja avaa laatikon, josta löytyy itse datan ohella sen kuvaus, ja kenties joukko versioita tai tietoja siitä, mitä versiota tai mitä osaa datasta on hyödynnetty. PID yksistään ei tietysti takaa kaikkea tätä. Mutta PIDillä on omistaja, jolla on velvollisuus taata tunnisteen toimivuus, ainutkertaisuus ja pysyvyys - ja siten datan löydettävyys. Siksi pysyvää tunnistetta ei tulisi koskaan saada aineistolle, jonka metatiedosta, saatavuudesta tai säilyttämisestä ei ole huolehdittu.

PID on käypää valuuttaa. Sillä on käyttöarvo ja tunnisteiden hallinta pitää arvoa yllä. Ylläpitäjä, korkeakoulu, kirjasto tai data-arkisto, vastaa siitä, että tunniste resolvoituu oikeaan lähteeseen. Pitkäaikaissäilytyksen kannalta tämä tarkoittaa, että tiedetään, mikä versio ja millä tunnisteella, on milloinkin säilytetty.

PID lisää luotettavuutta. Kaikki pysyvät tunnistejärjestelmät vaativat, että tunnisteita hallinnoidaan aina siitä alkaen, kun tunniste annetaan. Vaikka aineisto myöhemmin syystä tai toisesta hävitettäisiin tai sen saatavuutta rajoitettaisiin, PID johtaa kyselijän edelleen aineiston perustietoihin. Näin pitkä sitoutuminen aineiston ja sen tietojen ylläpitoon ei voi jäädä tutkijan vastuulle, vaan taustalla tulee olla jokin luetettava taho – esimerkiksi data-arkisto. PIDin tulee lisätä luottamusta siihen, että aineisto on luotettavasti säilytetty ja sen saatavuudesta on huolehdittu. PID kertoo, että datastasi välitetään.

PID parantaa yhteentoimivuutta. Nykypäivänä tiedon on liikuttava tietojärjestelmästä toiseen. Kun pysyvä tunniste on dokumentoitu kuvailevaan metadataan koneluettavassa muodossa, haravoituu se erilaisiin yhteysluetteloihin tai julkaisuarkistoihin osana dataviittausta. Siten PID edistää meriitin syntymistä datan tuottajille. Yhtä lailla tutkimusorganisaatiot, julkaisijat tai julkaisutiedon kerääjät voivat hyödyntää tunnistetta dataan kohdistuvien viittausten kokoamiseen. Rahoittajille tunniste tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi automatisoida rahoittamiensa tutkimustuotosten seuraamista.

PIDit Tietoarkistossa

Tietoarkisto antaa kullekin arkistoitavalle datalle pysyvän tunnisteen. Me käytämme URN-tunnisteita. Olemme valinneet käytännöksi, että tunniste muodostetaan aineistolle annettavan aineistonumeron perustalle, joten ihminenkin näkee, mihin aineistoon tunniste viittaa. Tämä helpottaa tunnisteen käsittelyä ja ymmärtämistä esim. tutkimusjulkaisussa, mutta on silti täysin koneluettava. Kukin aineisto saa pysyvän tunnisteensa jo siinä vaiheessa, kun sen arkistointi aloitetaan. Siten viitteen keräämäänsä (tai käyttämäänsä) aineistoon voi liittää julkaisuun jo etukäteen. Aluksi tunniste johtaa tietoon siitä, että kyseinen aineisto on arkistointiprosessissa. Myöhemmin, kun arkistointi on valmistunut ja aineisto on saatavissa, sama viite tulee ohjaamaan dataan tai sen versiohistoriaan.
PID - tunnista, mitä avaat!

Lisätietoa:

» PID linkkinä resolvoituu aineistokuvaukseen Ailassa: urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3424
» Näin Tietoarkisto palvelee arkistoinnissa
» World Digital Preservation Day

Tuomas J. Alaterä
IT-palveluasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tietoarkisto ja aineistonhallinta koronakriisin aikaan

Tietoarkistossa siirryttiin nopeasti etätyöskentelyyn maaliskuun puolivälissä. Onneksi etätyön mahdollistavia tietoteknisiä ratkaisuja oli otettu käyttöön jo aiemmin ja Tietoarkistolle räätälöityä etäyhteyttä valmisteltu Tietoarkiston teknisten palvelujen ja Tampereen yliopiston tietohallinnon yhteistyöllä. Yhteys saatiin käyttöön nopeutetulla aikataululla suurelle osalle tietoarkistolaisista heti ensimmäisen etätyöviikon aikana.

Arki jatkuu ja kokoukset rullaavat

Lähes kaikki tietoarkistolaiset pystyvät nyt hoitamaan tehtävänsä normaalisti sosiaalisesta etäisyydestä huolimatta. Sovellus- ja järjestelmäkehitys ja -ylläpito jatkuvat. Tietoarkiston aineistonkäsittelijät ovat julkaisseet etänä useita uusia aineistoja. Asiakkaat ovat myös luovuttaneet aineistoja ja ladanneet aineistoja Ailassa, mistä voimme päätellä, että etätyö sujuu mallikkaasti myös muissa yliopistoissa ja tutkimusorganisaatioissa.

Itse olen kokoustanut Teamsillä, Zoomilla ja GoToMeetingillä. Kokouksissa hetkellisiä ongelmia on aiheuttanut mobiilidatayhteyteni pätkiminen. Muutoin etäkokoukset ovat ajankäytön näkökulmasta kasvokkain järjestettäviä tehokkaampia. Uupumaan jää kuitenkin epävirallisempi kuulumisten vaihtaminen. Kansainvälisessä ja kotimaisessakin yhteistyössä tärkeitä tietoja ja vertaistukea välittyy epävirallisissa käytävä- ja lounaskeskusteluissa, minkä vuoksi kaikkia kokouksia ei kannata jatkossakaan järjestää virtuaalisina. Jotakin tästä nyt opittavasta työtavasta toivoisi jäävän käyttöön myös koronakriisin jälkeiseen aikaan.

Akuutisti tarvittava avoin data ei vähennä pitkäaikaissaatavuuden merkitystä

Koronakriisin vuoksi monet ovat innostuneet keräämään tutkimusaineistoja. Myös muun kuin lääke- ja terveystieteellisen tiedon tarve on polttava. Tietoarkiston tekstiaineiston keräämiseen tarkoitettua Pennaa on suunniteltu jo muutamien aineistonkeruiden välineeksi. Toivon, että saamme koronapandemian vaikutuksia käsitteleviä keruita käyntiin vielä lisää.

On tietenkin tärkeätä saada aineistot mahdollisimman nopeasti mahdollisimman laajan tutkijajoukon käyttöön, jotta tutkimustiedosta on hyötyä ajankohtaiseen tiedontarpeeseen. Toivon kuitenkin, että tässäkään tilanteessa ei unohdeta aineistojen pitkäaikaissaatavuuden merkitystä. Ei tarvita epidemiologin koulutusta sen ymmärtämiseen, että koronakriisi ei ole viimeinen laatuaan. Nyt kerättävien aineistojen löydettävyys, saatavuus ja käytettävyys ovat ratkaisevia, jotta tutkijoilla on tulevaisuudessa nopeasti käytettävissään tietoa ihmisten kokemuksista ja reagoinnista vastaavissa kriisitilanteissa. Arkistoituna tutkimusdata tarjoaa myös vertailukohdan tulevaisuudessa, kun tutkijat keräävät uutta aineistoa.

CTS-sertifikaatti on luotettavan repositorion merkki

Muistattehan nytkin aineistoa kerätessänne ja tallennuspaikkaa valitessanne, että kaikki ad hoc -repositoriot, tai jo pitempään toiminnassa olleetkaan repositoriot, eivät takaa aineiston pitkäaikaissaatavuutta eivätkä anna tukea julkaisemisen tietoturvakysymyksissä. Suomessa CTS-sertifioituja, luotettaviksi arvioituja, repositorioita on kaksi: Tietoarkisto ja Kielipankki.

Jos tunnette houkutusta tallentaa ihmistieteellisen datanne kansainväliseen repositorioon, tarkistakaa käyttöehdot ja mahdolliset vastuuvapauslausekkeet ja muistakaa, että me kotimaiset CTS-sertifikaatin haltijat olemme kansainvälisiä toimijoita.

Lisätietoa:

» Aila
» Penna
» Aineistonhallinnan käsikirja
» CoreTrustSeal (CTS) -sertifikaatti
» Koronavirus ja Tietoarkiston toiminta poikkeusoloissa
» Uusi palvelinympäristö parantaa toimintavarmuutta ja säästää energiaa

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Supporting Certification - SSHOC Project Helps Digital Repositories in Becoming More Trustworthy

Good news on the Social Sciences and Humanities Open Cloud (SSHOC) project: the first deliverable in task 8.2, which is led by the Finnish Social Data Archive, was published in late March. The deliverable lays the ground for the SSHOC trust work that is needed in order to facilitate the adoption of Trustworthy Digital Repository (TDR) standards and the FAIR principles in data repositories across the social sciences and humanities.

The task team also specified modes of support in building trust and helping repositories reach TDR certification, charted the current trust landscape within the SSHOC communities, and selected the repositories that will be the main focus of the support activities provided by task 8.2 within the timeframe of the project.

SSHOC is one of the five cluster projects within the European Open Science Cloud (EOSC) initiative, and the project focuses on increasing and improving the reuse of research data in the social sciences and humanities. Task 8.2, Trust & Quality Assurance, concentrates on developing an agreed approach to assessing the trustworthiness and quality of data repositories. The task joins colleagues from three ERICs (CESSDA, CLARIN and DARIAH) and one aspiring ERIC (E-RIHS).

Flexible yet sustainable approach to trust

The diversity of repositories within the SSHOC communities requires an approach to TDR certification that is sustainable but also adaptable to a wide range of data infrastructures at varying levels of maturity. The task team selected the CoreTrustSeal as the standard certification reference for SSHOC.

The CoreTrustSeal consists of sixteen requirements for which applicants are asked to provide self-assessment statements along with relevant evidence. The CoreTrustSeal is sufficiently stringent but significantly less costly and labour-intensive than formal audit against ISO/DIN standards. Certification requirements for the CoreTrustSeal are also reviewed every three years in comparison with every five years for ISO/DIN standards.

As a community-driven TDR framework, with over 80 past certifications (in March 2020), CoreTrustSeal is open to feedback and continuously considering the widest possible range of certification candidates. However, the task team also identified certain types of organisations for which the CoreTrustSeal requirements are not applicable. Identifying these cases will help develop the CoreTrustSeal framework to better support a variety of repositories.

Support for certification efforts

It is evident that achieving CoreTrustSeal certification requires resources and work from repositories. Even though the workflows and processes themselves related to trustworthy preservation of data may be well established, work may be needed in producing publicly available documentation to show that these processes are sufficient to meet the requirements of certification.

For this reason, the task team specified modes of support provided to repositories for attaining the CoreTrustSeal. The level of SSHOC support required will depend on the starting state of the repositories. The team will amend the modes of support according to the repositories' needs.

The task team aims to raise awareness of the relevance of certification of repositories and the role of the CoreTrustSeal in this via existing communication channels. Webinars and workshops held for repositories will guide and support them in their certification efforts. The team will also provide feedback on self-assessments primarily to the selected repositories (see Table 1 in the report).

For its first support event, SSHOC task 8.2 will host a webinar on Thursday 23 March (more details on the way). In addition to the support activities, further work in 2020 for task 8.2 includes liaising with other relevant projects, such as EOSC-Nordic and FAIRsFAIR.

Further information:

» Development Manager Mari Kleemola
» SSHOC D8.2 Deliverable: Certification plan for SSHOC repositories
» SSHOC project website
» CoreTrustSeal

Niko Koski
Information Specialist
firstname.surname [at] tuni.fi

Digitaalisen tutkimusdatan pitkäaikaissaatavuutta jo vuodesta 1999

Viime vuonna Tietoarkisto juhli 20-vuotista taivaltaan. Olemme tutkimusaineistojen digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen pioneereja Suomessa. Aluksi haimme mallia toimintaamme eurooppalaisilta ja muilta kansainvälisiltä yhteiskuntatieteellisiltä data-arkistoilta, ja työmme käynnistyi ripeästi.

Ensimmäiset pitkäaikaissäilytettävät aineistopaketit valmistuivat vain runsaan puolen vuoden kuluttua Tietoarkiston perustamisesta. Nämä olivat Puolueiden ajankohtaistutkimukset, joiden kuvailut julkaisimme verkkosivuillamme syyskuussa 1999. Jo tätä ennen olimme palvelleet ensimmäistä asiakastamme, kun kesäkuussa 1999 välitimme Eurobarometri-dataa Turun yliopiston tutkijalle.

Datan tekijän ja jatkokäyttäjän kohtaamispaikka

Tällä hetkellä aineistovarannossamme on jo yli 1500 tutkimusdataa ja Aila-dataportaalimme on osa eurooppalaista avoimen tieteen pilvipalvelua EOSC Marketplacea. Palveluillamme on vuosien varrella ollut tuhansia käyttäjiä. Tällä hetkellä Ailassa on yli 2600 rekisteröitynyttä käyttäjää ja verkkosivuillamme vieraillaan reilusti yli miljoona kertaa vuodessa. Ailasta tutkijat, opettajat ja opiskelijat saavat datat käyttöönsä helposti ja maksutta kunkin aineiston käyttöehtojen mukaisesti.

Tutkimusaineiston tallentaminen Tietoarkistoon on myös helppoa. Ennen aineiston siirtoa tehdään käsittelysopimus, jolla varmistetaan muun muassa henkilötietojen vastuullinen käsittely ja aineiston laillinen siirtäminen Tietoarkistoon. Tämän jälkeen Tietoarkiston asiakaspalvelu avaa Ailaan työtilan, jossa tutkija siirtää tiedostot tietoturvallisesti Tietoarkiston aineistopalvelun käsiteltäviksi.¹

Huolehdimme saatavuudesta ja ymmärrettävyyden säilymisestä

Tietoarkiston perustehtävä on alusta asti ollut varmistaa digitaalisten tutkimusaineistojen säilyvyys, käytettävyys ja saatavuus tutkijoiden käyttöön sekä nyt että kaukana tulevaisuudessa. Digitaaliset tutkimusaineistot eivät säily itsestään, vaan niitä pitää hoivata koko elinkaaren ajan.

Tietoarkisto seuraa ohjelmistojen kehittymistä ja huolehtii arkistoitujen tutkimusdatojen tiedostomuotojen pysymisestä ajantasaisena ja käyttökelpoisena. Koska tutkimusdatamme sisältävät yleensä tietoa ihmisistä, panostamme tietosuojaan koko tutkimusdatan säilytyksen ajan. Laadimme vuosittain selosteet aineistoihin kohdistuneista tietosuojatoimenpiteistä sekä varmistamme, ettei aineistoihin synny teknologioiden kehittyessä tietosuojariskejä.

Pelkkä datan hoivaaminen ei yksin riitä takaamaan aineiston pitkäaikaista käytettävyyttä. Tarvitaan myös metadataa eli kuvailevaa tietoa aineiston sisällöstä ja taustasta. Tietoarkisto tekee aineistoille laajat, tasalaatuiset kuvailut. Ilman niitä tutkimusdatan arvo ei säily eikä data ole jatkokäyttökelpoista tai tutkimus toistettavaa. Analyysien kannalta on esimerkiksi ihan eri asia, onko data kerätty 1980-luvulla vai 2010-luvulla, onko otanta satunnainen vai ei tai onko otannan perusjoukko Suomen väestö vai helsinkiläiset.

Tietoarkisto tarkkailee jatkuvasti kuvailujen laatua ja ajanmukaistaa ja rikastaa metadataa esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia kansainvälisiä sanastoja. Aineistoille annetaan myös pysyvät tunnisteet. Näin Tietoarkisto voi taata datojen pitkäaikaisen käytettävyyden ja kansainvälisen yhteentoimivuuden.

Vuodesta 2017 alkaen olemme hyödyntäneet kansallista pitkäaikaissäilytyspalvelua tutkimusaineistojemme bittitason säilytykseen. Palvelun suunnittelussa ja rakentamisessa olemme olleet mukana vuodesta 2008 ja pilotointivaiheemme alkoi 2015.

Sertifiointi luotettavuuden merkkinä

Tietoarkiston asiantuntijoiden pitkäjänteisen, jatkuvan, huolellisen ja innovatiivisen työn tuloksena olemme onnistuneet kehittämään ja rakentamaan toimivat prosessit, jotka varmistavat aineistojen pitkäaikaissaatavuuden. Tästä osoituksena saimme Data Seal of Approval (DSA) -sertifikaatin vuonna 2014 ensimmäisenä suomalaisena PAS-organisaationa. Tällä hetkellä meillä on voimassa vaatimuksiltaan DSA:ta tiukempi CoreTrustSeal (CTS) -sertifikaatti.

¹ Lue lisää: Tietoarkistoblogi 9/2018: Ailassa nyt tallennustyökalu aineistojen arkistointiin ja Ohjeita aineiston arkistoijalle.

Lisätietoa:

» Tietoarkiston CoreTrustSeal-sertifikaatti (PDF)
» Aila
» Aila EOSC Marketplacessa
» Tietotilinpäätökset
» Tietoarkistoblogi: Tietoarkisto jatkaa uudella vuosikymmenellä luotettuna tutkimusaineistojen asiantuntijana

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö, varajohtaja

Katja Moilanen
tietoarkkitehti

etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tulevaisuuden vaihtoehdot suurten datamäärien käsittelyyn: DRAS-TIC ja Brown Dog

Suuret datamassat ja niiden tarjoamat mahdollisuudet ja haasteet liitetään yleensä suurten internetjättien, kuten Googlen tai Amazonin, keräämään dataan. Mutta mielenkiintoisia laajoja datoja löytyy myös useiden arkistojen hallusta. Niiden käsittely on kuitenkin hankalaa ja riskinä on, että mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä ja käteen jäävät vain haasteet.

Tietomassat ja formaattivelka haasteina

Ensimmäisenä haasteena vastaan tulee todennäköisesti varantojen skaalautuminen. Eli miten infra pysyy perässä, kun tiedostomäärät kasvavat dramaattisesti. Toinen haaste on formaattivelka. Formaattivelalla tarkoitetaan sitä työmäärää tai rahasummaa, joka tulevaisuudessa joudutaan käyttämään tiedostojen jatkokäyttämiseen, kun niiden lukeminen ja prosessointi on muuttunut vaikeaksi tai mahdottomaksi teknologian vanhenemisen myötä. Jos aineistoja hallinoivat tahot eivät aktiivisesti ota huomioon pitkäaikaissäilytystä, ne kerryttävät itselleen hyvin todennäköisesti formaattivelkaa.

Osallistuin helmikuussa Barcelonassa IDCC18-konferenssiin, joka on digitaalisten aineistojen kuratointiin erikoistunut vuosittainen tapahtuma. Konferenssissa Marylandin yliopiston Digital Curation Innovation Centerin johtaja Richard Marciano esitteli näihin ongelmiin vastaavaa kahta eri teknologiapakettia: DRAS-TIC:ia (Digital Repository at Scale that Invites Computation) ja Brown Dogia.

Skaalautuvat tietovarannot

DRAS-TIC on avoimen lähdekoodin horisontaalisesti skaalautuva varanto, jonka ei pitäisi kärsiä lainkaan tiedostomäärän kasvusta – jos kehittäjien mainospuheita on uskominen. Luonnollisesti palvelun ylläpitäjän täytyy pystyä kasvattamaan taustalla pyörivien palvelinten määrää. Akronyymihirviön mielenkiintoisin osa on "that Invites Computation", eli DRAS-TIC varannot on viritetty valmiiksi laskennallista arkistointia (computational archival science) varten, mikä tekee datasta löydettävämpää ja mahdollistaa uuden tiedon johtamisen helpommin jo olemassa olevista aineistoista.

Formaattimuutoksiin uusia työkaluja

Brown Dog on avoimen lähdekoodin työkalukokoelma, jolla prosessoidaan tiedostoja. Sen ydintoiminnot ovat tiedostojen muuntaminen formaatista toiseen ja metadatan kerääminen ja sijoittaminen hakuindeksiin. Formaattimuunnokset toteutetaan erilaisilla muuntimilla, joita tällä hetkellä on Brown Dogin työkalukatalogiin listattuna yhteensä 30.

Brown Dog -esittelyvideo

Ideana on ketjuttaa formaattimuunnoksia erilaisiksi poluiksi. Marcianon käyttämässä esimerkissä käyttäjä lähettää järjestelmään PSD 2.0 tiedoston, joka on tarkoitus muuntaa nykylaitteille sopivampaan muotoon. PSD 2.0 on vuoden 1991 PhotoShop 2.0:n työtiedostoformaatti, joten sen käsittely nykylaitteilla olisi todennäköisesti vähintäänkin hankalaa. Muuntamisen Brown Dog aloittaa käyttämällä Windows 3.0 virtuaalikonetta, johon on asennettu PhotoShop 2.0. PSD muunnetaan ensin TIFF:iksi, joka syötetään Docker-kontissa pyörivälle Linux-koneelle, ja se muuttaa kuvan ImageMagik-muuntimella JPEG 2000 -formaattiin. Esimerkissä polku on lineaarinen, mutta mikään ei estä haaroittamasta polkua ja tekemästä useita rinnakkaisia muunnoksia.

Metadatan kerääminen tiedostoista

Näillä kahdella työkalulla tiedostoista voidaan myös haravoida erilaista metadataa ja näin kartoittaa syntyvää tiedostovarantoa. Esimerkkinä voidaan käyttää tavallisen PDF-tiedoston tallettamista DRAS-TIC:ia ja Brown Dogia hyödyntävään varantoon.

Tallennus tapahtuu vaiheittain:

1. PDF-tiedosto lähetetään tiedostovarantoon, jolloin siitä kerätään talteen tiedoston nimi, koko ja sijainti tiedostovarannossa.
2. Tiedostosta otetaan irti sen PDF-versionumero.
3. Tiedostosta otetaan erilleen tekstisisältö.
4. PDF-tiedoston sisältämät kuvat skannataan tekstisisällön varalta OCR-ohjelmalla (Optical Character Recognition). Lisäksi muilla kuva-analyysityökaluilla kerätään esimerkiksi tiedot siitä, kuinka monta ihmistä kuvissa esiintyy ja minkälaisissa ympäristöissä he ovat.

Näin yhdestä PDF-tiedostosta on kerätty kohtuullisen suuri määrä metadataa, ja kun kaikki tämä metadata indeksoidaan hakuindeksiin, on tiedosto ja sen eri osat helposti löydettävissä usealla eri tavalla.

Brown Dogissa on panostettu siihen, että se on tarvittaessa laajennettavissa omilla työkaluilla, jotka voidaan sovittaa johonkin tiettyyn tehtävään. Jos esimerkiksi tiedostojen tekstisisällöt halutaan avainsanoittaa ja visualisoida varantoa niiden perusteella, voidaan nämä työvaiheet lisätä Brown Dogiin omilla työkaluilla. Näin eri tahot voivat kehittää omiin tarkoituksiinsa sopivan työvuon.

Brown Dog ja DRAS-TIC ovat vielä kehitysvaiheessa, joten aika näyttää, mitä niille lopulta käy. Onnistuessaan ne loisivat mielenkiintoisen pohjan suurten datavarantojen hallintaan ja laskennallisen arkistoinnin soveltamiseen.

Lisätietoa:

» Marciano et al., esitysdiat IDCC2018-konferenssista: Building Open‐Source Digital Curation Services & Repositories at Scale
» CNI Fall 2016 Project Briefings: DRASTIC Measures: Digital Repository at Scale that Invites Computation (To Improve Collections)
» NSCA Brown Dog
» 13th International Digital Curation Conference (IDCC)

Valtteri Kostiainen
sovelluskehittäjä
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Tietoarkisto haluaa olla jatkossakin DSA-sertifikaatin arvoinen

Tietoarkistolle on tärkeää avata tutkimusaineistot vastuullisesti ja luotettavasti, ja luonnollisesti haluamme kertoa luotettavuudestamme myös muille. Yksi hyvä luotettavuuden mittari on kansainvälinen Data Seal of Approval (DSA) -sertifikaatti. Sen saaminen edellyttää, että organisaatio säilyttää sähköisiä aineistoja luotettavasti ja mahdollistaa aineistojen jatkokäytön. Tällä hetkellä Tietoarkistolla on voimassa vuosille 2014–2017 myönnetty DSA-sertifikaatti. Koska nykyisen sertifikaatin voimassaolo päättyy vuoden vaihteessa, sen päivittäminen on juuri nyt ajankohtaista. Seuraavaksi kerron yleisesti DSA-sertifikaatista ja sen hakemisesta.

Mikä ihmeen DSA-sertifikaatti?

Kansainvälisen sertifikaatin takana ovat ICSU World Data System (WDS) ja Data Seal Of Approval, jotka yhdessä myöntävät Data Seal of Approval (DSA) -sertifikaatteja. Sertifiointi on suunnattu sähköisten aineistojen säilyttäjille, ja sen avulla pyritään osoittamaan kuinka luotettava tietoja säilyttävä organisaatio on. Luotettavuutta arvioidaan sähköisten aineistojen säilyttämisen kaikissa vaiheissa aina aineistojen vastaanottamisesta niiden pitkäaikaissäilyttämiseen sekä edelleen jakamiseen.

Sertifikaatin vaatimukset perustuvat viiteen kriteeriin. Kriteerien mukaan säilytettävien aineistojen tulee olla löydettävissä verkosta, niiden tulee olla saatavilla selkein käyttöehdoin, aineistojen tulee olla tallennettuina jatkokäytön mahdollistavissa tiedostoformaateissa, aineistojen tulee olla luotettavia ja aineistojen tulee olla yksilöitävissä niin, että niihin voidaan viitata yksiselitteisesti ja pysyvästi. DSA-sertifikaatti on myönnetty vuosiksi 2014–2017 Tietoarkiston lisäksi liki 60 toimijalle ympäri maailmaa.

Sertifikaatin hakeminen

Jotta Tietoarkistolle myönnetty sertifikaatti pysyisi voimassa ilman katkoja, työ sertifikaatin uusimiseksi on aloitettu hyvissä ajoin.

Uuden sertifikaatin hakeminen edellyttää, että hakija täyttää edelleen vaaditut organisatoriset lähtökohdat. Lisäksi hakijan on raportoitava tarkasti organisaation nykyisen toiminnan tilanne. Raportointi perustuu 16 kohdan ohjeistukseen, jonka mukaisesti aineistojen luotettava säilyttäminen on todennettava niin käytäntöjen, tekniikan kuin etiikankin näkökulmasta. Sertifikaatin hakijan täytyy voida osoittaa, että sen toiminnan taso vastaa sertifikaatin vaatimaa tasoa.

Kokosin yhdessä kollegoideni kanssa Tietoarkiston toimintaperiaatteista ja -käytänteistä ohjeistuksen mukaisen raportin, jota varten haastattelin arkiston työntekijöitä eri asiantuntemuksen aloilta ja kävin läpi lukuisia asiakirjoja vuosien varrelta. Sen lisäksi, että toiminnan raportointi on sertifikaatin hakemisen edellytys, raportin kokoaminen on ollut hyödyllistä organisaation itsearvioinnin näkökulmasta. Yhteen dokumenttiin on nyt koottu kattava kokonaiskuva Tietoarkiston toiminnasta vahvuuksineen ja kehityskohtineen.

Tavoitteena sertifioinnin uusiminen vuosille 2017–2019

Raportti sertifikaatin hakemiseksi on toimitettu arvioijille ja odotamme Tietoarkistossa parhaillaan tietoa siitä, myönnetäänkö sertifikaatti meille vuosiksi 2017–2019. Sertifioinnin kriteerit ovat muuttuneet hieman aiemmasta, joten emme oletusarvoisesti pysty toteamaan, että sertifikaatti myönnetään sen perusteella, että se on myönnetty aiemminkin.

Visiomme mukaisesti toteutamme kuitenkin edelleen tehtäväämme luotettavana ja tunnettuna avoimen tieteen ja pitkäaikaissaatavuuden asiantuntijana, johon kuuluu oleellisesti toiminta, joka vastaa DSA-sertifioinnin mukaisia kriteerejä sähköisten aineistojen luotettavana pitkäaikaissäilyttäjänä.

Sertifiointi visuaalisesti esitettynä

Tietoarkisto järjesti keväällä työntekijöillensä koulutuspäivän, jonka aikana pääsimme oppimaan luovuudesta ja visuaalisten muistiinpanojen tekemisestä. Kokeilin oppimani perusteella yksinkertaistaa tässä blogitekstissä kirjoittamaani kokonaisuutta visuaalisiksi muistiinpanoiksi. Oleelliseksi osaksi muistiinpanojani olen nostanut ensinnäkin sen, että Tietoarkisto hakee sertifiointia ja toimittaa asianmukaisen sähköisen raportoinnin toiminnastaan sertifioinnista vastaavalle taholle. Toisena pääkohtana muistiinpanoissa on sertifiointimerkinnän saaminen. Jos toimittamamme raportti vakuuttaa arvioijat, Tietoarkiston toiminta saa julkisen ja kansainvälisesti tunnistetun luotettavuuden sinetin.

Sisällön lisäksi visuaalisten muistiinpanojen tekemisessä ovat tärkeitä pienet visuaaliset yksityiskohdat, kuten hahmojen juurruttaminen paikkaan. Tämän vuoksi Aineistonhallinnan käsikirjastakin tuttu Tietoarkiston Hemmo seisoo muistiinpanoissani kesäisissä tunnelmissa varpaat vihreänä kasvavassa nurmessa. Samaa rentoutumismetodia suosittelen kaikille blogitekstiäni kesällä lukeville henkilöille – kokekaa Hemmon tavoin vihreä kesänurmi sitä paljain varpain tunnustelemalla. Tuloksena nurmikon tunnustelusta paljain varpain ei myönnetä sertifikaatteja, mutta ripaus kesätunnelmaa siitä tarttuu varmasti matkaan.

Lisätietoa:
» Data Seal of Approval
» Tietoarkiston nykyinen DSA-sertifikaatti vuosille 2014–2017

Eliisa Haanpää
tutkimusamanuenssi
etunimi.sukunimi [at] uta.fi