FIDELIS takes shape: Collaboration towards a more trustworthy data infrastructure

The future of trustworthy digital repositories, shared development tools, and European collaboration were at the heart of the FIDELIS project consortium meeting held in The Hague in March. During the two-day meeting, discussions focused on the sustainable maintenance of the network, current and emerging tools, and how training can become an impactful part of everyday operations even after the project has concluded.

FIDELIS project (1 January 2025–31 December 2027, Horizon Europe) will set up, develop, and operate a European network of trustworthy repositories that will support the development and growth of TDRs within the EOSC ecosystem; foster harmonisation and interoperability across repositories to enable an EOSC federation of TDRs; and strengthen the upskilling of repositories and expansion of the network through an active training and support programme. FSD's participants in the Consortium Meeting were Henna Kaartinen, Mari Kleemola, and Tuomas J. Alaterä.

At the consortium meeting, discussions focused heavily on the strategic development of the Trustworthy Digital Repository (TDR) Network, with particular attention to its long-term sustainability. Participants explored how the Network could continue to operate beyond the lifetime of the project and how it could support the European research data infrastructure more broadly.

Another key theme of the consortium meeting was the ongoing work on the FIDELIS Transparent, Trustworthy Repository Attributes Matrix (TTRAM). During the project, TTRAM has evolved into a practical and transparent tool that helps repositories systematically assess and strengthen their trustworthiness. The role of the tool as part of broader community-driven development and its integration into the TDR Network were discussed extensively.

The meeting also addressed the FIDELIS training and support programme, which is now entering a more active phase. Call for mentoring and peer-to-peer support programme has been open since late February and call for participation in Support for the Adoption of Solutions will in the end of April. Both calls aim to provide repositories with concrete, hands-on support for developing trustworthy and sustainable services.

In addition, discussions covered the role of FIDELIS within the European Open Science Cloud (EOSC). Attention was given to how the TDR Network can contribute to the EOSC Federation by widening the expertise of its member repositories and by promoting high-quality, trustworthy data in line with the FAIR principles.

Representatives of CESSDA repositories at the Consortium Meeting. Mari (third from the left), and Tuomas and Henna (on the right). Photo: Anja Radonjic.

From FSD's perspective, it is important that the results of project work also become embedded in everyday practice and bring clear benefits to users. The work undertaken in the FIDELIS project supports the continuous development of FSD’s archival services and helps clarify practices related to trustworthiness, transparency, and sustainability. For users, this may be reflected in more harmonised practices, clearer communication, and stronger support for opening data and ensuring long-term preservation in line with the FAIR principles.

Furthermore, through the project’s training and support, FSD’s expertise within the European repository community is strengthened. This is visible in the advice, training, and practical support that FSD offers at different stages of research data lifecycle. With the help of project funding, new solutions and services are explored and tried out, while already proven services or functions are strengthened and developed.

Read more about the Consortium Meeting in the FIDELIS project blog!

Henna Kaartinen
Project Assistant
firstname.surname [at] tuni.fi

FIDELIS-työ konkretisoituu: Yhteistyöllä kohti luotettavampaa datainfrastruktuuria

Luotettavien digitaalisten repositorioiden tulevaisuus, yhteiset kehittämistyökalut ja eurooppalainen yhteistyö olivat FIDELIS-hankkeen konsortiokokouksen keskiössä viime maaliskuussa Haagissa. Kaksipäiväisessä tapaamisessa keskusteltiin verkoston kestävästä ylläpitämisestä, ajankohtaisista työkaluista sekä siitä, miten koulutus muodostuu vaikuttavaksi osaksi arjen toimintaa myös hankkeen jälkeen.

FIDELIS-hanke (1.1.2025–31.12.2027, Horisontti Eurooppa) rakentaa eurooppalaista luotettavien repositorioiden verkostoa, edistää yhteentoimivuutta, kehittää parhaita käytäntöjä ja tarjoaa repositorioille koulutusta ja tukea. Konsortiokokoukseen Tietoarkistosta osallistuivat Henna Kaartinen, Mari Kleemola ja Tuomas J. Alaterä.

Kokouksessa keskityttiin erityisesti Trustworthy Digital Repository (TDR) -verkoston strategiseen kehittämiseen, eritoten sen tulevaisuuden jatkuvuuden näkökulmasta. Keskusteluissa pohdittiin, miten TDR-verkosto voi toimia kestävällä tavalla myös hankkeen päättymisen jälkeen ja tukea laajemmin eurooppalaista tutkimusdatainfrastruktuuria.

Toinen keskeinen teema oli ajankohtainen työ FIDELIS Transparent Trustworthy Repository Attributes Matrix (TTRAM) -työkalun parissa. TTRAM on kehittynyt hankkeen aikana käytännölliseksi välineeksi, jonka avulla repositoriot voivat tarkastella ja kehittää omaa luotettavuuttaan systemaattisesti ja läpinäkyvästi. Työkalun roolia osana laajempaa yhteisöllistä kehittämistä ja sen integrointia TDR-verkostoon käsiteltiin laajasti.

Kokouksessa tarkasteltiin myös FIDELIS-hankkeen tuki- ja koulutusohjelmaa, joka on parhaillaan siirtymässä aktiivisempaan vaiheeseen. Mentorihaku on ollut auki jo toista kuukautta ja haku parhaiden käytäntöjen soveltamista tukeviin koulutuksiin käynnistyy huhtikuun lopussa. Molempien tavoitteena on tarjota repositorioille konkreettista tukea käytäntöjensä ja luotettavuutensa kehittämiseen.

Lisäksi keskusteluun nousi FIDELIS-hankkeen rooli EOSCissa (European Open Science Cloud). Erityisesti pohdittiin, miten TDR-verkosto voi tukea EOSC-federaatiota hyödyntämällä jäsentensä laajaa asiantuntemusta ja edistämällä FAIR-periaatteiden mukaisen, laadukkaan ja luotettavan datan saatavuutta.

CESSDA-arkistojen edustajia konsortiokokouksessa. Mari (3. vas) sekä Tuomas ja Henna (oikealla). Kuva: Anja Radonjic.

Tietoarkiston näkökulmasta on tärkeää, että hanketyön tulokset tulevat myös osaksi arkea, aina asiakkaillemme asti. FIDELIS-hankkeessa tehty työ tukee arkistopalveluiden jatkuvaa kehittämistä, reflektointia ja toimintatapojen selkeyttämistä erityisesti luotettavuuden ja läpinäkyvyyden näkökulmasta. Asiakkaille tämä näyttäytyy yhtenäisempinä käytäntöinä, selkeämpänä viestintänä sekä entistä vahvempana tukena FAIR periaatteiden mukaisen datan avaamiseen ja pitkäaikaissäilytykseen.

Lisäksi hankkeen koulutus- ja tukitoiminta vahvistaa Tietoarkiston asiantuntijuutta osana eurooppalaista repositorioyhteisöä. Tämä heijastuu asiakkaille tarjottavana neuvontana, koulutuksina ja käytännön tukena tutkimusdatan elinkaaren eri vaiheissa. Hankerahoituksen turvin Tietoarkistossa voidaan myös kokeilla uusia toimintamalleja sekä vahvistaa ja kehittää jo hyväksi havaittuja palveluja tai toimintoja.

Lue tarkemmin konsortiokokouksen kuulumisia FIDELIS-hankkeen blogikirjoituksesta!

Henna Kaartinen
projektiassistentti
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Digitaalisen säilyttämisen parhaat käytännöt rakentuvat yhteistyössä

Marraskuun toinen torstai on aina kansainvälinen digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä. Tänä vuonna päivän teemana on Preserving Our Digital Content: Celebrating Communities. Teemalla halutaan juhlistaa yhteisöjä, jotka ovat eri tavoin toteuttamassa sähköisten aineistojen pitkäaikaissaatavuutta.

Itselleni tärkeä yhteisö on ollut CoreTrustSeal. Se on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa luotettavan sähköisen säilyttämisen perustason sertifiointia. Olen palvellut CoreTrustSealin hallituksessa jo vuodesta 2018 alkaen. Viimeisen vuoden aikana yksi keskeinen teema on ollut digitaalisen säilyttämisen ja aineistojen kuratoinnin erilaiset tavoitteet ja tasot, koska niihin liittyvät käsitteet ja määritelmät eivät ole vielä vakiintuneita.

Olemme CoreTrustSealin piirissä käyneet aiheesta avointa ja yhteisöä osallistavaa keskustelua, jonka perusteella hallitus on hahmotellut neljä erilaista digitaalisen säilyttämisen tasoa¹:

• Z. Nollataso (level zero): Repositorio säilyttää ja jakaa digitaalisen objektin sisällön sellaisena kuin se on repositorioon tallennettu.
• D. Tallennuskriteerit täyttävä taso (deposit compliance): Tallennusvaiheessa repositorio tarkistaa, että digitaalinen objekti ja sen metadata täyttää tietyt ennalta määritellyt minimivaatimukset.
• C. Ensikuratoinnin taso (initial curation): Repositorio täydentää digitaalista objektia tai sen metadataa repositorien käytäntöjen mukaisesti, esimerkiksi lisää FAIR-periaatteiden mukaista metadataa.
• A. Aktiivisen pitkäaikaissäilytyksen taso (active preservation): Repositorio ottaa vastuun siitä, että digitaalinen objekti säilyy käytettävänä ja ymmärrettävänä pitkällä aikavälillä.

Nämä tasot voivat olla kumulatiivisia ja usein ovatkin. Tyypillisesti esimerkiksi repositorio, joka vastaa datan pitkäaikaissäilyttämisestä (A) myös tarkistaa tallennuskriteerien täyttymisen (D) ja kuratoi aineistoja (C). Kaikenlaisia repositorioita tarvitaan, koska asiakkaiden tarpeet ovat erilaisia. Tärkeää on, että repositoriot viestivät selkeästi palvelulupauksensa, jotta asiakkaat pystyvät valitsemaan oikean paikan digitaalisen materiaalin tallennukseen. Esimerkiksi tutkimusdatalle oikea repositorio on usein tieteenalakohtainen sertifioitu data-arkisto.

Työ tällä saralla jatkuu. CoreTrustSealin hallitus on julkaissut keskustelupaperin, jossa pohditaan, miten näiden neljän eri säilytystason avulla voidaan ryhmitellä repositorioita². Osallistuin keväällä 2024 Saksan data-arkiston GESISin järjestämään tutkijavierailuun. Sen tuloksena julkaisimme paperin, jossa hahmotellaan mitä metadataa tarvitaan kuvaamaan kuratoinnin ja säilyttämisen tasoa sekä repositorion että digitaalisen objektin tasolla.³

Ensi tammikuussa alkaa CSC:n johtama Horisontti-rahoitteinen FIDELIS-hanke, jossa Tietoarkisto on mukana. Hankkeen tavoitteena on rakentaa eurooppalainen luotettujen datarepositorioiden verkosto, määritellä hyviä käytäntöjä ja tutkia luotettavien repositorioiden ominaisuuksia.

Tutkimusdatan digitaalinen pitkäaikaissäilyttäminen on nopeasti kehittyvä ala, jossa tarvitaan monenlaista osaamista ja erilaisia näkemyksiä. Parhaat käytännöt rakennetaan yhteistyöllä ja verkostoitumalla. CoreTrustSeal on vain yksi monista yhteisöistä, joihin Tietoarkisto ja tietoarkistolaiset kuuluvat. Tätä blogiakin olen työstänyt yhdessä CoreTrustSealin hallituksen ja CESSDA-kollegojen kanssa. Lue lisää CoreTrustSealin ja Digital Preservation Coalitionin sivuilta.

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

^[1] CoreTrustSeal Standards and Certification Board. (2024). Curation & Preservation Levels: CoreTrustSeal Position Paper. Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.11476980

^[2] CoreTrustSeal Standards & Certification Board. (2024). Types of Repository: Entities, Responsibilities, Objects. CoreTrustSeal Board Discussion Paper (v01.00). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.13133041

^[3] L'Hours, H., Kleemola, M., & Recker, J. (2024). CoreTrustSeal Levels of Curation and Preservation: Implied Repository and Object Metadata Characteristics (v01.00). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.12701324

A deeper dive into repository assessment: CoreTrustSeal+FAIRenabling Capability-Maturity

The FAIRsFAIR project has mapped the CoreTrustSeal requirements to the FAIR principles, FAIRsFAIR metrics and RDA FAIR Data Indicators and created an approach to support repository assessment against the mapped concepts. The CoreTrustSeal+FAIR Capability-Maturity approach is currently an informal assessment, which repositories can undertake to evaluate their status as a trusted digital repository and their FAIRenabling practices.

FSD has tested the capability-maturity approach as part of its work in the EOSC-Nordic project’s Work Package 4 on FAIR data. To facilitate the assessment, the FAIRsFAIR provided us with an as-of-yet unpublished user guide.

Assessment revealed things to improve

We went through all the 16 CoreTrustSeal requirements and assessed our practices against each requirement, metric and indicator. This involved assigning each requirement a capability-maturity tier from five tiers: 1. Initial, 2. Managed, 3. Defined, 4. Quantitatively managed and 5. Optimising. In addition, we reviewed the evidence available to support the selected tier, set a target tier for the next review, and assessed whether we covered the FAIR indicators and metrics mapped to each requirement.

Capability-maturity tiers and their main components.
Image source: Hervé L'Hours, Ilona von Stein, Jerry deVries, Linas Cepinskas, Joy Davidson, Patricia Herterich, Robert Huber, & Benjamin Jacob Mathers. (2021). M4.3 CoreTrustSeal+FAIRenabling, Capability and Maturity (1.0). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.5346822

In our assessment, two requirements, R05 Organisational Infrastructure and R10 Preservation, were at tier 4 and FSD achieved the third tier, “defined”, on most requirements. With a median of 3, FSD is doing quite well, as FAIRsFAIR M4.3 points out that “the current recommendation is that a capability level of 2. Managed across all Requirements should be sufficient to demonstrate CoreTrustSeal compliance and FAIRenabling” and that “[l]evels of 3 and above … are highly desirable”.

However, there is always room for improvement. We assigned tier 2 to three requirements, R03 Continuity of Access, R08 Appraisal, and identification under R13 Discovery & Identification. We set tier 3 as our target for these requirements before our CoreTrustSeal renewal application in 2023. In addition, we set the target tier of 4 or above for four other requirements by the next assessment.

The assessment was a useful exercise that allowed us to identify several aspects to improve in our practices and take stock of additional evidence to include in our next CoreTrustSeal application. We also believe we were able to provide useful feedback for improving the approach.

Some expertise is required

We found that a good way to conduct the assessment is to bring together a small group of experts on various repository aspects (e.g., administrative, archival services, technical) and work on a table of the requirements by assessing the capability-maturity level, target and evidence. The process took us two afternoon meetings and some desk research.

The assessment seems especially useful to more experienced repositories that have perhaps already obtained a certification and performed automated FAIR evaluations of their metadata records. The assessment is significantly facilitated by having prior knowledge of CoreTrustSeal requirements, FAIR principles, FAIRsFAIR metrics and RDA indicators.

The capability-maturity approach appears to fall somewhere between a full CoreTrustSeal self-assessment and FAIR evaluations. We found the idea of maturity levels promising, although we had some challenges in finding the correct one for some requirements. The approach brings in some specificity and concreteness to the more general requirements of the CoreTrustSeal.

We noticed that in some cases, the FAIR principles and metrics do not match very well with the CoreTrustSeal requirements, or they do so only partially. This is no fault of the mapping itself but demonstrates that the two have different use cases. They cannot be perfectly aligned but are nonetheless complementary. The emerging capability-maturity approach is a welcome addition to the tools available to assess the FAIRness and trustworthiness of a digital repository.

More information:

» FAIRsFAIR project
» EOSC-Nordic
» FAIRsFAIR WP4: M4.3 CoreTrustSeal+FAIRenabling, Capability and Maturity
» CoreTrustSeal

Henri Ala-Lahti
Information Specialist
firstname.surname [at] tuni.fi

Tutkimusdata on pysyvän tunnisteensa ansainnut

Tänään on maailmanlaajuinen digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä. Miksi siis kirjoittaa pysyvistä tunnisteista, PIDeistä? Siksi, että tunnisteen merkitys on keskeinen laadukkaan pitkäaikaissäilytyspalvelun toteuttamisessa. Kuten tutkimusjulkaisu, myös tutkimusdata on laajasti hyödyllinen vain, jos se on löydettävissä ja kuvailtu riittävän yksityiskohtaisesti. Pysyvä tunniste onkin oleellinen osa pyrkimystä löydettävämpään, saavutettavampaan, yhteentoimivampaan ja uudelleenkäytettävämpään – siis FAIRimpaan – dataan. Se edistää myös avointa tiedettä ja tutkimusta.

Jos tutkimus olisi aina ollut digitaalista, PID (Persistent Identifier) olisi varmasti jo tutkimusdatan normaali kumppani, samoin kuin julkaisuille jo pitkään annetut kirjastoluokitukset ja teoksen identifioiva merkkijono. Tunnisteen avulla digitaalinen aineistopaketti on yksiselitteisesti identifioitavissa ja viitattavissa. Pääsääntöisesti oletamme, että data on saatavissa "verkosta". Vielä toistaiseksi datan löytäminen tai tiettyyn dataan viittaaminen vaatii usein nojautumista muuttuviin URL-osoitteisiin tai viittaamista hakutuloksiin tietokannasta.

PID on avain. Se tunnistaa ja avaa laatikon, josta löytyy itse datan ohella sen kuvaus, ja kenties joukko versioita tai tietoja siitä, mitä versiota tai mitä osaa datasta on hyödynnetty. PID yksistään ei tietysti takaa kaikkea tätä. Mutta PIDillä on omistaja, jolla on velvollisuus taata tunnisteen toimivuus, ainutkertaisuus ja pysyvyys - ja siten datan löydettävyys. Siksi pysyvää tunnistetta ei tulisi koskaan saada aineistolle, jonka metatiedosta, saatavuudesta tai säilyttämisestä ei ole huolehdittu.

PID on käypää valuuttaa. Sillä on käyttöarvo ja tunnisteiden hallinta pitää arvoa yllä. Ylläpitäjä, korkeakoulu, kirjasto tai data-arkisto, vastaa siitä, että tunniste resolvoituu oikeaan lähteeseen. Pitkäaikaissäilytyksen kannalta tämä tarkoittaa, että tiedetään, mikä versio ja millä tunnisteella, on milloinkin säilytetty.

PID lisää luotettavuutta. Kaikki pysyvät tunnistejärjestelmät vaativat, että tunnisteita hallinnoidaan aina siitä alkaen, kun tunniste annetaan. Vaikka aineisto myöhemmin syystä tai toisesta hävitettäisiin tai sen saatavuutta rajoitettaisiin, PID johtaa kyselijän edelleen aineiston perustietoihin. Näin pitkä sitoutuminen aineiston ja sen tietojen ylläpitoon ei voi jäädä tutkijan vastuulle, vaan taustalla tulee olla jokin luetettava taho – esimerkiksi data-arkisto. PIDin tulee lisätä luottamusta siihen, että aineisto on luotettavasti säilytetty ja sen saatavuudesta on huolehdittu. PID kertoo, että datastasi välitetään.

PID parantaa yhteentoimivuutta. Nykypäivänä tiedon on liikuttava tietojärjestelmästä toiseen. Kun pysyvä tunniste on dokumentoitu kuvailevaan metadataan koneluettavassa muodossa, haravoituu se erilaisiin yhteysluetteloihin tai julkaisuarkistoihin osana dataviittausta. Siten PID edistää meriitin syntymistä datan tuottajille. Yhtä lailla tutkimusorganisaatiot, julkaisijat tai julkaisutiedon kerääjät voivat hyödyntää tunnistetta dataan kohdistuvien viittausten kokoamiseen. Rahoittajille tunniste tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi automatisoida rahoittamiensa tutkimustuotosten seuraamista.

PIDit Tietoarkistossa

Tietoarkisto antaa kullekin arkistoitavalle datalle pysyvän tunnisteen. Me käytämme URN-tunnisteita. Olemme valinneet käytännöksi, että tunniste muodostetaan aineistolle annettavan aineistonumeron perustalle, joten ihminenkin näkee, mihin aineistoon tunniste viittaa. Tämä helpottaa tunnisteen käsittelyä ja ymmärtämistä esim. tutkimusjulkaisussa, mutta on silti täysin koneluettava. Kukin aineisto saa pysyvän tunnisteensa jo siinä vaiheessa, kun sen arkistointi aloitetaan. Siten viitteen keräämäänsä (tai käyttämäänsä) aineistoon voi liittää julkaisuun jo etukäteen. Aluksi tunniste johtaa tietoon siitä, että kyseinen aineisto on arkistointiprosessissa. Myöhemmin, kun arkistointi on valmistunut ja aineisto on saatavissa, sama viite tulee ohjaamaan dataan tai sen versiohistoriaan.
PID - tunnista, mitä avaat!

Lisätietoa:

» PID linkkinä resolvoituu aineistokuvaukseen Ailassa: urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3424
» Näin Tietoarkisto palvelee arkistoinnissa
» World Digital Preservation Day

Tuomas J. Alaterä
IT-palveluasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tietoarkisto ja aineistonhallinta koronakriisin aikaan

Tietoarkistossa siirryttiin nopeasti etätyöskentelyyn maaliskuun puolivälissä. Onneksi etätyön mahdollistavia tietoteknisiä ratkaisuja oli otettu käyttöön jo aiemmin ja Tietoarkistolle räätälöityä etäyhteyttä valmisteltu Tietoarkiston teknisten palvelujen ja Tampereen yliopiston tietohallinnon yhteistyöllä. Yhteys saatiin käyttöön nopeutetulla aikataululla suurelle osalle tietoarkistolaisista heti ensimmäisen etätyöviikon aikana.

Arki jatkuu ja kokoukset rullaavat

Lähes kaikki tietoarkistolaiset pystyvät nyt hoitamaan tehtävänsä normaalisti sosiaalisesta etäisyydestä huolimatta. Sovellus- ja järjestelmäkehitys ja -ylläpito jatkuvat. Tietoarkiston aineistonkäsittelijät ovat julkaisseet etänä useita uusia aineistoja. Asiakkaat ovat myös luovuttaneet aineistoja ja ladanneet aineistoja Ailassa, mistä voimme päätellä, että etätyö sujuu mallikkaasti myös muissa yliopistoissa ja tutkimusorganisaatioissa.

Itse olen kokoustanut Teamsillä, Zoomilla ja GoToMeetingillä. Kokouksissa hetkellisiä ongelmia on aiheuttanut mobiilidatayhteyteni pätkiminen. Muutoin etäkokoukset ovat ajankäytön näkökulmasta kasvokkain järjestettäviä tehokkaampia. Uupumaan jää kuitenkin epävirallisempi kuulumisten vaihtaminen. Kansainvälisessä ja kotimaisessakin yhteistyössä tärkeitä tietoja ja vertaistukea välittyy epävirallisissa käytävä- ja lounaskeskusteluissa, minkä vuoksi kaikkia kokouksia ei kannata jatkossakaan järjestää virtuaalisina. Jotakin tästä nyt opittavasta työtavasta toivoisi jäävän käyttöön myös koronakriisin jälkeiseen aikaan.

Akuutisti tarvittava avoin data ei vähennä pitkäaikaissaatavuuden merkitystä

Koronakriisin vuoksi monet ovat innostuneet keräämään tutkimusaineistoja. Myös muun kuin lääke- ja terveystieteellisen tiedon tarve on polttava. Tietoarkiston tekstiaineiston keräämiseen tarkoitettua Pennaa on suunniteltu jo muutamien aineistonkeruiden välineeksi. Toivon, että saamme koronapandemian vaikutuksia käsitteleviä keruita käyntiin vielä lisää.

On tietenkin tärkeätä saada aineistot mahdollisimman nopeasti mahdollisimman laajan tutkijajoukon käyttöön, jotta tutkimustiedosta on hyötyä ajankohtaiseen tiedontarpeeseen. Toivon kuitenkin, että tässäkään tilanteessa ei unohdeta aineistojen pitkäaikaissaatavuuden merkitystä. Ei tarvita epidemiologin koulutusta sen ymmärtämiseen, että koronakriisi ei ole viimeinen laatuaan. Nyt kerättävien aineistojen löydettävyys, saatavuus ja käytettävyys ovat ratkaisevia, jotta tutkijoilla on tulevaisuudessa nopeasti käytettävissään tietoa ihmisten kokemuksista ja reagoinnista vastaavissa kriisitilanteissa. Arkistoituna tutkimusdata tarjoaa myös vertailukohdan tulevaisuudessa, kun tutkijat keräävät uutta aineistoa.

CTS-sertifikaatti on luotettavan repositorion merkki

Muistattehan nytkin aineistoa kerätessänne ja tallennuspaikkaa valitessanne, että kaikki ad hoc -repositoriot, tai jo pitempään toiminnassa olleetkaan repositoriot, eivät takaa aineiston pitkäaikaissaatavuutta eivätkä anna tukea julkaisemisen tietoturvakysymyksissä. Suomessa CTS-sertifioituja, luotettaviksi arvioituja, repositorioita on kaksi: Tietoarkisto ja Kielipankki.

Jos tunnette houkutusta tallentaa ihmistieteellisen datanne kansainväliseen repositorioon, tarkistakaa käyttöehdot ja mahdolliset vastuuvapauslausekkeet ja muistakaa, että me kotimaiset CTS-sertifikaatin haltijat olemme kansainvälisiä toimijoita.

Lisätietoa:

» Aila
» Penna
» Aineistonhallinnan käsikirja
» CoreTrustSeal (CTS) -sertifikaatti
» Koronavirus ja Tietoarkiston toiminta poikkeusoloissa
» Uusi palvelinympäristö parantaa toimintavarmuutta ja säästää energiaa

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Supporting Certification - SSHOC Project Helps Digital Repositories in Becoming More Trustworthy

Good news on the Social Sciences and Humanities Open Cloud (SSHOC) project: the first deliverable in task 8.2, which is led by the Finnish Social Data Archive, was published in late March. The deliverable lays the ground for the SSHOC trust work that is needed in order to facilitate the adoption of Trustworthy Digital Repository (TDR) standards and the FAIR principles in data repositories across the social sciences and humanities.

The task team also specified modes of support in building trust and helping repositories reach TDR certification, charted the current trust landscape within the SSHOC communities, and selected the repositories that will be the main focus of the support activities provided by task 8.2 within the timeframe of the project.

SSHOC is one of the five cluster projects within the European Open Science Cloud (EOSC) initiative, and the project focuses on increasing and improving the reuse of research data in the social sciences and humanities. Task 8.2, Trust & Quality Assurance, concentrates on developing an agreed approach to assessing the trustworthiness and quality of data repositories. The task joins colleagues from three ERICs (CESSDA, CLARIN and DARIAH) and one aspiring ERIC (E-RIHS).

Flexible yet sustainable approach to trust

The diversity of repositories within the SSHOC communities requires an approach to TDR certification that is sustainable but also adaptable to a wide range of data infrastructures at varying levels of maturity. The task team selected the CoreTrustSeal as the standard certification reference for SSHOC.

The CoreTrustSeal consists of sixteen requirements for which applicants are asked to provide self-assessment statements along with relevant evidence. The CoreTrustSeal is sufficiently stringent but significantly less costly and labour-intensive than formal audit against ISO/DIN standards. Certification requirements for the CoreTrustSeal are also reviewed every three years in comparison with every five years for ISO/DIN standards.

As a community-driven TDR framework, with over 80 past certifications (in March 2020), CoreTrustSeal is open to feedback and continuously considering the widest possible range of certification candidates. However, the task team also identified certain types of organisations for which the CoreTrustSeal requirements are not applicable. Identifying these cases will help develop the CoreTrustSeal framework to better support a variety of repositories.

Support for certification efforts

It is evident that achieving CoreTrustSeal certification requires resources and work from repositories. Even though the workflows and processes themselves related to trustworthy preservation of data may be well established, work may be needed in producing publicly available documentation to show that these processes are sufficient to meet the requirements of certification.

For this reason, the task team specified modes of support provided to repositories for attaining the CoreTrustSeal. The level of SSHOC support required will depend on the starting state of the repositories. The team will amend the modes of support according to the repositories' needs.

The task team aims to raise awareness of the relevance of certification of repositories and the role of the CoreTrustSeal in this via existing communication channels. Webinars and workshops held for repositories will guide and support them in their certification efforts. The team will also provide feedback on self-assessments primarily to the selected repositories (see Table 1 in the report).

For its first support event, SSHOC task 8.2 will host a webinar on Thursday 23 March (more details on the way). In addition to the support activities, further work in 2020 for task 8.2 includes liaising with other relevant projects, such as EOSC-Nordic and FAIRsFAIR.

Further information:

» Development Manager Mari Kleemola
» SSHOC D8.2 Deliverable: Certification plan for SSHOC repositories
» SSHOC project website
» CoreTrustSeal

Niko Koski
Information Specialist
firstname.surname [at] tuni.fi