ISSP 20 vuotta Suomessa - kurkistus aineistonkeruun toteutukseen

International Social Survey Programme eli ISSP-aineistosarjaa on kerätty Suomessa jo vuodesta 2000 lähtien. Nyt syksyllä kerättävän aineiston teema on ympäristö - sama, jolla 20 vuotta sitten aloitimme. Tämän kunniaksi valotamme hieman, mitä kansainvälisen aineiston keruuprosessi vaatii, jotta kerättävä data on harmonisoitavissa eli yhdistettävissä ja ymmärrettävissä muissa maissa kerättävän datan kanssa.

Tietoarkiston kokenut ISSP-aineistojen käsittelijä Seppo Antikainen jäi eläkkeelle keväällä ja tällä kirjoituksella haluamme myös antaa tunnustusta ja kiittää häntä sarjan eteen tehdystä työstä. Kiitos Seppo!

ISSP-aineiston keruu Suomessa

ISSP-konsortio kerää maailmanlaajuisesti yhteiskuntatieteellistä dataa. Suomessa ISSP-työryhmässä ovat vastaavat tutkijat Harri Melin ja Sami Borg sekä Tietoarkiston ja Tilastokeskuksen kääntämisen, aineistonkäsittelyn ja -keruun asiantuntijat. Tietoarkisto luovuttaa Tilastokeskuksen keräämän ISSP-datan harmonisoinnista vastaavalle Saksan Gesis-arkistolle.

ISSP:ssä tutkittavat aiheet vaihtuvat vuosittain, mutta sama teema toistuu keruissa säännöllisesti, mikä mahdollistaa pitkittäisvertailun. Aiheina ovat olleet muun muassa sosiaaliset verkostot, eriarvoisuus, perhe- ja sukupuoliroolit, työ, uskonto, vapaa-aika ja urheilu sekä ympäristö. Kansainvälinen harmonisoitu data on saatavilla Gesisistä, mutta Suomen kyselyt myös Tietoarkistosta.

ISSP-prosessi alkaa uuden lomakkeen kääntämisellä

Keruuprosessi alkaa joka vuosi vuoden vaihteessa, jolloin Saksasta ISSP-tiimi lähettää osallistuville maille kyselylomakkeen kommentoitavaksi. Sen perusteella muotoutuu lopullinen kyselylomake. Kyselyn kysymykset ovat jaettavissa kolmeen ryhmään: taustamuuttujiin, vanhoihin sisältökysymyksiin ja uusiin kysymyksiin. Kun lopullinen englanninkielinen lomake on valmis, Tietoarkisto kääntää uudet kysymykset ja tarkistaa, pitääkö vanhoja kysymyksiä päivittää ja onko taustamuuttujiin tullut muutoksia. Vahva pääsääntö on, ettei jo aiemmin kysyttyjä kysymyksiä muuteta, sillä uusi kysymyksenasettelu voi estää aiheen pitkittäistarkastelun kokonaan. Kuitenkin pieniä viilauksia on tehty: esimerkiksi ennen käytetty teitittely on muutettu nykyään sinutteluksi.

Uusien kysymysten kääntäminen suomeksi englanninkielisestä pohjalomakkeesta on tarkkaa työtä, sillä kysymysten tulee olla ymmärrettävissä suomalaisessa kontekstissa. Kun lopulta kansainvälinen data yhdistetään Gesisissä, tulee kysymysten mitata samaa asiaa. Esimerkiksi vuoden 2020 kyselyssä kääntäjät kokivat hankalaksi kääntää lauseen: How willing would you be to accept a reduction in the size of [country's] protected nature areas, in order to open them up for economic development? Suomen kielessä ei ole suoraa vastinetta termille "economic development", joka viittaa monenlaiseen eri taloudelliseen kehitykseen (esim. louhinta, kaavoitus, hakkuut). Lopullisen voiton käännöksessä vei kuitenkin yksinkertainen versio "taloudellinen hyödyntäminen" sujuvan luettavuuden vuoksi. Lopullinen kysymys on Kuinka halukas olisit supistamaan Suomen luonnonsuojelualueiden kokoa, jotta niitä voitaisiin ryhtyä hyödyntämään taloudellisesti?

Datojen kanssa pilkunviilaus on sallittua

Kun Tietoarkisto on keväällä saanut kyseisen vuoden kyselyn käännettyä suomeksi, se lähetetään Tilastokeskukseen, joka tekee lopulliset lomakkeet. ISSP-kyselyyn voi vastata niin verkossa kuin paperisella lomakkeella. Tämä tarkoittaa useaa tarkistusta ennen lopullista Tilastokeskuksen syksyllä tekemää keruuta. Ensin tarkistetaan Tilastokeskuksen suomenkielinen ja käännetty ruotsinkielinen lomake. Sitten tarkistetaan molempien kielten internetkyselyt, joiden pitää vastata täysin paperilomakkeita. Myös tutkittavien informoinnit tulee kääntää ja tarkistaa.

Datojen parissa työskentelyssä tarkkuutta ja tarkistamista ei voi ylikorostaa. Tarkistamisessa kiinnitetään huomiota siihen, että lomakkeissa kysytään kaikki pakolliset kysymykset, kysymysten vastausvaihtoehdot ovat samat ja että niiden määrä vastaa alkuperäistä englanninkielistä kyselylomaketta.

Datan valmistuminen jatkokäyttöön

Tilastokeskus lähettää keruun valmistuttua datan Tietoarkistoon prosessoitavaksi aineistoportaali Ailaa varten. Suomenkielinen data on saatavissa Ailasta usein jo maaliskuussa, siis noin puolen vuoden kuluttua keruusta. Tuore kysely pääsee heti tutkijoiden ja opiskelijoiden tarkasteluun.

Lisäksi Tietoarkisto käsittelee datasta kansainvälisen version lähetettäväksi Gesisille. Käsittely varmistaa aineiston yhdistettävyyden muiden maiden datojen kanssa. Yksityiskohtaiset ohjeet käsittelyyn, kuten miten muuttujat ja selitteet nimetään, tulevat Gesisiltä. Kansainvälinen data eroaa Ailasta ladattavasta aineistosta esimerkiksi muuttujien numeroinnissa. Lisäksi datassa ei saa olla yhtään puuttuvaa tietoa, jolla ei ole selitettä. Luovutettavaan dataan lisätään myös useita uusia muuttujia, kuten muiden maiden vastauksien kanssa yhteensopiva uskontokuntamuuttuja.

Gesisille tulee lähettää myös tarkat tiedot aineistonkeruusta ja siitä, miten muuttujat on koodattu. Pienimmätkin muutokset, kuten yksittäisen sanan yksikkömuotojen muutos monikkoon, kirjataan ylös. Tällä kaikella työllä halutaan varmistaa laadukas kansainvälinen aineistosarja, joka kestää tarkastelua vielä vuosikymmenien ja vuosisatojen päästä.

ISSP:n jäseninä on tällä hetkellä 42 maata, joista 25 on Euroopasta. Mukana ovat maailmanpoliittisesti merkittävät suuret valtiot kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Intia.

Lisätietoa:

» Tietoarkiston ISSP-sivut
» International Social Survey Programme -tutkimusohjelma
» Gesisin ISSP-sivut
» ISSP-aineistot Ailassa

Annika Valaranta
tietopalveluasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Translation and international use of research data

To promote open science, the Finnish Social Science Data Archive also provides services to researchers and students who do not speak Finnish. In practice, this means that foreign language speakers are provided the opportunity to access quantitative research data in FSD holdings in English. In addition, we describe all data in English to allow the international audience to find them.

Translating variables, that is, the questions and response alternatives presented in a study, differs quite a lot from translating other types of texts. Translators of literature often have a great deal of linguistic and artistic freedom. The challenge of translating fiction usually lies in carrying the ambiguities of the source language over to the target language. Translating technical and informative texts requires clearer, more univocal interpretation, although depending on the text type a translator may have some creative licence.

Striving for fidelity and clarity

When survey questions are being translated, there's very little room for interpretation. In studying attitudes, how something is asked may have almost as big an effect on the frequency distributions as what is asked.¹ The users of translated data have to be able to trust that the translated questions correspond to the original ones as closely as possible in terms of both content and form. Researchers may draw far-reaching conclusions based on the translated questions, which is why it's essential that non-Finnish-speaking researchers gain an understanding of what the respondents were originally asked and how the questions were phrased.

One of the challenges of translating variables faithfully is posed by the errors and inconsistencies sometimes found in source texts. At its worst, an error in a Finnish question may affect how the respondents answer the question, and the non-Finnish user of the data will wonder what has caused the unexpected frequency distributions. When translators notice an error, they have to consider how significant it is and whether it has actually affected the responses. The translator also needs to decide how to communicate the error to data users. Replicating the error in the translation is rarely a good option because a user won't know whether the error originated from the source text or the translator.

As translators at FSD, we're lucky to have the possibility to provide further information on the translations to users through a separate file. These translation notes usually contain information on the word choices and translation strategies used.

Culture-specific expressions pose challenges

In general, a translator of research data should aim to create as neutral a translation as possible while avoiding interpreting variables too strictly from her or his own point of view. However, this does not mean that we translate data word for word; relaying the idea of the original text clearly and intelligibly is our priority.

Ultimately, the challenges of data translations are very similar to those encountered when translating other kinds of texts, such as how to express a concept that does not exist in another language and how to translate the nuances of the source language into the target language.

Questions presented in surveys often have elements or expressions that are specific to the Finnish culture and have no obvious counterparts in English. In these cases, the concepts need to be explained to foreign users. For example, in one dataset, the respondents were asked whether "red cottages and potato fields" are part of the Finnish rural landscape. This expression is similar to the "white picket fence" used in the United States referring to a sort of simple and idyllic life. However, because our users are from all over the world, domesticating the question for a culturally limited audience is not a good idea. For users who are not familiar with either the Finnish or the American culture, we would simply be replacing one culture-specific expression with another. In situations like this, the translation notes are of great help to us, as we are able to explain expressions that might otherwise be incomprehensible to some users.

The translation process at FSD usually takes a few weeks depending on the size of the data and the translators' workload. After the translation is complete, the data are available on our Aila Data Service to all users who need it in English. This is why we always put a lot of care and effort in translating all of the data instead of specific, individual variables needed by one user.

"Haste makes waste" also applies to questionnaire design and translation

Some might say that a data translation is never close enough to the source text to make research on translated variables feasible. It's been noted, for example, that some established measurements of well-being do in fact measure slightly different concepts in different languages.² Full equivalence can perhaps never be achieved, but this is rarely the goal of translation. It's good to remember that language is built on interpretations, and even speakers of the same language may understand the same question in different ways in attitudinal surveys.

Questionnaire design and translation do not always receive the attention they deserve, although well-formed questions are likely to lead to better validity. In international comparative surveys, it's particularly important that all respondents are asked the same things in the same way. If you plan to use questionnaires in more than one language, having questionnaires translated by a professional translator is something to consider when planning data collection. Surveys conducted in a single language also benefit from proofreading by a professional to prevent potential errors or inconsistencies from endangering the objective of the study.

Survey question form and wording require some effort, but there is no need to reinvent the wheel; inspiration for questions can be found, for example, in the UKDS Variable and question bank, the upcoming CESSDA Euro Question Bank and of course our question and variable search on Aila Data Service.

Henri Ala-Lahti
Research Officer
firstname.lastname [at] uta.fi

Niko Koski
Research Assistant
firstname.lastname [at] uta.fi

¹ Schuman, Howard & Stanley Presser (1996), Questions and Answers in Attitude Surveys: Experiments on Question Form, Wording, and Context. Thousand Oaks: SAGE
² Lolle, Henrik Lauridsen & Jørgen Goul Andersen (2015), "Measuring Happiness and Overall Life Satisfaction: A Danish Survey Experiment on the Impact of Language and Translation Problems", Journal of Happiness Studies 17 (4): 1337-1350.

This blog entry is also available in Finnish:
Suomenkielisten tutkimusaineistojen kääntämisestä ja kansainvälisestä jatkokäytöstä.

Suomenkielisten tutkimusaineistojen kääntämisestä ja kansainvälisestä jatkokäytöstä

Tietoarkisto palvelee avoimen tieteen edistämiseksi myös tutkijoita ja opiskelijoita, jotka eivät puhu suomea. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa tai ulkomailla asuville vieraskielisille asiakkaille tarjotaan mahdollisuus saada käyttöönsä kvantitatiiviset tutkimusaineistot englanninkielisinä. Lisäksi tuotamme kaikista arkistoon toimitetuista aineistoista kuvailut englanniksi, jotta kansainvälinen yleisö löytäisi tarvitsemansa aineistot.

Aineiston muuttujien eli tutkimuksissa esitettyjen kysymysten ja niiden vastausvaihtoehtojen kääntäminen poikkeaa varsin paljon muiden tekstien kääntämisestä. Kaunokirjallisten tekstien kääntäjällä on suuri vapaus ilmaista asia toisella kielellä. Kaunokirjallisuuden kääntämisen haasteena on usein alkuperäisen tekstin moniselitteisyys ja tämän välittäminen kohdekielelle. Asiatekstikääntäminen taas vaatii yksiselitteisempää ilmaisutapaa, vaikka tekstilajista riippuen myös asiatekstikäännöksissä on paikoitellen ilmaisunvapautta.

Tasapainottelua vastaavuuden ja selkeyden välillä

Tutkimusaineistojen kysymysten kääntäminen sijoittuu ilmaisutavan puolesta asiatekstien tiukempaan päähän. Asenteita tutkittaessa muuttujien jakaumiin voivat vaikuttaa paitsi kysymysten ajatuksellinen sisältö myös niiden esitystapa.¹ Käännettyjen tutkimusaineistojen käyttäjien on voitava luottaa siihen, että käännetyt kysymykset vastaavat sisällöltään ja esitystavaltaan mahdollisimman läheisesti tutkittaville esitettyjä. Tutkijat voivat tehdä pitkällekin meneviä johtopäätöksiä käännettyjen kysymysten perusteella. Siksi on tärkeää, että ulkomaalainen tutkija saa oikean käsityksen siitä, mitä vastaajilta on kysytty suomeksi.

Eräänä haasteena uskollisen muuttujakäännöksen tuottamiselle ovat alkuperäisissä teksteissä silloin tällöin esiintyvät virheet ja epäjohdonmukaisuudet. Pahimmillaan suomenkielisessä kysymyksessä esiintynyt virhe on voinut vaikuttaa siihen, miten tutkittavat ovat vastanneet kysymykseen, ja muun kielinen jatkokäyttäjä voi ihmetellä, mistä epäuskottavat frekvenssijakaumat mahtavat johtua. Kääntäjän onkin tällaisissa tilanteissa punnittava, kuinka merkittävä virhe on ja onko se saattanut vaikuttaa kysymyksen tulkintaan. Tämän lisäksi on mietittävä, kuinka tulkintaan mahdollisesti vaikuttanut virhe ilmaistaan tutkimusaineistoa käyttävälle asiakkaalle. Virheen toistaminen käännöksessä on harvoin hyvä vaihtoehto, sillä asiakas ei voi tietää, onko kyseessä kääntäjän vai alkuperäistekstin virhe.

Me Tietoarkiston kääntäjät olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on mahdollisuus liittää kääntämiemme aineistojen yhteyteen lisätietoja käännöksistä. Lisätiedot kootaan yleensä erilliseen tekstitiedostoon, johon kääntäjät voivat myös kommentoida terminologiavalintojaan ja käyttämiään käännösstrategioita.

Kulttuurisidonnaiset ilmaisut vaativat pohdintaa

Yleisesti ottaen kääntäjän on vältettävä tulkitsemasta muuttujia omasta näkökulmastaan ja pyrittävä mahdollisimman neutraaliin käännökseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tutkimusaineisto käännettäisiin suoraan sanasta sanaan, vaan etusijalla ovat aina tekstin ymmärrettävyys ja tekstin ajatuksen välittäminen kielestä ja kulttuurista toiseen. Tutkimusaineistojen kääntämisessä ollaan lopulta samankaltaisten haasteiden äärellä kuin muidenkin tekstien kääntämisessä, eli kuinka ilmaista toisesta kielestä tai kulttuurista kokonaan puuttuva käsite tai ilmaus ja kuinka siirtää lähtötekstin vivahteet toiselle kielelle.

Tutkimuksissa esitetyt kysymykset sisältävät usein kulttuurisidonnaisia elementtejä, joille ei ole olemassa termejä englanniksi. Tällöin termien käsitesisällöt täytyy selittää auki ulkomaalaiselle jatkokäyttäjälle. Esimerkiksi eräässä aineistossa vastaajilta kysyttiin sitä, kuuluvatko "punaiset tuvat ja perunamaat" suomalaiseen maaseutumaisemaan. Ilmaus on hyvin kulttuurisidonnainen, ja vaikka sille löytyisikin vastineita joistakin kulttuureista, on otettava huomioon, että asiakkaamme voivat olla mistä päin maailmaa tahansa. Siksi kysymyksen niin sanottu kotouttaminen yhteen kulttuuriin tai maahan, vaikkapa yhdysvaltalaisille tutulla kielikuvalla, ei ole suositeltavaa. Myös tässä tapauksessa on suureksi avuksi, että voimme toimittaa asiakkaalle lisätietoja käännöksestä ja selittää esimerkiksi, että punainen tupa ja perunamaa ymmärretään Suomessa usein eräänlaisena maalaisidyllinä.

Tietoarkiston käännösprosessi vie aineiston koosta ja kääntäjien työmäärästä riippuen yleensä muutaman viikon, jonka jälkeen aineisto on muidenkin englanninkielistä aineistoa tarvitsevien käytössä Aila-palvelun kautta. Tämän vuoksi aineistot käännetään aina huolellisesti kokonaan.

Kyselylomakkeita ei kannata kääntää hätäillen

Joidenkin mielestä käännöksellä ei koskaan päästä niin lähelle alkuperäisen tekstin merkitystä, että erikielisten muuttujien vertailu tutkimuksessa olisi mielekästä. Eräät tutkijat ovat esimerkiksi huomauttaneet, että usein käytetyt hyvinvoinnin mittarit mittaavat itse asiassa eri asioita eri kielillä.² Täydellistä kielten välistä vastaavuutta tuskin saavutetaan käännöksellä juuri koskaan, ja se on harvoin kääntämisen tavoite. On hyvä muistaa, että kieli rakentuu erilaisten tulkintojen varaan. Kyselytutkimuksissa mitataan yleensä vastaajien asenteita ja näkemyksiä, ja samaa kieltä puhuvatkin voivat ymmärtää saman kysymyksen eri tavoin.

Aina kyselylomakkeiden huolellista laatimista ja kääntämistä ei nähdä tutkimuksen kannalta oleellisena, vaikka oikein muotoilluilla kysymyksillä on merkitystä kyselyn tulosten validiteetin kannalta. Kansainvälisissä vertailuaineistoissa on erityisen tärkeää, että eri kielillä käytettävissä kyselylomakkeissa kysytään mahdollisimman tarkasti samoja asioita. Kyselylomakkeiden käännättäminen ammattikääntäjällä kannattaa ottaa huomioon jo aineistonkeruuta suunnitellessa, jos kyselylomakkeita aiotaan käyttää muulla kielellä kuin suomeksi. Suomeksikin kysymysten kieliasu kannattaa tarkistuttaa, jotta heikko tai epäjohdonmukainen kieli ei vaaranna tutkimuksen tavoitteita.

Kysymysten muotoilussa täytyy siis olla tarkka ja huolellinen niin suomeksi kuin englanniksikin. Pyörää ei tarvitse kuitenkaan keksiä uudelleen; suomeksi kysymyslomakkeita muotoillessa kannattaa käyttää hyväksi palveluportaali Ailan muuttujahakua ja etsiä esimerkkejä aiemmin käytetyistä kysymyksistä, ja englanniksi voi hyödyntää esimerkiksi UKDS:n kysymyspankkia sekä CESSDAn tulevaa Euro Question Bankia.

Henri Ala-Lahti
tutkimusamanuenssi
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Niko Koski
tutkimusapulainen
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

¹ Schuman, Howard & Stanley Presser (1996), Questions and Answers in Attitude Surveys: Experiments on Question Form, Wording, and Context. Thousand Oaks: SAGE
² Lolle, Henrik Lauridsen & Jørgen Goul Andersen (2015), "Measuring Happiness and Overall Life Satisfaction: A Danish Survey Experiment on the Impact of Language and Translation Problems", Journal of Happiness Studies 17 (4): 1337-1350.

Tämä blogikirjoitus on luettavissa myös englanniksi:
Translation and international use of research data.

Aineistopalkitun puhe: "HYPA-aineisto antaa eväitä keskusteluun sosiaalisesti kestävästä hyvinvointipolitiikasta."

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman vastaanotti Tietoarkiston Aineistopalkinnon THL:n tutkimusprofessori Pasi Moision puolesta Aila ja aineistojen jatkokäyttö -seminaarissa Tampereella 15. syyskuuta. Hannikainen-Ingmanin pitämä palkintopuhe oli niin hieno, että Tietoarkisto pyysi luvan julkaista sen blogissa kokonaisuudessansa.

Arvoisat järjestäjät ja hyvä seminaariväki.

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut eli HYPA-tutkimusaineistolle myöntämä Aineistopalkinto on hieno arvostuksen osoitus. Suuri kiitos siitä!

Olemme Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön päällikön tutkimusprofessori Pasi Moision kanssa HYPA-aineiston arkistonhoitajat ja yhteyshenkilöt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Pasi Moision panos aineiston suunnittelussa ja kehittämisessä on alusta alkaen ollut merkittävä. Myös suuri joukko muita Stakesin ja sittemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoita on ollut mukana suunnittelemassa ja kehittämässä aineistoa ja saattamassa sitä arkistoitavaksi ja vapaaseen tutkimuskäyttöön.

Jos Suomalaisten hyvinvointi- ja palvelut -kyselylle ja aineiston avoimeen käyttöön saattamiselle täytyisi nimetä isä, hän olisi edesmennyt Stakesin tutkimusprofessori ja pääjohtaja Matti Heikkilä. Hänellä oli selkeä näkemys siitä, että tutkimusaineistojen tulee olla avoimessa käytössä tutkijoiden saatavilla. Vielä 2000-luvun alussa tämä ei ollut niinkään selvää kuin tänä päivänä toistakymmentä vuotta myöhemmin. HYPA-aineisto oli jo tuolloin tarkoitus arkistoida Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, mutta kesti kuitenkin vuosia ennen kuin tilastolain tulkinta muuttui ja HYPA voitiin arkistoida FSD:hen.

Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut -kysely on toteutettu neljä kertaa, ensimmäinen vuonna 2004. Kyselyt on suunnattu aikuisväestölle ja niiden rungon ovat muodostaneet puhelinhaastattelut. Haastattelutietoja on täydennetty rekisteritiedoilla sukupuolesta, iästä, perherakenteesta, koulutuksesta, tuloista sekä aluetiedoista. Puhelinhaastattelujen otos muodostuu 18–79-vuotiaista Suomessa vakituisesti asuvista henkilöistä. 80 vuotta täyttäneiltä tiedot on kerätty käyntihaastatteluin. Viimeisessä vuonna 2013 kerätyssä aineistossa puhelinhaastatteluiden otos oli lähes kuusi tuhatta henkilöä ja vastausprosentti reilut 72. 80 vuotta täyttäneillä otos oli kuusisataa henkilöä ja vastausprosentti hieman yli 62.

Koko aikuisväestölle suunnatun kyselyn rinnalla on toteutettu erillisiä lapsiperheille suunnattuja hyvinvointi ja palvelut -postikyselyitä.

HYPA-kysely nykymuodossaan loppuu, mutta sen elämä jatkuu osana Aikuisten terveys- hyvinvointi- ja palvelututkimusta (ATH).

Hallinto ja poliittiset päättäjät tarvitsevat päätöksenteon tueksi tutkittua tietoa. Hyvinvointipolitiikassa tutkimuksen tehtävä on kriittisen ja samalla uskottavan analyysin esittäminen siitä, mikä on hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin tila. Samalla on pyrittävä näyttämään, missä määrin politiikka on johtanut hyvään kehitykseen tai ehkäissyt huonoa.

Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut -aineistolla tuotetuilla analyyseillä on piirretty kuvaa väestön hyvinvoinnista, palvelujen käytöstä, elämänlaadusta sekä hyvinvointieroista ja niiden kehityksestä 2000-luvulla. HYPA-kyselyillä on saatu myös arvokasta tietoa suomalaisen hyvinvointivaltion kannatusperustasta. Aineisto antaa näin eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaalisesti kestävästä hyvinvointipolitiikasta.

HYPA-aineistoilla on tuotettu kirjasarja, jonka viimeisin osa julkaistiin kaksi vuotta sitten. Suomalaisten hyvinvointi 2014 -kirjan 18 artikkelia kertovat toisaalta oikeansuuntaisesta hyvinvointipolitiikasta, sillä väestön hyvinvoinnin ja elämänlaadun todettiin keskimäärin olevan hyvät. Toisaalta kuitenkin hyvinvoinnin eriarvo ja yhteiskunnalliset jaot ovat suomalaista todellisuutta ja niiden on nähty viime vuosina jopa kärjistyneen.

Kun keskustellaan yhteiskunnan kestävästä tulevaisuudesta, on tärkeää kysyä, kuinka suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen meillä on varaa. Viimeisimmän, vuonna 2013, toteutetun HYPA-kyselyn valossa joidenkin väestöryhmien väliset hyvinvoinnin erot ovat selvät, ja eriarvo on kansalaistenkin mielestä liian suuri. Vastaajat kannattivat sen kaltaista kollektiivista solidaarisuutta, jossa huolehditaan koko yhteiskunnan tukipilarien kestävyydestä, mutta pyritään samalla turvaamaan hyvinvointi myös heille, jotka eivät ilman tukea sitä saavuta. Tulevaisuutta rakennettaessa kansalaisten näkemykset ja hyväksyntä poliittisille ratkaisuille on tärkeää.

Lopuksi haluan esittää vielä suuren kiitoksen Yhteiskuntatieteelliselle tietoarkistolle. Yhteistyö on sujunut hienosti ja palvelu on ollut erinomaista. Tietoarkisto on mahdollistanut ja varmistanut HYPA-aineiston avoimen ja helpon tutkimuskäytön nyt ja tulevaisuudessa.

HYPA-aineisto on niin sanotusti päässyt hyvään kotiin! Kiitos!

Lisätietoja
» Aila-seminaarin ohjelma, esitykset ja videot

Katri Hannikainen-Ingman
Terveyden ja hyvinvoiniin laitoksen Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön tutkija

Miksi terveys- ja lääketieteiden aineistot pitäisi arkistoida?

Arto Vuoren, THL, sanoin suomalaisilla hyvinvointi- ja terveysalan viranomaisilla ja tutkimuslaitoksilla on hallussaan kansainvälisesti verrattuna mittavat ja arvokkaat tietovarannot väestön palveluiden käytöstä ja terveydentilasta. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden käyttää tietoja tilastointiin, tutkimukseen ja biopankkitoimintaan.

Lakisääteisesti talletettujen tietojen lisäksi tutkijoilla ja tutkimusryhmillä on hallussaan kyselyin kerättyä tietoa muun muassa ihmisten elintavoista, työn asettamista haasteista, asenteista ja perhetilanteista.

Yhdistämällä olemassa olevia aineistoja eri lähteistä päästään tutkimaan sairauksien, työkyvyttömyyden ja hyvinvoinnin tausta- ja riskitekijöitä kokonaisvaltaisesti. Uusia hoitoja voidaan kehittää nopeammin ja poliittisen päätöksenteon pohjaksi saadaan tuotettua ajanmukaista tietoa. Terveydelle haitallisten altisteiden jäljille voidaan päästä nopeammin, ilman jopa vuosikymmeniä kestävää uutta tiedonkeruuta.

Aineisto on arvokas myös sellaisenaan. Jos aineistot olisivat saatavilla muuhunkin kuin alkuperäiseen tutkimukseen, toiset tutkijat voisivat tutkia ilmiötä eri näkökulmasta, jopa kokonaan toisen tieteenalan vinkkelistä.

Myös tutkittavien näkökulmalla on merkitystä. Tietokonepohjaisten kyselyjen, ja ylipäänsäkin kyselyjen, lisääntyessä perinteisesti hyvin tutkimukseen osallistuneiden suomalaisten halukkuus osallistua on laskussa. Tutkittavien taakan vähentämiseksi jokaista uutta kyselyä suunnitellessa olisi syytä miettiä hyvin tarkkaan, tarvitseeko uutta aineistoa kerätä, vai löytyisikö jo kerätyistä, arkistoiduista aineistoista tarvittava tieto.

Tämän vuoksi kaikki ihmisen terveyteen ja käyttäytymiseen liittyvät tutkimusaineistot, joilla arvellaan olevan alkuperäistä tutkimusta laajempaa hyötyä tutkimukselle, olisi arkistoitava.

Annaleena Okuloff
tieteenala-asiantuntija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kirjoitus on kolmiosaisen terveys- ja lääketieteitä käsittelevän postaussarjan toinen osa. Ks. ensimmäinen osa.

Lapsella on oikeus osallistua ja kertoa elämästään

Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittu valtakunnallisella uhritutkimuksella kaksi kertaa (2008 ja 2013). Tutkimukset ovat tuottaneet tärkeää tietoa kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten elämästä. Suurin osa lasten kokemasta väkivallasta ei tule viranomaisten tietoon, jolloin lasten kokemusten kysyminen heiltä itseltään on ainoa tapa saada tietoa ilmiöstä kokonaisuudessaan. Kerättyä tietoa onkin käytetty laajasti muun muassa viranomaisten toiminnan kehittämisessä.

Uhritutkimukset toteutettiin kouluissa koulupäivän aikana. Päätöksen koulun osallistumisesta teki rehtori ja lapsen osallistumisesta lapsi itse. Vanhempien lupaa ei siis kysytty, koska lapsella on oikeus itse päättää osallistumisestaan, kun kysely tehdään koulunkaltaisessa turvallisessa ympäristössä. Vuonna 2008 kyselyn toteutus sujui hyvin. Väkivallasta kysyminen lapsilta ilman vanhempien lupaa herätti kouluissa hieman eettistä epäröintiä, mutta perusteellisella valmistelulla ja yhteistyöllä kyselyn toteutus kuitenkin onnistui ja koulut olivat hyvin mukana.

Vuoden 2013 kyselyn toteutus ei sitten sujunutkaan yhtä mallikkaasti. Yhä useampi kunta edellytti rehtorin päätöksen lisäksi kuntatason hyväksyntää kyselylle. Yhä useampi rehtori kieltäytyi osallistumasta, ja yhä useampi kunta tai koulu toivoi vanhempien etukäteislupaa. Ääriesimerkkinä Helsinki, joka oli linjannut, että mitään kyselyä ei toteuteta ilman vanhempien etukäteislupaa. Osaa kieltäytymisistä perusteltiin sillä, että pyyntöjä kyselyiden toteuttamiseksi tulee jatkuvasti ja se häiritsee koulutyötä. Vanhempien luvan vaatimiselle ei sen sijaan saatu yksiselitteistä syytä, mutta jotkut viittasivat siihen, että koulut eivät halua kuulla sanavalmiiden vanhempien valitusta jälkikäteen. Epäröinti oli siis lisääntynyt, eikä sillä ollut enää mitään tekemistä eettisyyden tai lapsen oikeuksien kanssa. Tavoitteena oli oman selustan turvaaminen ja työn vähentäminen.

Vastaavat ongelmat on havaittu monissa muissakin tutkimuksissa, joissa tuotetaan niin ikään korvaamatonta tietoa lasten elämästä, esimerkiksi nuorisorikollisuuskyselyssä. On äärimmäisen huolestuttavaa, että koulujen ja kuntien haluttomuus on vaarantamassa näitä tärkeitä tiedonlähteitä ja vielä perustein, jotka lapsen edun näkökulmasta eivät kestä päivänvaloa. Nyt olisikin aikalisän paikka miettiä yhdessä, miten tämä kehityssuunta muutetaan. Tutkijoiden on otettava vakavasti se palaute, että kyselyjen määrä häiritsee opetustyötä. Nettisovellusten myötä innostus kyselyjen tekemiseen opinnäytetasollakin on lisääntynyt suuresti, mutta koulujen, työpaikkojen yms. työrauhan takia olisi toivottavaa, että oman aineiston keruuta harkittaisiin huolella.

Heittäisin tämän haasteeksi erityisesti opinnäytteiden ohjaajille. Opinnäytteet eivät ole sen vähempiarvoisia tutkimuksia kuin muutkaan tutkimukset, mutta jos jatkuvat kyselyt kuormittavat eri instituutioita liikaa, on ensisijaisesti turvattava ne kyselyt, joiden anti on valtakunnantasolla merkittävä. Varsinkin, kun Tietoarkistosta on saatavilla valmiita hyviä aineistoja joka lähtöön eikä oman aineiston keruulle ole siten aina edes perusteita. Kouluja puolestaan muistuttaisin lapsen oikeudesta osallistua ja kertoa omasta elämästään. Tämä lapsen oikeus ei saa jäädä vanhempien oikeuksien tai oikkujen jalkoihin.

Vieraskynäblogisti
Noora Ellonen
tutkija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kannatusmittauksia moneen junaan

Olin hiljattain muutaman kuukauden projektitehtävissä toimittaakseni kokoomateoksen viime eduskuntavaaleista. Muutosvaalit 2011 -teoksen kirjoitti 18 politiikan ja viestinnän tutkijaa ja hankkeen rahoitti oikeusministeriö. Tutkimuksen pääaineistona oli Taloustutkimuksen heti eduskuntavaalien jälkeen kokoama käyntikysely. Aineisto on nyt tallennettu tietoarkistoon, josta se on saatavissa maksutta jatkokäyttöön tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun.

En nyt esittele tätä tutkimusta mutta pysyn eduskuntavaaliteemassa. Avaan ja arvioin hieman niihin liittyvää kannatusmittaustoimintaa. Ennen vaaleja vaalitulosta ja valitsijoiden äänestyskäyttäytymistä ennakoivat erityisesti viestimet ja puolueet. Puolueet tilaavat äänestysaikomusmittauksia kampanjasuunnittelun tueksi. Tällaiset gallupit ovat pääsääntöisesti salaisia, eikä niiden ennustearvoa tai muuta laatua ole siksi mahdollista arvioida.

Viestinten teettämät julkiset puoluekannatusmittaukset tarjoavat puolestaan valitsijoille, puolueille ja ehdokkaille tietoa siitä, mitä kansalaiset puolueista ajattelevat ja miten he aikovat äänestää. Moniin muihin kyselytutkimusaiheisiin verrattuna puoluekannatusmittaukset ovat sikäli kiinnostavia, että niiden tietoja voidaan verrata sekä menneiden että tulevien vaalien tuloksiin. Tavallisesti kyselytutkimuksissa ei nimittäin ole mahdollista verrata käyttäytymisaikomuksia ja mielipiteitä todelliseen käyttäytymiseen.

Tietoja menneiden vaalien äänestyskäyttäytymisestä käytetäänkin vakiintuneesti tarkentamaan arvioita tulevien vaalien tuloksesta ja mittaushetken puoluekannatuksesta. Näitä menettelyjä selostetaan esimerkiksi YLE Uutisten puoluekannatusmittarissa. Käytännössä nämä menettelyt lisäävät mittausten osumatarkkuutta siten, että puolueiden eduskuntavaalivaalikannatus on yleensä kyetty ennakoimaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön tarkkuudella suuntaan tai toiseen.

Viime eduskuntavaalit olivat tosin poikkeus. Viimeksi julkistetut valtakunnalliset mittaukset eivät päässeet kiinni kampanjan parin viime viikon aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi Taloustutkimuksen viimeisin valtakunnallinen mittaus yliarvioi keskustan ääniosuuden kolmella ja aliarvioi perussuomalaisten ääniosuuden lähes neljällä prosenttiyksiköllä. Kannattaa muuten lukea Pertti Suhosen artikkeli Muutosvaalit 2011 -kirjasta. Siinä hän analysoi kiinnostavasti puoluekannatusmittauksia ja niiden metodiikkaa sekä muita viime eduskuntavaalien alla julkaistuja mielipidetutkimuksia.

Kirjoitin itse viime vuoden lopulla tiiviin analyysin viime eduskuntavaalien vaalipiirikohtaisista kannatusmittauksista. Se julkaistiin Matti Wibergin toimittamassa Populismi – Kriittinen arvio -kirjassa (Edita). Puoluekannatuksen osumatarkkuuden osalta vaalipiirikohtaiset mittaukset olivat suurin piirtein yhtä onnistuneita tai epäonnistuneita kuin valtakunnalliset mittaukset. Joukkoon mahtui tosin joitakin pahasti pieleen menneitä arvioita.

Muutamissa vaalipiirikohtaisissa mittauksissa yritettiin myös aprikoida kyselytiedoin läpimenevien ehdokkaiden nimiä. Tämä on mielestäni täysin turhaa puuhastelua, koska niin monet valitsijat päättävät ehdokkaastaan hyvin myöhään ja useat äänestäjät eivät halua kertoa ehdokkaansa nimeä vaalisalaisuuden säilymisen vuoksi.

Vaalipiirikohtainen puoluekannatusarviointi kyllä toimii, kunhan pohjana käytetään kunnollisia otoksia, kuten nyt pääosin nähtiin. Sen sijaan kansanedustajien nimien ennakointi huterien ja epäedustavien tietojen perusteella on edesvastuutonta ja loukkaa pahimmillaan räikeästi kampanjoivien ehdokkaiden tasavertaisuutta.

Toisen esimerkin erittäin heikkolaatuisesta kyselyennakoinnista tarjoavat ovensuukyselyt, joita jotkin maakuntalehdet toteuttivat viime eduskuntavaaleissakin joillakin ennakkoäänestyspaikoilla. Ensimmäisten ennakkoäänestyspäivien äänestäjäkunta on millä tahansa äänestyspaikalla erittäin epäedustava otos koko arvioitavasta äänestäjäkunnasta, koska esimerkiksi iäkkäimmät äänioikeutetut käyttävät vaaleissa hanakasti mahdollisuutta äänestää ennakkoon. Lisäksi monet juuri äänestäneet eivät halua kertoa äänestämäänsä puoluetta äänestyspaikkojen liepeillä, jolloin kantansa salanneiden osuus kasvaa. Tämäkin heikentää merkittävästi ovensuukyselyiden luotettavuutta.

Onneksi Suomessa ei tarvitse käyttää ovensuukyselyjä vaali-iltojen tuloslähetyksissä, kuten useissa maissa tehdään. Meillä niin moni käy äänestämässä ennakkoon, että vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen heti julkistettavat ennakkoäänitulokset riittävät tyydyttämään tiedonnälän. Ennakkoäänet eivät tosin yleensä ennakoi puolueiden lopullista ääniosuutta paljonkaan tarkemmin kuin viimeiset valtakunnalliset gallupit, mutta ovat ne kuitenkin oikeita laskettuja ääniä.

Palataanpa lopuksi Muutosvaalit-tutkimukseen. Kun Taloustutkimus haastatteli vaalien jälkeen noin 1300 satunnaisesti valittua äänioikeutettua, tiedot vuoden 2011 vaaleissa äänestetystä eivät olleet osumatarkkuudeltaan sen parempia kuin vaaleja edeltäneet mittaukset. Vaalien jälkeen aineistolle on kuitenkin mahdollista laskea painokerroin, joka painottaa eri puolueiden äänestäjien määrät vaalitulosta vastaavaksi dataa analysoitaessa. Näin on mahdollista tarkastella melko luotettavasti ja vaalitulostietoja monin verroin monipuolisemmin sitä, miten eri väestöryhmät äänestävät ja millaisia syitä he valinnoilleen antavat.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi