Strategisesti fokusoitua yhteistyötä

Tietoarkiston missiona on jakaa, vaalia ja säilyttää pitkäaikaisesti käyttökuntoisena suomalaisen yhteiskunnan, ihmisten ja kulttuuristen ilmiöiden tutkimiseksi kerättyä tutkimusdataa. Toimintaamme ohjaa valtakunnallisen neuvottelukuntamme hyväksymä strategia. Sen mukaisesti tuotamme yhteentoimivia, luotettavia ja vaikuttavia palveluita sekä kehitämme alan parhaita käytäntöjä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Yhteistyö- ja vaikuttamisympäristömme onkin laaja. Keskeiset yhteistyötahomme on koottu oheiseen kuvioon, joka asemoi Tietoarkiston tutkimuksen ja avoimen tieteen kokonaisuuteen sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Kuvio: Tietoarkiston yhteistyötahot.

Asiakkaistamme suurin osa tulee tiedeyhteisöstä, erityisesti kotimaisista yliopistoista. Merkittävä osa on yhteiskuntatieteilijöitä, mutta Tietoarkisto palvelee aivan kaikkia tieteenaloja. Käyttäjäyhteisömme voidaan jakaa kahteen ryhmään: aineistojen luovuttajat (tallentajat) sekä aineistojen ja palveluiden käyttäjät. Aineistoja luovuttavat arkistoitaviksi yksittäiset tutkijat, tutkimusryhmät, yliopistot, tutkimusorganisaatiot, tiedonkeruuorganisaatiot, ministeriöt, kolmannen sektorin toimijat sekä yritykset. Käyttäjiä ovat kaikki, jotka lataavat ja hyödyntävät aineistoja Ailasta tai käyttävät muita Tietoarkiston palveluita.

Suuri osa käyttäjistämme on tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Avoimesti saatavilla olevat aineistot ovat myös esimerkiksi kansalaisten, julkisen sektorin, median, yritysten ja kolmannen sektorin käytettävissä. Vuonna 2026 Ailassa oli yli 7000 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista suurin osa oli suomalaisista korkeakouluista.

Ihmisten lisäksi palvelemme enenevässä määrin myös konekäyttäjiä. Tietoarkiston metadata haravoidaan muun muassa kotimaiseen Etsin-palveluun ja kansainvälisiin aineistoluetteloihin kuten CESSDAn datakatalogiin.

Kansainvälistä yhteistyötä aineistojen keruussa ja aineistopalveluissa

Keskeinen yhteistyökumppanimme onkin CESSDA ERIC (Consortium of European Social Science Data Archives), joka on eurooppalaisten yhteiskuntatieteellisten tietoarkistojen muodostama tutkimusinfrastruktuuri. Suomi on CESSDAn jäsen ja Tietoarkisto CESSDAn Suomen kansallinen palveluntuottaja (Service Provider, SP). CESSDA-yhteistyössä kehitetään keskitettyjä palveluja, jaetaan työkaluja ja vaikutetaan tutkimus- ja tiedepolitiikkaan. CESSDA ja sen kansalliset palveluntuottajat osallistuvat aktiivisesti myös EOSC kokonaisuuden kehittämiseen erilaisissa EU-hankkeissa.

Tietoarkisto on mukana neljässä kansainvälisiä vertailuaineistoja tuottavassa tutkimuksessa. International Social Survey Programme (ISSP) - ja European Values Study (EVS) -ohjelmissa Tietoarkisto koordinoi datankeruuta ja vastaa Suomen datan arkistoinnista ja jakelusta. Lisäksi tarjoamme suomalaiselle tutkimusyhteisölle pääsyn luotettaviin vertailuaineistoihin Michiganin yliopiston yhteydessä toimivan ICPSR:n (Inter-university Consortium for Political and Social Research) ja Luxemburgissa toimivan LIS-datakeskuksen kautta.

Standardointi, tiedepolitiikka ja kansalliset verkostot palveluiden parantamiseksi

Olemme myös aktiivisia standardoinnin ja tiedepolitiikan kentillä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Asiantuntijamme osallistuvat alamme metadatastandardien kehittämiseen DDI-allianssissa ja luotettavan pitkäaikaissäilytyksen standardien luomiseen sekä repositorioiden sertifiointiin CoreTrustSeal- verkostossa. Lisäksi olemme mukana eurooppalaisissa hankkeissa rakentamassa EOSCia ja yhteiskuntatieteellis-humanistisia palveluja SSHOC-yhteistyössä. Kansallisesti Tietoarkisto osallistuu muun muassa avoimen tieteen koordinaatioon ja asiantuntijaryhmiin. Hyödynnämme CSC:n tuottamia kansallisia palveluita, kuten Fairdata- ja PAS-palveluja. Kotimaassa verkostoihimme kuuluvat myös kansalliset tutkimusinfrastruktuurit, kuten ESS, SHARE, FIN- CLARIN ja FIRIPO.

Tampereen yliopisto on Tietoarkiston omistajaorganisaatio. Tampereen korkeakouluyhteisön tutkijat, opettajat ja opiskelijat sekä datanhallinnan asiantuntijat muodostavat merkittävän osan Tietoarkiston käyttäjäyhteisöstä. Yliopiston sisällä Tietoarkisto tekee tutkijoiden lisäksi yhteistyötä muun muassa kirjaston, IT-palveluiden ja hallinnon palveluiden kanssa. Tietoarkisto tuo korkeakouluyhteisöön datanhallinnan ja pitkäaikaissäilyttämisen asiantuntemusta sekä resursseja muun muassa EU-hankerahoituksen kautta.

Kaiken yhteistyön tavoitteena on parantaa tutkijoille tarjottavia palveluita, varmistaa arvokkaiden tutkimusaineistojen käytettävyys ja saatavuus nyt ja tulevaisuudessa, vahvistaa Tietoarkiston osaamista sekä välttää päällekkäistä työtä. Haluamme myös viedä hyviä suomalaisia datanhallinnan käytäntöjä maailmalle sekä edistää tutkimuksen vastuullista avoimuutta, käytäntöjen läpinäkyvyyttä sekä metadatan, datan ja palveluiden yhteentoimivuutta.

Lisätietoa:

• Tietoarkiston missio
• Tietoarkiston strategia
• Valtakunnallinen neuvottelukunta
• Tietoarkiston yhteistyökumppanit
• Tietoarkiston palvelut
• Tutkimusaineistojen haku palveluportaali Ailassa
• Tietoarkiston käyttölukuja vuodelta 2025
• CESSDA ERIC
• CESSDAn yhteiseurooppalainen datakatalogi
• Tietoarkiston vaikuttavuus
• Tietoarkiston toiminta- ja vuosikertomukset
• Tietoarkiston hankkeet
• EOSC (European Open Science Cloud)

Mari Kleemola
Kehittämispäällikkö, varajohtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tietoarkisto-seminaari 2025: ISSP Suomessa 25 vuotta

International Social Survey Programme (ISSP) on maailmanlaajuinen vertailututkimusohjelma, joka on koonnut tietoja eri maiden kansalaisten toiminnasta ja yhteiskunnallisista mielipiteistä jo vuodesta 1985 saakka. Suomi on ollut mukana vuodesta 2000. Suomen ISSP-jäsenyys on järjestetty eri organisaatioiden yhteistyönä. Tietoarkisto arkistoi suomenkieliset Suomen aineistot ja mukana aineistonkeruussa ovat Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta ja keruun toteuttavat organisaatiot.

ISSP-tutkimusohjelman 25-vuotiaan taipaleen kunniaksi järjestimme 7.10.2025 kansallisen Tietoarkisto-seminaarin. Seminaari pidettiin hybridimuotoisena sekä verkossa että Tampereen yliopiston Väinö Linna –salissa. Tapahtuma oli maksuton ja avoin kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.

Seminaarin teemat kytkeytyivät ISSP:n menneisyyteen, tähän hetkeen sekä tulevaisuuteen erilaisten mielenkiintoa herättäneiden puheenvuorojen myötä. Seminaarissa kuultiin myös tarkemmin muutamista tuoreista ISSP-aineistoista.

Seminaariin ilmoittuneita oli yhteensä 66. Mukana oli monipuolinen joukko seminaariväkeä, kuten perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoita, lehtoreita, opettajia, professoreita, tutkimusjohtajia, tutkimusinsfraktuurin edustajia sekä tutkimuksen tuen asiantuntijoita. Tällä kokoonpanolla seminaarissa keskustelua syntyikin puheenvuorojen jälkeen mukavasti. Niissä korostui innostuneisuus ja yhteistyön sekä asiantuntijuuden tärkeys.

Harri Melin (vas.), Eriikka Oinonen ja Henna Kaartinen tarkastelevat, millainen on tosi suomalainen ISSP-aineiston ja tekoälyn näkemänä.

Tilaisuus päättyi kahvitukseen, jossa keskustelu Tietoarkisto-seminaarin aiheista jatkui täytekakun ja kahvien merkeissä.

Tietoarkistossa jatkamme ISSP-tutkimusohjelman taivalta. Tuorein aineisto on juuri ennen seminaaria Ailassa julkaistu: FSD3994 ISSP 2024: digitaalinen yhteiskunta: Suomen aineisto. Aineisto sisältää suomalaisten näkemyksiä digitaalisesta yhteiskunnasta sekä internetin ja digitaalisen teknologian käytöstä.

Ohjelma

Jaetut esitykset ovat saatavilla seminaarin verkkosivulla.

• Avauspuheenvuoro. Johtaja Helena Laaksonen (Tietoarkisto)
• Four Decades of ISSP: Past, Present, Future. Prof. Dr. Stephanie Steinmetz, (FORS – Swiss Centre of Expertise in the Social Sciences)
• Suomi 25 vuotta ISSP:ssä - Pysyvätkö kansalaiset mukana? Tutkimuspäällikkö Sami Borg (Kunnallisalan kehittämissäätiö)
• Tauko
• Kansallinen identiteetti maailman onnellisimmassa maassa. Yliopistonlehtori Eriikka Oinonen ja professori emeritus Harri Melin (Tampereen yliopisto)
• Digitaalinen eriarvoisuus ja irtikytkeytyminen. Professori Semi Purhonen (Tampereen yliopisto)
• Suomalaiset ja työ 2000-luvulla. Tietoasiantuntija Emilia Hakkola (Tietoarkisto)
• Keskustelua ja loppusanat

Henna Kaartinen
projektiassistentti
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Japanilaiset hakivat Tietoarkistolta oppia laadullisten aineistojen arkistointiin

Tietoarkisto sai maaliskuun alussa kunnian toivottaa tervetulleiksi japanilaiset kollegansa, kun Japanin yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta (Social Science Japan Data Archive, SSJDA) saapui vieraita Tampereelle. Päivän kestäneen vierailun aikana Nobutada Yokouchin johtama kolmen henkilön delegaatio tutustui Tietoarkiston laadullisten aineistojen arkistointikäytäntöihin.

Kuten Suomessa, myös Japanissa laadullisten aineistojen käyttö osana yhteiskuntatieteellistä tutkimusta on hyvin yleistä. Tähän asti vain kvantitatiivisia aineistoja arkistoinut SSJDA kokeekin tarpeelliseksi laajentaa arkistointipalvelunsa kattamaan myös laadulliset aineistot. Nobutada Yokouchin mielestä Tietoarkisto oli oikea paikka hakea mallia ja tietoa laadullisten aineistojen arkistointiin. Ei vähiten sen vuoksi, että useilla mittapuilla tarkasteltuna Tietoarkisto Suomessa on yksi kokeneimmista ja edistyksellisimmistä laadullisten aineistojen arkistoinnin asiantuntijoista koko Euroopassa.

Tapaamisen aluksi Tietoarkiston palvelupäällikkö Tuomas J. Alaterä esitteli vieraille Tietoarkiston historiaa, toiminnan perusperiaatteita ja tilastoja. Tämän jälkeen Tietoarkiston laadullisten aineistojen arkistoinnin asiantuntijatiimi vastasi yksityiskohtaisesti SSJDA:n ennalta lähettämiin kysymyksiin. Tietosuoja-, tutkimuseettisiin ja aineistojen käyttöoikeuksia koskeviin kysymyksiin vastasi Tietoarkiston johtava tietosuoja-asiantuntija Arja Kuula-Luumi.

Päivän päätteeksi tietoasiantuntijat Joel Kallio ja Sanni Tujunen esittelivät Tietoarkiston kehittämää laadullisten aineistojen käsittelytyökalu Kvalikristua, joka nopeuttaa laadullisten aineistojen käsittelyä. Työkalun avulla aineistotiedostoihin voidaan tehdä helposti esimerkiksi erilaisia massamuutoksia, sekä luoda aineistolle käytettävyyttä lisäävä html-hakemisto. Kvalikirstun ohella japanilaisvieraita kiinnosti myös Tietoarkiston luoma ja ylläpitämä Penna-kirjoitusaineistojen keruutyökalu, joka palvelee paitsi Tietoarkiston aineistoja kerääviä asiakkaita, myös virtaviivaistaa kirjoitusaineistojen käsittelyä arkistointivaiheessa.

Toiminnoissa paljon yhteneväisyyksiä

Vaikka tapaamisessa keskityttiin Tietoarkiston laadullisten aineistojen arkistointia koskevien käytäntöjen läpikäymiseen, esitteli myös SSJDA vierailun aikana omaa toimintaansa. Päivän aikana havaittiin, että Tietoarkistolla ja Japanin SSJDA:lla on monia yhtäläisyyksiä. Aineistojen arkistointiin liittyvät haasteet ovat hyvin samankaltaisia maasta tai maanosasta riippumatta. Molemmat arkistot osoittautuivat myös suurin piirtein saman ikäisiksi, ja aineistovarannot lähestulkoon samankokoisiksi. Lisäksi molempien arkistojen arkistointikäytännöt ovat monelta osin hyvin yhdenmukaisia. Lukuisista yhtäläisyyksistä huolimatta arkistojen toimintatavoissa ja palvelutarjonnassa huomattiin myös eroja. SSJDA esimerkiksi tarjoaa tutkijoille analyysipalveluja, toisin kuin Tietoarkisto. Tietoarkisto puolestaan tarjoaa kvantitatiivisten aineistojen kuvailujen yhteydessä kattavat muuttujakuvailut, jotka toistaiseksi puuttuvat kokonaan SSJDA:n aineistoista.

Tietoarkistossa vierailleeseen ryhmään kuului Nobu Yokouchin (2. oik.) lisäksi Kenji Ishida ja Sae Taniguchi. Tietoarkistosta osallistuivat Tuomas J. Alaterä, Jarkko Päivärinta, Arja Kuula-Luumi, Sanni Tujunen ja Joel Kallio.

Nobutada Yokouchi esitteli tietoarkistolaisille mm. SSJDA:n aineistokatalogia (JDCat) sekä tapaa, jolla SSJDA hyödyntää tekoälyä aineistokuvailujen laadinnassa. Yokouchin mukaan tekoäly näyttää pystyvän tuottamaan jo lähes yhtä hyviä aineistokuvailuja manuaalisesti tehtyjen kanssa. Tekoälyn hyödyntämismahdollisuudet aineistonkäsittelyn eri vaiheissa kiinnostavat myös Tietoarkistoa. Tietoarkistolla on juuri käynnistynyt Suomen Akatemian rahoittama AIMS-hanke, jossa muun muassa selvitetään tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia arkistotyössä. Kokemustenvaihto Japanin ja Suomen tietoarkistojen välillä tekoälyn tarjoamista mahdollisuuksista ei siis varmastikaan rajoitu vain tähän vierailuun.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli molemmille osapuolille opettava. Oli kiinnostavaa huomata, että vaikka moni asia tehdään osittain samalla tavalla, on käytäntöjen välillä myös eroja. Uskoaksemme pystyimme tarjoamaan laadullisten aineistojen arkistointiin laajentavalle SSJDA:lle paljon arvokasta tietoa laadullisten aineistojen arkistoinnista. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, että SSJDA saa käynnistettyä laadullisten aineistojen arkistoinnin ja toivomme SSJDA:lle menestystä tässä työssä.

Yhteistyö arkistojen välillä jatkuu varmasti myös tulevaisuudessa. Seuraava yhteinen tilaisuus on jo tiedossa, sillä molemmat arkistot osallistuvat kesällä kansainväliseen IASSIST-konferenssiin, joka kokoaa vuosittain tutkimusaineistojen arkistoinnin asiantuntijat eri puolilta maailmaa yhteen. Tänä vuonna IASSIST järjestetään kesäkuun alussa Bristolissa Englannissa.

Lisätietoa:
» SSJDA
» JDCat
» Kvalikirstu
» Penna
» AIMS-hanke

Jarkko Päivärinta
erityisasiantuntija, kvalitatiivisten aineistojen arkistointi
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Rakasta dataa! Love Data Week muistutti, että datasta pitää pitää huolta

Olemme taas viettäneet dataintoilijoiden kansainvälistä teemaviikkoa. Love Data Week 2025 kysyi ja hieman vastasikin sangen yleiseen ongelmaan "Whose data is it anyway", eli kenen dataa se nyt oikein on? Tietoarkistossa puhumme mielellämme omista datoistamme ja ehkä tekin puhutte Tietoarkiston datoista. Datat eivät kuitenkaan ole meidän, koska sopimusten mukaisesti huolehdimme datoista tekijöiden ja omistajien puolesta.

Metadata sen sijaan on Tietoarkiston tuottamaa, "meidän dataamme" siis. Se on avoimesti saatavilla Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssin mukaisesti.

Love Data Weekin järjestää ICPSR. Tapahtumista ja viikon aikana jaetuista tietolähteistä voit lukea lisää tapahtumasivuilta. Tietoarkisto osallistui viikon teemaan sosiaalisen median nostoilla, joissa toimme esiin palveluita ja tietolähteitä, joiden kautta Tietoarkisto ohjeistaa datan omistamisesta tai tekijyydestä sopimiseen. Tähän blogiin on koottu kaikki nämä nostot.

Sopiminen, kun tutkijoita on useita

Jos tutkimushankkeessa on useita tutkijoita, kannattaa hoitaa oikeuksista sopiminen ajoissa, jotta ei tarvitsisi miettiä jälkikäteen, "kenen dataa se nyt oikein on?" Ohjeita saat muun muassa Tietoarkiston Aineistonhallinnan käsikirjan luvusta Sopimukset ja oikeudet.

Tekijä ei ole aina henkilö

Koronapandemian aikana kerätyt tutkimusdatat ovat ajankohtaisia myös nyt. Pandemia osoitti, että yhteiskunnan kriisitilanteissa ilmiötä käsittelevät tutkimusaineistot pitää saada käyttöön joustavasti ja avoimesti. Tutkimusaineistolla ei aina myöskään ole henkilötekijää, vaan se voi olla myös organisaation tuottama. Näistä esimerkkinä on tammikuussa 2025 julkaistu gerontologisen sosiaalityön ja diakoniatyön asiakkaiden sekä ikääntyvien parissa työskentelevien haastatteluaineisto.

Aineistoviite: Helsingin yliopisto & Itä-Suomen yliopisto & Lapin yliopisto: Gerontologisen sosiaalityön ja diakoniatyön asiakkaiden sekä ikääntyvien parissa työskentelevien haastatteluja 2021 [data]. Dataversio 1.0 (2024-09-12). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. DOI: https://doi.org/10.60686/t-fsd3862; URN: https://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3862

Aineisto voi jäädä orvoksi

Kenelle kuuluu orpo aineisto? Arja Kuula-Luumi kirjoitti orvoista aineistoista blogin jo yli kymmenen vuotta sitten.

Tuolloin Tietoarkistossa uudistettiin ja yksinkertaistettiin arkistointisopimuksia. Nykyiseen verrattuna Tietoarkistossa oli tuolloin runsaasti dataa, jonka käyttöön piti pyytää alkuperäisen tutkijan tai luovuttajan lupa. Halusimme vähentää näin rajoitettua käyttöä ja lisäksi muuttaa luvanvaraisuuden määräaikaiseksi. Määräaikaisuutta voi karuimmillaan perustella sillä, että aineistosta tulee orpo, kun luvanantaja kuolee eikä vaihtoehtoista toimintatapaa ole määritelty. Aineisto voi kuitenkin jäädä orvoksi myös silloin, kun luvanantaja jostain muusta syystä ole enää tavoitettavissa.

Arkistointiohjeissa kerromme datojen käyttöoikeusluokista.

Kenen data?

Joskus tutkittaville syntyy tekijänoikeuksia tutkimusta varten kerättyyn aineistoon. Näin voi tapahtua, jos tutkittavat esimerkiksi piirtävät tai valokuvaavat tai tuottavat tekstiä, josta tutkija muodostaa aineistonsa. Lue Tietoarkiston Aineistonhallinnan käsikirjasta, mitä sinun pitää ottaa huomioon näin kerättyä aineistoa hyödyntäessäsi ja millaiset sopimukset ovat tarpeen.

Tietoarkisto vaalii huomassaan olevaa dataa jokaisena päivänä – ole yhteydessä asiakaspalveluumme tai täytä arkistointiehdotuslomake, kun datasi kaipaa rakkautta!

Helena Laaksonen
johtaja

Tuomas J. Alaterä
palvelupäällikkö

etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Digitaalisen säilyttämisen parhaat käytännöt rakentuvat yhteistyössä

Marraskuun toinen torstai on aina kansainvälinen digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä. Tänä vuonna päivän teemana on Preserving Our Digital Content: Celebrating Communities. Teemalla halutaan juhlistaa yhteisöjä, jotka ovat eri tavoin toteuttamassa sähköisten aineistojen pitkäaikaissaatavuutta.

Itselleni tärkeä yhteisö on ollut CoreTrustSeal. Se on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa luotettavan sähköisen säilyttämisen perustason sertifiointia. Olen palvellut CoreTrustSealin hallituksessa jo vuodesta 2018 alkaen. Viimeisen vuoden aikana yksi keskeinen teema on ollut digitaalisen säilyttämisen ja aineistojen kuratoinnin erilaiset tavoitteet ja tasot, koska niihin liittyvät käsitteet ja määritelmät eivät ole vielä vakiintuneita.

Olemme CoreTrustSealin piirissä käyneet aiheesta avointa ja yhteisöä osallistavaa keskustelua, jonka perusteella hallitus on hahmotellut neljä erilaista digitaalisen säilyttämisen tasoa¹:

• Z. Nollataso (level zero): Repositorio säilyttää ja jakaa digitaalisen objektin sisällön sellaisena kuin se on repositorioon tallennettu.
• D. Tallennuskriteerit täyttävä taso (deposit compliance): Tallennusvaiheessa repositorio tarkistaa, että digitaalinen objekti ja sen metadata täyttää tietyt ennalta määritellyt minimivaatimukset.
• C. Ensikuratoinnin taso (initial curation): Repositorio täydentää digitaalista objektia tai sen metadataa repositorien käytäntöjen mukaisesti, esimerkiksi lisää FAIR-periaatteiden mukaista metadataa.
• A. Aktiivisen pitkäaikaissäilytyksen taso (active preservation): Repositorio ottaa vastuun siitä, että digitaalinen objekti säilyy käytettävänä ja ymmärrettävänä pitkällä aikavälillä.

Nämä tasot voivat olla kumulatiivisia ja usein ovatkin. Tyypillisesti esimerkiksi repositorio, joka vastaa datan pitkäaikaissäilyttämisestä (A) myös tarkistaa tallennuskriteerien täyttymisen (D) ja kuratoi aineistoja (C). Kaikenlaisia repositorioita tarvitaan, koska asiakkaiden tarpeet ovat erilaisia. Tärkeää on, että repositoriot viestivät selkeästi palvelulupauksensa, jotta asiakkaat pystyvät valitsemaan oikean paikan digitaalisen materiaalin tallennukseen. Esimerkiksi tutkimusdatalle oikea repositorio on usein tieteenalakohtainen sertifioitu data-arkisto.

Työ tällä saralla jatkuu. CoreTrustSealin hallitus on julkaissut keskustelupaperin, jossa pohditaan, miten näiden neljän eri säilytystason avulla voidaan ryhmitellä repositorioita². Osallistuin keväällä 2024 Saksan data-arkiston GESISin järjestämään tutkijavierailuun. Sen tuloksena julkaisimme paperin, jossa hahmotellaan mitä metadataa tarvitaan kuvaamaan kuratoinnin ja säilyttämisen tasoa sekä repositorion että digitaalisen objektin tasolla.³

Ensi tammikuussa alkaa CSC:n johtama Horisontti-rahoitteinen FIDELIS-hanke, jossa Tietoarkisto on mukana. Hankkeen tavoitteena on rakentaa eurooppalainen luotettujen datarepositorioiden verkosto, määritellä hyviä käytäntöjä ja tutkia luotettavien repositorioiden ominaisuuksia.

Tutkimusdatan digitaalinen pitkäaikaissäilyttäminen on nopeasti kehittyvä ala, jossa tarvitaan monenlaista osaamista ja erilaisia näkemyksiä. Parhaat käytännöt rakennetaan yhteistyöllä ja verkostoitumalla. CoreTrustSeal on vain yksi monista yhteisöistä, joihin Tietoarkisto ja tietoarkistolaiset kuuluvat. Tätä blogiakin olen työstänyt yhdessä CoreTrustSealin hallituksen ja CESSDA-kollegojen kanssa. Lue lisää CoreTrustSealin ja Digital Preservation Coalitionin sivuilta.

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

^[1] CoreTrustSeal Standards and Certification Board. (2024). Curation & Preservation Levels: CoreTrustSeal Position Paper. Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.11476980

^[2] CoreTrustSeal Standards & Certification Board. (2024). Types of Repository: Entities, Responsibilities, Objects. CoreTrustSeal Board Discussion Paper (v01.00). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.13133041

^[3] L'Hours, H., Kleemola, M., & Recker, J. (2024). CoreTrustSeal Levels of Curation and Preservation: Implied Repository and Object Metadata Characteristics (v01.00). Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.12701324

25-vuotta Tietoarkistoa

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 25 vuotta Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustamisesta. Valtakunnallista tehtävää hoitamaan Tampereelle sijoitettu erillisyksikkö on tänä aikana ehtinyt nähdä monta muutosta toimintaympäristössään ja yleisessä suhtautumisessa tutkimusaineistojen hallintaan ja avaamiseen.

Alussa Tietoarkisto oli myös henkilöstön ikärakenteen puolesta Tampereen yliopiston nuori tulokas. Vuosituhannen vaihteen seutuvilla työnsä aloittaneita tietoarkistolaisia on mukana edelleen useita, joten ajan kuluessa sekä henkilöstö että Tietoarkisto ovat keski-ikäistyneet. Muutama työntekijä on ehtinyt eläköityäkin.

Tulokkaasta tukijaksi ja tiedon jakajaksi

Pisimpään Tietoarkistossa työskennelleet kollegat muistelevat toisinaan, miten tyhjästä kaikki alkoi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että ensimmäisiä työtehtäviä oli kahvikaluston ostaminen marketista. Astiaston hankkimisen lisäksi muukin infrastruktuuri rakennettiin nopeasti. Itse työskentelin tuolloin tutkijana ja tilasin yhden Eurobarometri-aineiston Tietoarkistosta sen ensimmäisen toimintavuoden aikana, ja sain toimituksen nopeasti sähköpostiini.

Tehokas eteneminen oli mahdollista paitsi innostuneen ja osaavan henkilöstön myös data-arkistojen kansainvälisen yhteistoiminnan ansiota. Edelläkävijöistä saatiin ottaa mallia, hyödyntää hyväksi havaittua, eikä virheitäkään tarvinnut toistaa. Muutamassa vuodessa Tietoarkistosta itsestään tuli monien ratkaisujen suhteen edelläkävijä ja tiedon jakaja kansainvälisille kollegoille ja kotimaisillekin toimijoille.

Ehkä suurimmat muutokset Tietoarkiston toimintamalleihin tehtiin noin kymmenen vuotta sitten. Suomen Akatemialta saatu infrastruktuurirahoitus mahdollisti toiminnan voimakkaan kehittämisen. Palveluportaali Aila otettiin käyttöön toukokuussa 2014. Laadullisten aineistojen käsittelyyn luotiin uusia käytäntöjä. Tietoarkisto saikin ensimmäisenä suomalaisena organisaationa sähköisten aineistojen pitkäaikaissäilytyksen luotettavuudesta kertovan sertifikaatin.

Kansainvälisten aineistojen, kuten mainitsemieni Eurobarometrien, jakelu lopetettiin vuonna 2013, koska aineistot oli mahdollista ladata maksutta Saksan tietoarkiston verkkoportaalista. Samana vuonna luovuttiin myös niin sanottujen vain kuvailtujen aineistojen luettelosta. Ratkaisu ei soveltunut Ailaan ja muualla säilytettävien aineistojen saatavuustietojen luotettava ylläpito osoittautui hankalaksi ja joskus mahdottomaksi.

Avoimuus ja tietosuoja jokapäiväistyvät

Alussa joskus aineistojen avaamiselle vastahakoinenkin tiedeyhteisö on muuttunut 25 vuodessa avaamista suosivaksi tai jopa edellyttäväksi. Toisaalta samaan aikaan myös tietosuojalainsäädäntö on muuttunut, ja sen myötä erityisesti tietoisuus tutkittavien oikeuksista on lisääntynyt.

Tietoarkisto on ollut sopivassa kehitysvaiheessa ja hereillä muutosten tapahtuessa. Aineistonhallinnan kanssa kamppailevia olemme voineet tukea tarjoamalla kattavan ja ajantasaisen aineistonhallinnan käsikirjan sekä tarvittaessa henkilökohtaistakin neuvontaa. Nykyisin vastaanotammekin paljon aineistoa, jota on tutkimuksen aktiiviaikana käsitelty niin, että sen arkistointi jatkokäyttöön on primaaritutkimuksen jälkeen varsin helppoa.

Alalle on tullut myös paljon uusia toimijoita perinteisten data-arkistojen lisäksi. Usein tulijat eivät tunne kaikkia jo olemassa olevia ratkaisuja. Tietoarkistolaiset kollegoineen maailman data-arkistoista ovat tarjonneet osaamistaan, jotta aineistojen avaamisessa ei päädyttäisi erillisiin siiloihin ja yhteentoimimattomiin ratkaisuihin. Yhteistyö on kannattavaa kaikille osapuolille.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa

Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Menneisyyttä katsoessa näkee, mikä on ollut pysyvää ja välttämätöntä halki vuosikymmenten. Sekä aineistojen sisällön ja käsittelyn että tietoteknisten ratkaisujen erityisasiantuntijuutta tarvitaan. Vaikka tekoälypohjaiset työkalut helpottaisivat joitakin arkistoinnin ja jakelun työvaiheita, uusi aika luonee myös uusia tarpeita.

Ainakin metatietomallien tuntemus, niiden hyödyntämis- ja ylläpitokokemus ja pitkäaikaissaatavuuden prosessien ja ratkaisujen tuntemus ovat toistaiseksi ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin välttämättömiä. Samoin on laita tietosuojan ja tutkimusaineistojen etiikan tuntemuksen ja yksittäisten tilanteiden tulkintakyvyn kanssa. Datan arkistoinnissa tarvitaan siis ihmisiä ja vastuuorganisaatioita tekoälyn aikakaudellakin, jos aineistojen halutaan olevan pitkäaikaisesti saatavilla ja käytettävissä.

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Lue myös artikkeli 20 vuotta kvalitatiivisten aineistojen arkistointia Tietoarkistossa: Ydinjätepäätöksestä yksinäisyyden kysymyksiin

Kuvat: Leonardo.Ai

Let’s Keep It FAIR

The acronym FAIR cannot be avoided when talking about research data. And that’s good. FAIR stands for better discoverable and accessible research data, documented and published in a way that makes it reusable and understandable by both humans and machines. At least those are the benefits. Viewed from the repository world and with digital preservation glasses on, FAIR research data should also be curated data that have found a home in a repository where the designated user community knows to look for it. This can be greatly facilitated by improving the repository's ability to produce and preserve FAIR (meta)data.

During the last three years, FSD has led the work in the EOSC-Nordic project's work package on FAIR and repository certification support. In addition to sound digital preservation practices, we found that rich, standards-based metadata, documented processes, and a clear mission in digital preservation are essential to keeping data FAIR. Money also helps, but it cannot buy love or eternal existence if expertise is lacking. Therefore, improving the repository's ability to produce and preserve (meta)data is one key step towards FAIRer and more trusted data sharing.

Landscaping the Nordic countries and the Baltics

To better understand the Nordic and Baltic research data repository landscape, the working group conducted a desk study to examine the characteristics of the data repositories in the region. This was done using publicly available information on 86 repository websites. A significant majority were specialist repositories focused on specific fields or disciplines, while the rest were generalist repositories.

We were interested in what information about the repository itself was easily accessible to users and other stakeholders because conveying trust is crucial. We were looking for information that is essential for understanding the services and reusing data: mission statement, description of the designated community, methods of data preservation, model citations, use of PIDs and terms of use.

Almost three out of four repositories had a mission statement and about half of them had a description of the designated community. Almost half specifically mentioned being responsible for long-term preservation. A little more than half provided a model citation for their data. Over three fourths had the terms of data use available on their websites. The content and scope varied between repositories.

Common repository registries, such as re3data and FAIRsharing, help users find suitable repositories and provide an overview of existing services. As many as 72% of the repositories in our sample had a record in re3data, while only 22% had a record in FAIRsharing. All repositories that had a FAIRsharing record also had a re3data record. This suggests that currently re3data is considered the most important registry for repository information.

Repository certification

We are also looking for information about the repository certifications. Only 17 (20%) of the repositories mentioned certification on their website. The most common certificate was CoreTrustSeal (CTS). Other certificates mentioned were the CLARIN certificate, ISO 27001 and WDS. Currently, there are relatively few CTS-certified repositories in the Nordic countries and the Baltics compared to Western Europe. Support and training for CoreTrustSeal self-assessments offered during the EOSC-Nordic project is expected to pump the number of certified repositories from ten to 15 or 16.

Although the certification alone does not preserve a single byte, it seems that support, networking, and awareness raising over the past couple of years in the EOSC-Nordic project have helped the players in their game to keep the data FAIR.

---

This blog entry is partially based on the final report of the work package. Deliverable D4.5 Report on completed FAIR data standard adoption and certifications of data repositories in the region is forthcoming.

Today is the World Digital Preservation Day. Follow what's happening around the world!

More information:
» World Digital Preservation Day
» World Digital Preservation Day Events Calendar
» EOSC-Nordic Knowledge Hub (Final report will be here when published)

Tuomas J. Alaterä
Senior Specialist (Web Services, Digital Preservation and Communications)
firstname.surname [at] tuni.fi

Tietoarkisto ja CESSDA ERIC tukevat ukrainalaista yhteistyökumppania ja ukrainalaisia

Data-arkistojen maailmassa tulee harvoin eteen tehtäviä, joissa on otettava kantaa maailmanpolitiikkaan. Nyt sekin päivä on valitettavasti nähty.

CESSDA ERICin yleiskokouksen puheenjohtajana olen tänään lähettänyt puheenjohtajiston ja johtajan viestin entiselle venäläiselle yhteistyökumppanille ja tuenilmauksen ukrainalaiselle kumppanille. CESSDAn verkkosivulla oleva organisaatiolista ja kartta on päivitetty. Venäjää ei siellä enää ole.

Yhteistyö Ukrainan ja Venäjän kanssa ei ole ollut mitenkään vireätä. Toisaalta kumppanuuden kautta voi päätyä tarkkailija- tai täysjäseneksi CESSDAan. Siinä mielessä kannanotossa kyse on muustakin kuin symbolisesta tuenilmauksesta tai Venäjän toimien vastustamisesta.

CESSDAn kannanotto on julkaistu myös sen verkkosivuilla ja somekanavissa. Palveluntuottajat jäsenmaissa jakavat sanomaamme. Samalla pohdimme, voimmeko mitenkään auttaa ukrainalaista kumppaniamme suoraan. Yleisempää tukea ukrainalaisille jokainen voi antaa henkilökohtaisesti avustusjärjestöjen kautta. Jos voimia ja mahdollisuuksia on, kannustan tarjoutumaan myös avuksi niille, jotka Ukrainasta Suomeen asti päätyvät.

• CESSDA statement on Ukraine
• CESSDA Countries (members and partners)
• Київський архів - The Ukraine National Data Bank of Sociological Data "Kyiv archive" (Kyiv Archive on CESSDA's web site)

Helena Laaksonen
johtaja, Tietoarkisto
Chair, General Assembly of CESSDA ERIC
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Viittaa dataan - myös omaan dataasi!

Dataviittauksen tiekartan julkaisemisesta on kulunut jo muutama vuosi. Tavoitteena oli tehdä dataan viittaamisesta osa suomalaista julkaisukäytäntöä. Suosituksena oli ja on sekä ihmislukijalle että koneelle ymmärrettävien dataviittausten käyttäminen. Tutkimusaineistoihin viitataan kuitenkin edelleen hyvin vaihtelevasti ja usein ei ollenkaan.

Olen selaillut havaintoni todentamiseksi hyvin sattumanvaraisesti Tietoarkistolle keskeisten tieteenalojen lehtiä. En siis osaa sanoa, miten asia toteutuu jollakin muulla tieteenalalla enkä väitä, että kukaan ei koskaan viittaa. Joissakin tapauksissa tutkimusaineistoon viittaaminen on peräti esimerkillistä.

Tietoarkisto on jo pitkään ohjeistanut seikkaperäisesti, miten tutkimusaineistoon voi viitata tieteellisessä tekstissä. Malliviittaukset ovat olleet aina saatavilla aineiston kuvailutietojen osana. Vuosien saatossa olemme muuttaneet kielenkäyttöä asiakasystävälliseen suuntaan, ja viittausvaatimuksen rinnakkaisterminä on nykyisin käytössä malliviittaus. Käytettyyn aineistoon viittaaminen on silti yksi käyttöehto, johon asiakas sitoutuu ladatessaan aineiston. Malliviittaus on saatavilla aineiston lataussivulla ja tarkempaan viittausohjeeseen pääsee sen yhteyteen sijoitetusta linkistä.

Toinen havaintoni vaatisi enemmän selvittelyä, mutta mututuntumani on, että toisen tutkijan aineistoon viitataan (tavalla tai toisella) useimmiten. Sen sijaan omaan aineistoon viittaaminen ei ole yleinen käytäntö. Omaan dataan ei viitata välttämättä edes silloin, kun aineisto on jo Tietoarkistossa (tai jossain tallennuspalvelussa) ja viittaus olisi kohtuullisen helppo kopioida suoraan artikkelin lähteisiin. Tietoarkistoon tallennettuun aineistoon voi viitata myös silloin, kun sen arkistointiprosessi ei ole valmis. Toisin sanoen aineistolle voi saada pysyvän tunnisteen ja niin sanotun alustavan aineistonimen. Suunnitelmissamme on myös tekijöiden tutkijatunnisteiden (ORDIC) hyödyntäminen.

Tiivistetysti saat Tietoarkistosta seuraavat "viittauspalvelut":

• Malliviittauksen arkistoidulle aineistolle olipa se omasi tai toisen rakas data
• Malliviittaus sisältää myös pysyvän tunnisteen (URNin)
• Alustavan viittaustiedon, jonka sisältämä pysyvä tunniste säilyy läpi arkistointiprosessin
• Ohjeet aineistoon viittaamiseen esimerkiksi tekstissä, kuviossa ja lähdeluettelossa.


Lisätietoa:

• Esimerkki malliviittauksesta ja linkki viittausohjeeseen Ailassa aineiston lataussivulla
• Ohjeet ja esimerkit aineistoon viittaamiseksi
• Tulevat aineistot -listaus antaa useita esimerkkejä alustavista viittaustiedoista.
• Dataviittaamisen tiekartta: Tracing data: Data citation roadmap for Finland (2018). Finnish Committee for Research Data.

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tutkimusdata on pysyvän tunnisteensa ansainnut

Tänään on maailmanlaajuinen digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä. Miksi siis kirjoittaa pysyvistä tunnisteista, PIDeistä? Siksi, että tunnisteen merkitys on keskeinen laadukkaan pitkäaikaissäilytyspalvelun toteuttamisessa. Kuten tutkimusjulkaisu, myös tutkimusdata on laajasti hyödyllinen vain, jos se on löydettävissä ja kuvailtu riittävän yksityiskohtaisesti. Pysyvä tunniste onkin oleellinen osa pyrkimystä löydettävämpään, saavutettavampaan, yhteentoimivampaan ja uudelleenkäytettävämpään – siis FAIRimpaan – dataan. Se edistää myös avointa tiedettä ja tutkimusta.

Jos tutkimus olisi aina ollut digitaalista, PID (Persistent Identifier) olisi varmasti jo tutkimusdatan normaali kumppani, samoin kuin julkaisuille jo pitkään annetut kirjastoluokitukset ja teoksen identifioiva merkkijono. Tunnisteen avulla digitaalinen aineistopaketti on yksiselitteisesti identifioitavissa ja viitattavissa. Pääsääntöisesti oletamme, että data on saatavissa "verkosta". Vielä toistaiseksi datan löytäminen tai tiettyyn dataan viittaaminen vaatii usein nojautumista muuttuviin URL-osoitteisiin tai viittaamista hakutuloksiin tietokannasta.

PID on avain. Se tunnistaa ja avaa laatikon, josta löytyy itse datan ohella sen kuvaus, ja kenties joukko versioita tai tietoja siitä, mitä versiota tai mitä osaa datasta on hyödynnetty. PID yksistään ei tietysti takaa kaikkea tätä. Mutta PIDillä on omistaja, jolla on velvollisuus taata tunnisteen toimivuus, ainutkertaisuus ja pysyvyys - ja siten datan löydettävyys. Siksi pysyvää tunnistetta ei tulisi koskaan saada aineistolle, jonka metatiedosta, saatavuudesta tai säilyttämisestä ei ole huolehdittu.

PID on käypää valuuttaa. Sillä on käyttöarvo ja tunnisteiden hallinta pitää arvoa yllä. Ylläpitäjä, korkeakoulu, kirjasto tai data-arkisto, vastaa siitä, että tunniste resolvoituu oikeaan lähteeseen. Pitkäaikaissäilytyksen kannalta tämä tarkoittaa, että tiedetään, mikä versio ja millä tunnisteella, on milloinkin säilytetty.

PID lisää luotettavuutta. Kaikki pysyvät tunnistejärjestelmät vaativat, että tunnisteita hallinnoidaan aina siitä alkaen, kun tunniste annetaan. Vaikka aineisto myöhemmin syystä tai toisesta hävitettäisiin tai sen saatavuutta rajoitettaisiin, PID johtaa kyselijän edelleen aineiston perustietoihin. Näin pitkä sitoutuminen aineiston ja sen tietojen ylläpitoon ei voi jäädä tutkijan vastuulle, vaan taustalla tulee olla jokin luetettava taho – esimerkiksi data-arkisto. PIDin tulee lisätä luottamusta siihen, että aineisto on luotettavasti säilytetty ja sen saatavuudesta on huolehdittu. PID kertoo, että datastasi välitetään.

PID parantaa yhteentoimivuutta. Nykypäivänä tiedon on liikuttava tietojärjestelmästä toiseen. Kun pysyvä tunniste on dokumentoitu kuvailevaan metadataan koneluettavassa muodossa, haravoituu se erilaisiin yhteysluetteloihin tai julkaisuarkistoihin osana dataviittausta. Siten PID edistää meriitin syntymistä datan tuottajille. Yhtä lailla tutkimusorganisaatiot, julkaisijat tai julkaisutiedon kerääjät voivat hyödyntää tunnistetta dataan kohdistuvien viittausten kokoamiseen. Rahoittajille tunniste tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi automatisoida rahoittamiensa tutkimustuotosten seuraamista.

PIDit Tietoarkistossa

Tietoarkisto antaa kullekin arkistoitavalle datalle pysyvän tunnisteen. Me käytämme URN-tunnisteita. Olemme valinneet käytännöksi, että tunniste muodostetaan aineistolle annettavan aineistonumeron perustalle, joten ihminenkin näkee, mihin aineistoon tunniste viittaa. Tämä helpottaa tunnisteen käsittelyä ja ymmärtämistä esim. tutkimusjulkaisussa, mutta on silti täysin koneluettava. Kukin aineisto saa pysyvän tunnisteensa jo siinä vaiheessa, kun sen arkistointi aloitetaan. Siten viitteen keräämäänsä (tai käyttämäänsä) aineistoon voi liittää julkaisuun jo etukäteen. Aluksi tunniste johtaa tietoon siitä, että kyseinen aineisto on arkistointiprosessissa. Myöhemmin, kun arkistointi on valmistunut ja aineisto on saatavissa, sama viite tulee ohjaamaan dataan tai sen versiohistoriaan.
PID - tunnista, mitä avaat!

Lisätietoa:

» PID linkkinä resolvoituu aineistokuvaukseen Ailassa: urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3424
» Näin Tietoarkisto palvelee arkistoinnissa
» World Digital Preservation Day

Tuomas J. Alaterä
IT-palveluasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

ISSP 20 vuotta Suomessa - kurkistus aineistonkeruun toteutukseen

International Social Survey Programme eli ISSP-aineistosarjaa on kerätty Suomessa jo vuodesta 2000 lähtien. Nyt syksyllä kerättävän aineiston teema on ympäristö - sama, jolla 20 vuotta sitten aloitimme. Tämän kunniaksi valotamme hieman, mitä kansainvälisen aineiston keruuprosessi vaatii, jotta kerättävä data on harmonisoitavissa eli yhdistettävissä ja ymmärrettävissä muissa maissa kerättävän datan kanssa.

Tietoarkiston kokenut ISSP-aineistojen käsittelijä Seppo Antikainen jäi eläkkeelle keväällä ja tällä kirjoituksella haluamme myös antaa tunnustusta ja kiittää häntä sarjan eteen tehdystä työstä. Kiitos Seppo!

ISSP-aineiston keruu Suomessa

ISSP-konsortio kerää maailmanlaajuisesti yhteiskuntatieteellistä dataa. Suomessa ISSP-työryhmässä ovat vastaavat tutkijat Harri Melin ja Sami Borg sekä Tietoarkiston ja Tilastokeskuksen kääntämisen, aineistonkäsittelyn ja -keruun asiantuntijat. Tietoarkisto luovuttaa Tilastokeskuksen keräämän ISSP-datan harmonisoinnista vastaavalle Saksan Gesis-arkistolle.

ISSP:ssä tutkittavat aiheet vaihtuvat vuosittain, mutta sama teema toistuu keruissa säännöllisesti, mikä mahdollistaa pitkittäisvertailun. Aiheina ovat olleet muun muassa sosiaaliset verkostot, eriarvoisuus, perhe- ja sukupuoliroolit, työ, uskonto, vapaa-aika ja urheilu sekä ympäristö. Kansainvälinen harmonisoitu data on saatavilla Gesisistä, mutta Suomen kyselyt myös Tietoarkistosta.

ISSP-prosessi alkaa uuden lomakkeen kääntämisellä

Keruuprosessi alkaa joka vuosi vuoden vaihteessa, jolloin Saksasta ISSP-tiimi lähettää osallistuville maille kyselylomakkeen kommentoitavaksi. Sen perusteella muotoutuu lopullinen kyselylomake. Kyselyn kysymykset ovat jaettavissa kolmeen ryhmään: taustamuuttujiin, vanhoihin sisältökysymyksiin ja uusiin kysymyksiin. Kun lopullinen englanninkielinen lomake on valmis, Tietoarkisto kääntää uudet kysymykset ja tarkistaa, pitääkö vanhoja kysymyksiä päivittää ja onko taustamuuttujiin tullut muutoksia. Vahva pääsääntö on, ettei jo aiemmin kysyttyjä kysymyksiä muuteta, sillä uusi kysymyksenasettelu voi estää aiheen pitkittäistarkastelun kokonaan. Kuitenkin pieniä viilauksia on tehty: esimerkiksi ennen käytetty teitittely on muutettu nykyään sinutteluksi.

Uusien kysymysten kääntäminen suomeksi englanninkielisestä pohjalomakkeesta on tarkkaa työtä, sillä kysymysten tulee olla ymmärrettävissä suomalaisessa kontekstissa. Kun lopulta kansainvälinen data yhdistetään Gesisissä, tulee kysymysten mitata samaa asiaa. Esimerkiksi vuoden 2020 kyselyssä kääntäjät kokivat hankalaksi kääntää lauseen: How willing would you be to accept a reduction in the size of [country's] protected nature areas, in order to open them up for economic development? Suomen kielessä ei ole suoraa vastinetta termille "economic development", joka viittaa monenlaiseen eri taloudelliseen kehitykseen (esim. louhinta, kaavoitus, hakkuut). Lopullisen voiton käännöksessä vei kuitenkin yksinkertainen versio "taloudellinen hyödyntäminen" sujuvan luettavuuden vuoksi. Lopullinen kysymys on Kuinka halukas olisit supistamaan Suomen luonnonsuojelualueiden kokoa, jotta niitä voitaisiin ryhtyä hyödyntämään taloudellisesti?

Datojen kanssa pilkunviilaus on sallittua

Kun Tietoarkisto on keväällä saanut kyseisen vuoden kyselyn käännettyä suomeksi, se lähetetään Tilastokeskukseen, joka tekee lopulliset lomakkeet. ISSP-kyselyyn voi vastata niin verkossa kuin paperisella lomakkeella. Tämä tarkoittaa useaa tarkistusta ennen lopullista Tilastokeskuksen syksyllä tekemää keruuta. Ensin tarkistetaan Tilastokeskuksen suomenkielinen ja käännetty ruotsinkielinen lomake. Sitten tarkistetaan molempien kielten internetkyselyt, joiden pitää vastata täysin paperilomakkeita. Myös tutkittavien informoinnit tulee kääntää ja tarkistaa.

Datojen parissa työskentelyssä tarkkuutta ja tarkistamista ei voi ylikorostaa. Tarkistamisessa kiinnitetään huomiota siihen, että lomakkeissa kysytään kaikki pakolliset kysymykset, kysymysten vastausvaihtoehdot ovat samat ja että niiden määrä vastaa alkuperäistä englanninkielistä kyselylomaketta.

Datan valmistuminen jatkokäyttöön

Tilastokeskus lähettää keruun valmistuttua datan Tietoarkistoon prosessoitavaksi aineistoportaali Ailaa varten. Suomenkielinen data on saatavissa Ailasta usein jo maaliskuussa, siis noin puolen vuoden kuluttua keruusta. Tuore kysely pääsee heti tutkijoiden ja opiskelijoiden tarkasteluun.

Lisäksi Tietoarkisto käsittelee datasta kansainvälisen version lähetettäväksi Gesisille. Käsittely varmistaa aineiston yhdistettävyyden muiden maiden datojen kanssa. Yksityiskohtaiset ohjeet käsittelyyn, kuten miten muuttujat ja selitteet nimetään, tulevat Gesisiltä. Kansainvälinen data eroaa Ailasta ladattavasta aineistosta esimerkiksi muuttujien numeroinnissa. Lisäksi datassa ei saa olla yhtään puuttuvaa tietoa, jolla ei ole selitettä. Luovutettavaan dataan lisätään myös useita uusia muuttujia, kuten muiden maiden vastauksien kanssa yhteensopiva uskontokuntamuuttuja.

Gesisille tulee lähettää myös tarkat tiedot aineistonkeruusta ja siitä, miten muuttujat on koodattu. Pienimmätkin muutokset, kuten yksittäisen sanan yksikkömuotojen muutos monikkoon, kirjataan ylös. Tällä kaikella työllä halutaan varmistaa laadukas kansainvälinen aineistosarja, joka kestää tarkastelua vielä vuosikymmenien ja vuosisatojen päästä.

ISSP:n jäseninä on tällä hetkellä 42 maata, joista 25 on Euroopasta. Mukana ovat maailmanpoliittisesti merkittävät suuret valtiot kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Intia.

Lisätietoa:

» Tietoarkiston ISSP-sivut
» International Social Survey Programme -tutkimusohjelma
» Gesisin ISSP-sivut
» ISSP-aineistot Ailassa

Annika Valaranta
tietopalveluasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tietoarkisto mahdollistamassa kansainvälistä vertailevaa tutkimusta

Suuri osa Tietoarkiston tekemästä työstä on kansainvälistä yhteistyötä, johon kuuluu myös kaksi merkittävää kansainvälistä aineistonkeruuohjelmaa: International Social Survey Programme (ISSP) ja European Values Survey (EVS). Tietoarkisto on mukana näiden kansainvälisten aineistojen keruun rahoittamisessa, suunnittelussa, käännöstyössä sekä suomalaisen datan käsittelyssä kansainvälisen aineiston vaatimusten mukaiseksi. Tietoarkisto myös arkistoi Suomen maakohtaisen aineiston ISSP:n, EVS:n ja World Values Surveyn (WVS) keruista. Saksalainen sisararkistomme GESIS arkistoi aineistosarjojen kansainväliset aineistot.

Kansainvälinen vertailudata suosittua

Kansainväliset vertailuaineistot kuten ISSP ja EVS kuuluvat Tietoarkiston suosituimpiin aineistoihin, ja palveluportaali Ailassa on tiedot lukuisista julkaisuista, joissa aineistoja käytetään. Aiemmin Ailaan on kuitenkin kerätty julkaisutiedot vain kotimaiseen dataan pohjautuvista julkaisuista. Tänä kesänä käymme läpi kansainvälisiä yhdistelmäaineistoja hyödyntäviä julkaisuja, joissa myös Suomen aineistoa on analysoitu, ja lisäämme niiden tietoja Ailan aineistokuvailuihin.

Monissa maissa ylikansalliset vertailututkimusaineistot ovat muodostuneet tärkeäksi ja suosituksi tutkimusresurssiksi. Vertailuaineistojen ja datan globaalin löydettävyyden kasvava tarve näkyy myös esimerkiksi Euroopan yhteisiä avoimen tieteen pilvipalveluita kehittävässä EOSC-hankkeessa.

Suomi esillä kansainvälisessä tutkimuksessa

Vertailututkimusaineistojen kerääminen on kuitenkin työlästä, sillä yhteensovittamisessa pitää ottaa huomioon eri maiden ja kulttuurien erilaiset käytännöt ja kielet. Yhteistyössä suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden ja tutkimusorganisaatioiden kanssa Tietoarkisto on mahdollistanut viimeisen liki kahdenkymmenen vuoden ajan sen, että Suomi on mukana laajoissa ja tunnetuissa kansainvälisissä aineistosarjoissa.

Laajoihin vertailuaineistojen keruihin osallistuminen mahdollistaa sen, että kotimaiset ilmiöt asettuvat oikeisiin suhteisiinsa ja suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri paikalleen muiden joukkoon. Maailmanlaajuisesti tunnettuja tutkimusohjelmia kuten ISSP:tä ja EVS:ää pidetään myös luotettavina sekä hyvin dokumentoituina ja suunniteltuina. Kymmeniätuhansia havaintoyksiköitä sisältäviä kansainvälisiä aineistoja käytetäänkin ahkerasti, sillä ne tarjoavat loputtoman määrän tutkimusasetelmia ja tilastollisia lähestymistapoja.

ISSP- ja WVS/EVS-aineistot ovat tärkeitä myös kotimaisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, mutta Suomen datan merkitystä kansainvälisessä kontekstissa ei saa unohtaa. Tietoarkisto seuraa esimerkiksi ISSP:n osalta suomalaisten aineistojen latausten määriä Ailasta, mutta nämä määrät ovat pieniä verrattuna siihen, kuinka paljon saksalaisesta GESISistä ladataan kansainvälisiä yhdistelmäaineistoja. GESISiltä saatujen tilastojen mukaan Suomen datan sisältäviä ISSP-yhdistelmäaineistoja on ladattu vuosina 2016-2019 lähes 30 000 kertaa.

Urakkaa riittää

Kansainvälisten vertailuaineistojen avulla tehdään tutkimusta siis huimia määriä, ja kaikkia Suomen dataa hyödyntäviä julkaisuja ei todennäköisesti koskaan ehditä kirjaamaan Ailaan: pelkästään ISSP:n julkaisuluettelo sisältää yli 9 000 julkaisua, joista suuressa osassa Suomen aineistoja on mukana mutta suuressa osassa ei. Julkaisutietojen kerääminen on työlästä, sillä toistaiseksi niiden koneelliseen haravointiin ei ole olemassa välineitä; kirjattavien julkaisujen selvittäminen vaatii monissa tapauksissa siis julkaisun manuaalista läpikäyntiä.

Tähän mennessä olemme keränneet runsaat kaksisataa viitetietoa Suomen aineistoja hyödyntävistä kansainvälisistä julkaisuista, kuten tutkimusartikkeleista ja monografioista. Työ on siis alkutekijöissään, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että Suomi on näkyvästi vertailevan yhteiskuntatutkimuksen maailmankartalla.

Lisätietoa:

» ISSP:n esittely Tietoarkiston sivuilla
» EVS:n/WVS:n esittely Tietoarkiston sivuilla
» International Social Survey Programme -tutkimusohjelman julkaisuluettelo
» European Values Survey -tutkimusohjelman julkaisuluettelo
» GESIS - Leibniz-Institut für Sozialwissenschaften
» Ailan julkaisuhaku

Niko Koski
tietoasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tämä blogikirjoitus on luettavissa myös englanniksi:
FSD Enabling Cross-National Comparative Research.

FSD Enabling Cross-National Comparative Research

A lot of the work done at FSD is related to our international collaboration, which also includes two significant international survey programmes: International Social Survey Programme (ISSP) and European Values Survey (EVS). FSD is involved in the planning and funding of data collection as well as questionnaire translation and processing the data in line with the international requirements. FSD also archives the Finnish data from ISSP, EVS and World Values Survey (WVS). Our German colleagues at GESIS archive the complete international datasets from these programmes.

Comparative data growing in popularity

At FSD, international comparative datasets like ISSP and EVS are among Aila Data Service's most frequently downloaded, and information on several publications utilising data from these programmes are available on Aila. Until now, however, we have only collected information about publications based on the Finnish data, leaving out comparative research done on the complete datasets. This summer, we will go through international publications that have used the international datasets from GESIS with Finnish data included and add their information on Aila Data Service.

In many countries, cross-national comparative research data have become a significant resource for academic research. The growing need for globally discoverable comparative data is also one of the driving factors behind the European Open Science Cloud (EOSC) initiative which aims to build common European open science services.

Finland represented in international research

However, collecting comparative international data is rather labour-intensive. Harmonising data collection instruments and processing the data require consideration of the different practices and languages of different countries and cultures. For two decades, FSD has enabled Finnish participation in broad, well-known international survey programmes in collaboration with Finnish social scientists and research organisations.

Involvement in extensive comparative surveys facilitates researching Finnish society and culture in relation to other countries, enabling the measurement of domestic social phenomena to those abroad. Globally known survey programmes like ISSP and EVS are considered trustworthy, thoroughly documented and well planned. The international datasets covering tens of thousands of individual observations are popular, because they offer a limitless number of research designs and statistical approaches.

Thus, the impact of Finnish data reaches far beyond Finnish borders, although the Finnish ISSP and EVS/WVS datasets are also important in domestic social science research. FSD monitors the number of downloads of ISSP, EVS and WVS data from Aila, but these numbers are small compared to the number of downloads of the complete international datasets from GESIS. For example, the complete ISSP datasets with Finnish data included were downloaded approximately 30,000 times in 2016-2019, according to statistics received from GESIS.

Much work to be done

All in all, monumental amounts of research is done using international comparative datasets, and we will most likely never be able to identify all international publications using Finnish ISSP/EVS/WVS data: for instance, ISSP's official list of publications includes more than 9,000 publications, of which a large part utilise Finnish data but a large part also do not. Charting which publications use Finnish data is an arduous task: publication information currently cannot be machine-harvested, and each publication has to be inspected manually.

Thus far we have collected information on approximately 200 publications such as research articles or monographs that utilise Finnish ISSP, EVS or WVS data. In other words, the work is only beginning. Needless to say, however, that Finland's visibility is remarkable on the world map of comparative social science.

Further information:

» International Social Survey Programme publications
» European Values Survey publications
» ISSP datasets on Aila Data Service
» GESIS - Leibniz-Institut für Sozialwissenschaften
» Aila Data Service, publications search

Niko Koski
Information Specialist
firstname.surname[at] tuni.fi

This blog entry is available also in Finnish:
Tietoarkisto mahdollistamassa kansainvälistä vertailevaa tutkimusta.

Digitaalisen tutkimusdatan pitkäaikaissaatavuutta jo vuodesta 1999

Viime vuonna Tietoarkisto juhli 20-vuotista taivaltaan. Olemme tutkimusaineistojen digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen pioneereja Suomessa. Aluksi haimme mallia toimintaamme eurooppalaisilta ja muilta kansainvälisiltä yhteiskuntatieteellisiltä data-arkistoilta, ja työmme käynnistyi ripeästi.

Ensimmäiset pitkäaikaissäilytettävät aineistopaketit valmistuivat vain runsaan puolen vuoden kuluttua Tietoarkiston perustamisesta. Nämä olivat Puolueiden ajankohtaistutkimukset, joiden kuvailut julkaisimme verkkosivuillamme syyskuussa 1999. Jo tätä ennen olimme palvelleet ensimmäistä asiakastamme, kun kesäkuussa 1999 välitimme Eurobarometri-dataa Turun yliopiston tutkijalle.

Datan tekijän ja jatkokäyttäjän kohtaamispaikka

Tällä hetkellä aineistovarannossamme on jo yli 1500 tutkimusdataa ja Aila-dataportaalimme on osa eurooppalaista avoimen tieteen pilvipalvelua EOSC Marketplacea. Palveluillamme on vuosien varrella ollut tuhansia käyttäjiä. Tällä hetkellä Ailassa on yli 2600 rekisteröitynyttä käyttäjää ja verkkosivuillamme vieraillaan reilusti yli miljoona kertaa vuodessa. Ailasta tutkijat, opettajat ja opiskelijat saavat datat käyttöönsä helposti ja maksutta kunkin aineiston käyttöehtojen mukaisesti.

Tutkimusaineiston tallentaminen Tietoarkistoon on myös helppoa. Ennen aineiston siirtoa tehdään käsittelysopimus, jolla varmistetaan muun muassa henkilötietojen vastuullinen käsittely ja aineiston laillinen siirtäminen Tietoarkistoon. Tämän jälkeen Tietoarkiston asiakaspalvelu avaa Ailaan työtilan, jossa tutkija siirtää tiedostot tietoturvallisesti Tietoarkiston aineistopalvelun käsiteltäviksi.¹

Huolehdimme saatavuudesta ja ymmärrettävyyden säilymisestä

Tietoarkiston perustehtävä on alusta asti ollut varmistaa digitaalisten tutkimusaineistojen säilyvyys, käytettävyys ja saatavuus tutkijoiden käyttöön sekä nyt että kaukana tulevaisuudessa. Digitaaliset tutkimusaineistot eivät säily itsestään, vaan niitä pitää hoivata koko elinkaaren ajan.

Tietoarkisto seuraa ohjelmistojen kehittymistä ja huolehtii arkistoitujen tutkimusdatojen tiedostomuotojen pysymisestä ajantasaisena ja käyttökelpoisena. Koska tutkimusdatamme sisältävät yleensä tietoa ihmisistä, panostamme tietosuojaan koko tutkimusdatan säilytyksen ajan. Laadimme vuosittain selosteet aineistoihin kohdistuneista tietosuojatoimenpiteistä sekä varmistamme, ettei aineistoihin synny teknologioiden kehittyessä tietosuojariskejä.

Pelkkä datan hoivaaminen ei yksin riitä takaamaan aineiston pitkäaikaista käytettävyyttä. Tarvitaan myös metadataa eli kuvailevaa tietoa aineiston sisällöstä ja taustasta. Tietoarkisto tekee aineistoille laajat, tasalaatuiset kuvailut. Ilman niitä tutkimusdatan arvo ei säily eikä data ole jatkokäyttökelpoista tai tutkimus toistettavaa. Analyysien kannalta on esimerkiksi ihan eri asia, onko data kerätty 1980-luvulla vai 2010-luvulla, onko otanta satunnainen vai ei tai onko otannan perusjoukko Suomen väestö vai helsinkiläiset.

Tietoarkisto tarkkailee jatkuvasti kuvailujen laatua ja ajanmukaistaa ja rikastaa metadataa esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia kansainvälisiä sanastoja. Aineistoille annetaan myös pysyvät tunnisteet. Näin Tietoarkisto voi taata datojen pitkäaikaisen käytettävyyden ja kansainvälisen yhteentoimivuuden.

Vuodesta 2017 alkaen olemme hyödyntäneet kansallista pitkäaikaissäilytyspalvelua tutkimusaineistojemme bittitason säilytykseen. Palvelun suunnittelussa ja rakentamisessa olemme olleet mukana vuodesta 2008 ja pilotointivaiheemme alkoi 2015.

Sertifiointi luotettavuuden merkkinä

Tietoarkiston asiantuntijoiden pitkäjänteisen, jatkuvan, huolellisen ja innovatiivisen työn tuloksena olemme onnistuneet kehittämään ja rakentamaan toimivat prosessit, jotka varmistavat aineistojen pitkäaikaissaatavuuden. Tästä osoituksena saimme Data Seal of Approval (DSA) -sertifikaatin vuonna 2014 ensimmäisenä suomalaisena PAS-organisaationa. Tällä hetkellä meillä on voimassa vaatimuksiltaan DSA:ta tiukempi CoreTrustSeal (CTS) -sertifikaatti.

¹ Lue lisää: Tietoarkistoblogi 9/2018: Ailassa nyt tallennustyökalu aineistojen arkistointiin ja Ohjeita aineiston arkistoijalle.

Lisätietoa:

» Tietoarkiston CoreTrustSeal-sertifikaatti (PDF)
» Aila
» Aila EOSC Marketplacessa
» Tietotilinpäätökset
» Tietoarkistoblogi: Tietoarkisto jatkaa uudella vuosikymmenellä luotettuna tutkimusaineistojen asiantuntijana

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö, varajohtaja

Katja Moilanen
tietoarkkitehti

etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Ailassa nyt tallennustyökalu aineistojen arkistointiin

Tietoarkisto on ottanut palveluportaali Ailassa käyttöön aineistojen tallennustyökalun. Tavoitteena on saada tulevaisuudessa kaikki aineistot arkistoitavaksi Tietoarkistoon Ailan kautta. Palvelu on helppokäyttöinen ja tietoturvallinen. Toivomme sen myös tehostavan aineistojen toimittamista Tietoarkistoon.

Siirtämällä datan Ailaan asiakas ei julkaise aineistoa itsenäisesti. Kyseessä ei siis ole itsearkistointi. Tietoarkiston asiakaspalvelu tarkistaa saadun materiaalin ja arvioi arkistointikelpoisuuden sekä prosessoi ja kuvailee datan Tietoarkiston käytäntöjen mukaan. Aineisto tulee Ailan aineistoluetteloon vasta tämän jälkeen - aivan kuten tähänkin asti.

Asiakkaalle uusi työkalu näkyy, jos hän on sopinut Tietoarkiston kanssa aineiston arkistoinnista ja hyväksynyt käsittelysopimuksen. Käytännössä aineistopalvelu luo Ailaan työtilan sovittua aineistonluovutusta varten ja lähettää kirjautumiskutsun. Luovutus on asiakkaan käytettävissä, kunnes hän on siirtänyt kaiken tarvittavan materiaalin Ailaan ja merkinnyt luovutuksensa valmiiksi. Sen jälkeen asiakaspalvelu ottaa datan käsiteltäväkseen. Tutkija voi siirtää joko kaikki tiedostot kerralla tai tarkastella ja täydentää luovutustaan myöhemmin jättäen luovutuksensa aktiiviseksi. Aineistoja ei kuitenkaan säilytetä luovutustyökalun työtilassa pysyvästi. Tiedostot poistetaan viimeistään, kun arkistointi on valmis.

Uusi palvelu varmistaa turvallisen datan siirron

Tutkijat ovat tottuneet toimittamaan dataa Tietoarkistoon sähköpostin liitteenä tai joissakin tapauksissa postitse erilaisilla tallennusvälineillä. Tietoarkistolla ei ole kummassakaan tapauksessa mahdollisuutta varmistaa datan siirron tietoturvallisuutta. Voimme pelkästään ohjeistaa asiakasta. Kun luovutustyökalu on käytössä, nämä huolet vähenevät, vaikka kanta-asiakkailla voikin kulua tovi uuden tavan oppimisessa.

Uudistuksen myötä arkistoinnin henkilöriippuvuus siirtyy toivottavasti myös historiaan. Luovutustyökalua käyttämällä tieto Ailaan siirretystä aineistosta tulee ajantasaisesti asiakaspalveluun, ja aineiston käsittelyprosessikin voi tästä vauhdittua. Vaikka saattaa tuntua kätevämmältä lähettää tiedostot sähköpostitse tutulle henkilölle, kannustan Ailan luovutustyökalun käyttämiseen.

Uusi palvelu joutuu testiin syksyn aikana toivottavasti monien asiakkaiden käytössä. Jos suunnittelet aineiston arkistointia Tietoarkistoon, ota yhteyttä Tietoarkistoon ja tutustu myös Aineiston luovuttaminen Ailassa -ohjeeseen.

Käyttäjäpalaute palvelun toimivuudesta ja mahdolliset kehitysehdotukset ovat tervetulleita.

Tietoarkisto on rakentanut luovutustyökalun Suomen Akatemian infrastruktuurirahoituksella.

Lisätietoa:

» Aineiston luovuttaminen Ailassa -ohje
» asiakaspalvelu.fsd [at] uta.fi

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Ensikokemuksia kirjoitusaineistojen keruutyökalu Pennasta

Tietoarkisto lanseerasi syksyllä 2017 uuden kirjoitusaineistojen keruutyökalu Pennan. Pennan tarkoituksena on tarjota aineistonsa arkistoiville tutkijoille ja opiskelijoille helppo tapa kerätä kirjoitusaineistoja. Päädyimme täysin uuden palvelun luomiseen havaittuamme, että opiskelijat ja tutkijat käyttävät arkistoituja kirjoitusaineistoja hyvinkin paljon, mutta niitä keräävät lähinnä vain isommat organisaatiot ja eri alojen järjestöt.

Tulkitsimme, että tutkijat ja opiskelijat pitivät kirjoitusaineistoja kiinnostavana ja tutkimuksellisesti rikkaana aineistotyyppinä, mutta keruiden järjestäminen ja tekninen hallinta koettiin jossain määrin hankalaksi. Haastetta lisää se, että erityisesti kaikelle kansalle suunnatuissa kirjoituskeruissa on vaikea etukäteen arvioida, kuinka suureksi aineistomäärät lopulta kasvavat.

Pennan julkaisun jälkeen kirjoitusaineistojen keruu on helpottunut, sillä Tietoarkisto hoitaa keruun teknisen toteutuksen ja kirjoitusten tietoturvallisen säilytyksen. Tutkijan itsensä tarvitsee ainoastaan laatia kirjoituskutsu ja tiedottaa keruusta valitsemalleen kohderyhmälle.

Tietoarkisto luo tutkijan laatiman kirjoituskutsun pohjalta Pennaan keruulomakkeen ja lisää lomakkeeseen tarvittavat taustatietokysymykset. Tämän jälkeen tutkija saa Tietoarkistolta keruulinkin, jota hän voi levittää parhaiksi katsomissaan kanavissa. Kun keruu on päättynyt, Tietoarkisto toimittaa kirjoitukset tutkijalle txt-muodossa zip-pakettina. Tietoarkistoon arkistoitavat kirjoitukset tulevat sovitun ajan kuluttua jatkokäytettäviksi palveluportaali Ailaan aineiston käyttöehtojen mukaisesti.

Koska Tietoarkisto vastaa keruun teknisestä toteutuksesta, voidaan samalla varmistaa kirjoitusaineistojen ongelmaton arkistointi tietosuojalainsäädännön ja tutkimusetiikan näkökulmasta. Jokaisessa keruussa tutkittavia informoidaan asianmukaisesti aineiston käytöstä sekä kysytään lupa kirjoituksen arkistointiin ja jatkokäyttöön.

Ensimmäiset keruut ovat onnistuneet

Nyt Penna on ollut käytössä vajaan vuoden ja ensimmäiset kuusi keruuta on järjestetty. Jo nyt Pennalla on kerätty vastaajien kokemuksia hyvin erilaisista aiheista. Aineistoja on kerätty muun muassa liittyen opiskelijoiden hyvinvointiin, sukupuolen merkitykseen opetuksessa sekä ilman parisuhdetta elävien miesten elämään.

Ensimmäisten keruiden jälkeen voimme myös jo hieman tarkastella keruista saatuja kokemuksia. Yleisesti ottaen ensikokemukset Pennasta ovat olleet erittäin hyviä. Pennaa käyttäneet tutkijat ovat olleet tyytyväisiä uuden keruualustan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja moni on ollut yllättynyt, kuinka vaivatta keruun järjestäminen on onnistunut.

Hyvien kokemusten innoittamana Tietoarkisto esitteli toukokuun lopussa Pennaa myös data-arkistointi- ja tietopalvelualan kansainvälisen IASSIST-järjestön vuosittaisessa päätapahtumassa, joka järjestettiin tänä vuonna Montrealissa Kanadassa. Myös siellä oltiin kiinnostuneita uudesta palvelusta.

Hyvä tiedotus onnistuneen keruun avain

Vaikka Pennan ansiosta keruiden tekninen toteutus onkin nyt helppoa, ei pelkkä Pennan olemassaolo vielä takaa keruun onnistumista. Suurimmassa vastuussa on edelleen tutkija itse, sillä keruusta tiedottaminen on yksinomaan tutkijan vastuulla. Lähes kaikissa tähänastisista keruista tutkimuksen kohderyhmänä on ollut jokin erityinen väestönryhmä, ei koko väestö. Koska tällaisissa keruissa tavoitellut vastaajamäärät ovat jo lähtökohtaisesti varsin kohtuullisia, vaikuttaa keruun onnistumiseen olennaisesti tiedotuksen hyvä suunnittelu ja oikeiden tiedotuskanavien löytäminen.

Tiedottamisen merkitystä korostaa myös toinen ensimmäisistä keruista tekemämme havainto. Keruuajan pidentäminen kesken keruun ei ole lisännyt vastausmääriä käytännössä lainkaan, ellei tiedottamista ei samalla ole tehostettu. Lisäksi niissä keruissa, joissa tiedämme keruutiedotteiden lähettämisajankohdan, vastausmäärät ovat aina selvästi nousseet hetkellisesti tiedotteen lähettämistä seuraavina päivinä. Vastaavasti keruissa, joissa keruutiedote on lähetetty vain kertaalleen keruun alussa, vastausmäärät ovat alun piikin jälkeen kuihtuneet riippumatta siitä, kuinka pitkään keruu on ollut auki.

Vaikka jokainen keruu on aina erilainen, emmekä muutaman yksittäisen keruun jälkeen voi yleistää liikaa, ovat tähänastiset keruut kuitenkin selvästi osoittaneet hyvän tiedottamisen tärkeyden onnistuneessa kirjoituskeruussa.

Kehitystarpeita

Ensimmäiset Pennalla toteutetut keruut synnyttivät myös kehitysideoita. Esiin nousi muun muassa toive siitä, että aineistonkerääjät voisivat itse reaaliaikaisesti seurata oman keruunsa vastaussaldon kehittymistä. Tällä hetkellä Tietoarkisto lähettää tutkijalle tiedon vastaussaldosta keruun pituudesta riippuen noin viikon tai kahden välein sekä aina pyydettäessä. Tutkijan kannalta olisi parempi, että hän voisi seurata vastaussaldonsa kehittymistä reaaliaikaisesti. Tällöin hän voisi esimerkiksi tarvittaessa tehostaa tiedottamistaan tekemiensä havaintojen perusteella.

Toinen konkreettinen tarve olisi tehdä Pennasta myös englanninkielinen versio, jotta myös muut kuin suomenkieliset tutkijat ja vastaajat voisivat käyttää Pennaa täysipainoisesti. Nykyään keruulomakkeen voi kyllä tehdä muullakin kuin suomenkielellä, mutta Pennan ohjeet ja muut tekstit ovat vain suomeksi.

Kaikki käyttäjien palautteet sekä omat havaintomme Pennan kehittämiseksi kirjataan ja niiden toteuttamismahdollisuuksia kartoitetaan Pennan tulevien päivitysten yhteydessä. Toivomme, että voimme myös edellä mainitut toiveet toteutettua mahdollisimman pian.

Käyttäkää Pennaa, olkaa hyvä!

Pennasta tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella uskallan vilpittömästi suositella Pennaa kaikille, jotka haluavat kerätä oman kirjoitusaineiston tutkimustansa varten. Pennan käyttö on tutkijoille ja opiskelijoille täysin ilmaista. Lisätietoa Pennasta löytyy Tietoarkiston verkkosivuilta. Voit myös olla suoraan yhteydessä Tietoarkiston asiakaspalveluun.

Lisätietoa:

» Kirjoitusaineistojen keruutyökalu Penna
» Lisää Penna-palvelusta
» asiakaspalvelu.fsd [at] uta.fi

Jarkko Päivärinta
tietopalveluasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi