FSD's AILA Service Portal 2.0: Current Updates from the Developers

The AILA service portal is a data deposit, discovery and delivery system for archived research data. I met with the development team to discuss the latest updates on the development work. Our conversation focused particularly on the background of the service’s development, its current stage, and the next steps.

What is AILA?

In addition to serving as FSD’s data catalogue, data deposits are also managed through AILA. The entire AILA service portal is developed in-house by FSD and was originally launched in May 2014. The current development of AILA 2.0 began as part of the Research Council of Finland-funded project Cross-Border Tools and Services (C-BOTS 2019–2024). For FSD and its clients, AILA is a central and essential service, and maintaining and developing it is one of the Archive’s core responsibilities. Metadata from AILA is harvested to the CESSDA Data Catalogue.

Why is AILA 2.0 being developed?

The reasons and objectives behind the development of AILA portal are based on several complementary perspectives, such as technical, user-oriented, and accessibility-focused considerations.

Societal changes affect all areas of activity in our society. With the advance of digitalisation, the pace of web application development has accelerated, customer needs have evolved, and accessibility requirements have increased. The development team emphasised that there was a recognised need to renew the technical environment to ensure that the AILA service portal can remain secure and interoperable in the future.

In addition, a key focus now and in the future is customer orientation, highlighting the need for a smoother and more accessible service.

Accessibility in the context of websites and applications refers to similar principles as physical accessibility in the built environment, such as the ability to move through spaces smoothly regardless of potential personal mobility limitations.

Our discussion strongly underscored the importance of collaboration, as the development team and other contributors bring extensive expertise from different areas, such as content knowledge, metadata, and user experience.

What has been developed?

After identifying development needs, the AILA portal has been systematically renewed under the guidance of the development team, in collaboration with other FSD staff and stakeholders.

1. Aila’s data security is being improved by upgrading the hashing functions for secrets to more secure and modern, tightening password requirements and secrets management practices, and securing administrative interfaces at the network level
2. Accessibility is being enhanced by ensuring that text and other elements in the application have appropriate size and colour contrast, taking visual impairments into account. In addition, AILA 2.0 will be fully navigable using keyboard only. The development work has also considered Aila’s clients who use screen readers or other assistive technologies.
3. Search functions have been improved to make it easier and more efficient for clients to locate the datasets they need. Below is a comparison of the old and new Aila search functions.

AILA’s current advanced search allows filtering by availability, data type, language, temporal coverage of the study, and unit of observation.

Image 1: Aila’s current advanced search.

The next screenshot shows AILA 2.0’s advanced search. In the new Aila, filtering options have been expanded, and it is now possible to filter searches by, for example, the year of data collection.

Image 2: Aila 2.0’s advanced search. Click the image to view it larger.

What’s next?

The Aila 2.0 development team will continue their work. Once AILA 2.0 reaches the deployment phase, developers will be able to focus more closely on areas requiring further refinement. You can learn more about the updates in an upcoming article.

In the next project news, we will continue with the AIMS project, where we will discuss artificial intelligence from the perspective of the Data Archive.

See this blog entry in Finnish.

Henna Kaartinen
Project Assistant
firstname.surname [at] tuni.fi

AILA 2.0: Kehittäjien ajakohtaisia kuulumisia

Tapasin Tietoarkiston AILA 2.0 -kehittäjätiimin aiheenani ajankohtaiset kuulumiset kehitystyöstä. Kävimme keskustelua erityisesti palvelun kehitystyön taustasta, tämänhetkisestä vaiheesta sekä seuraavista askelista.

Mikä on AILA?

Palveluportaali AILA on tietoarkistolaisten itse toteuttama arkistoitujen tutkimusaineistojen tilaus- ja toimitusjärjestelmä. Se otettiin käyttöön toukokuussa 2014. AILA 2.0 -versiota on lähdetty kehittämään osana Suomen Akatemian rahoittamaa Rajoja ylittävät työkalut ja palvelut (C-BOTS 2019-2024) -hanketta. Tietoarkistolle ja sen asiakkaille AILA on keskeinen ja tärkeä palvelu, jonka ylläpitäminen ja kehittäminen ovat yksi Tietoarkiston keskeisimpiä tehtäviä.

Miksi AILA 2.0 -versio kehitetään?

AILAn kehityksen taustalla olevat perusteet ja tavoitteet rakentuvat useista toisiaan tukevista näkökulmista, kuten tekninen, asiakaslähtöinen ja saavutettavuuden näkökulma.

Yhteiskunnalliset muutokset kytkeytyvät kaikkeen toimintaan yhteiskunnassamme. Digitalisaation etenemisen myötä esimerkiksi verkkosovelluskehityksen tahti on kiihtynyt, asiakkaiden tarpeet muuttuneet ja saavutettavuuden edellytykset kasvaneet. Kehittäjätiimi korostaakin, että oli havaittu tarve teknisen toimintaympäristön uudistamiselle, jotta AILA-palveluportaalia voidaan jatkossakin käyttää turvallisesti ja yhteen toimivasti.

Sen lisäksi keskeistä kehittämiselle on nyt ja jatkossa asiakaslähtöisyyden näkökulma, jossa korostuu tarve sujuvammalle ja saavutettavammalle palvelulle.

Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkosivujen ja -sovellusten kohdalla samankaltaisia asioita kuin rakennetun ympäristön kohdalla tarkoitetaan esteettömyydellä, kuten mahdollisuutta kulkea tiloihin sujuvasti huolimatta mahdollisista henkilökohtaisista liikkumisrajoitteista.

Keskustelussamme nousi vahvasti esille yhteistyön merkitys, sillä kehittäjätiimissä ja muilla työssä mukana olleilla on laajaa osaamista eri osa-alueilta, kuten sisällöntuntemuksesta ja metadatasta sekä käyttäjänäkökulmasta.

Mitä on kehitetty?

Kehitystarpeiden selvittämisen jälkeen AILA-portaalia on lähdetty systemaattisesti uudistamaan kehittäjätiimin johdolla, yhteistyössä muun Tietoarkiston henkilöstön sekä sidosryhmien kanssa.

1. Ailan tietoturvaa parannetaan päivittämällä salaisuuksien tiivistefunktioita vahvemmiksi ja nykyaikaisemmiksi, tiukentamalla salasanavaatimuksia ja salaisuuksienhallintaa, sekä suojaamalla hallintakäyttöliittymät verkkotasolla.
2. Saavutettavuutta parannetaan esimerkiksi siten, että sovelluksen tekstien ja muiden elementtien koko ja värien kontrastit asetetaan sopivaksi myös näkökyvyn rajoitteet huomioiden. Lisäksi AILA 2.0 tulee olemaan käytettävissä pelkällä näppäimistön navigoinnilla. Kehitystyössä on myös huomioitu ruudunlukijoita käyttävät Ailan asiakkaat.
3. Hakutoimintoja on parannettu tehostamalla hakutoimintoja, jonka myötä asiakkaiden on sujuvampi ja helpompi löytää haluamansa aineistot arkistosta. Alla on vertailua vanhan ja uuden Ailan hakutoiminnoista.

AILAn nykyiset hakutoiminnot mahdollistavat tarkennetun haun saatavuuden, tyypin, kielen, tutkimuksen aikaulottuvuuden sekä havaintoyksikkötyypin mukaan.

Kuva 1: Ailan nykyinen tarkennettu haku. Paina kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Seuraava kuvakaappaus on AILA 2.0:n tarkennetusta hausta. Uudessa Ailassa rajausvaihtoehdot ovat kehittyneet ja siinä on mahdollista rajata hakua esimerkiksi keruuvuoden mukaan.

Kuva 2: Aila 2.0:n tarkennettu haku. Paina kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Mitä seuraavaksi?

Aila 2.0 -kehittäjätiimi jatkaa kehittämistyötä. AILA 2.0:n valmistuttua käyttöönottovaiheeseen, kehittäjien on mahdollista päästä perehtymään tarkemmin jatkotyöstämistä vaativiin kohteisiin. Uudistuksiin voi perehtyä tulevan kirjoituksen myötä.

Seuraavassa blogipostauksessa jatketaan AIMS-hankkeen parissa, jolloin käsitellään tekoälyä Tietoarkiston näkökulmasta!

Lue blogi englanniksi.

Henna Kaartinen
projektiassistentti
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tietoarkkitehtuurista

TIETOARKkitehtuuri ja TIETOARKisto, onko niillä mitään muuta yhteistä kuin ensimmäiset kahdeksan kirjainta? Tietoarkkitehtuurissa kuvataan tietoa kolmella eri kuvaustasolla: käsitteellinen, looginen ja fyysinen. Tietoarkistossa kuvaillaan tutkimusaineistoja, mutta onko tietoarkiston kuvailutyössä havaittavissa tietoarkkitehtuurissa käytetyt kuvaustasot? Näihin visaisiin, nyt jo lukijan mieltä kovasti kutkuttaviin kysymyksiin, haetaan vastausta tällä kevyellä blogikirjoituksella.

Tietoarkkitehtuurissa tiedon käsitteellisen tason kuvaaminen on eräänlainen hahmotteluvaihe. Siinä pohditaan, mitkä käsitteet liittyvät kuvauksen kohdealueeseen. Myös käsitteiden väliset suhteet hahmotellaan, ja jos käsitteet eivät ole kaikille osapuolille selviä, ne myös määritellään. Tietoarkistossa tutkimusaineistojen kuvailuissa käsitteellisen hahmon muodostavat mm. aihealue ja asiasanat. Ne eivät vielä yksityiskohtaisesti kerro, mistä tutkimusaineistossa on kysymys. Ne kuitenkin auttavat aineistoon tutustuvaa hahmottamaan, olisiko aineisto heitä kiinnostava.

Tietoarkkitehtuurissa pohditaan loogisella tasolla esimerkiksi sitä, mitä ja millaisia käsitteisiin liittyvät tiedot ovat. Myös tietojen väliset suhteet esitetään tarkasti. Usein lisäksi kuvataan, missä tiedot loogisesti sijaitsevat ja missä kaikkialla tiedot kulkevat. Tietoarkiston aineiston kuvailuissa käsitteellistä hahmoa selvennetään muun muassa aineiston tietosisältöä kuvaavalla tiivistelmällä sekä tiedoilla keräysmenetelmistä ja -välineistä, otantamenetelmistä, tekijöistä ja kerääjistä. Kuvailussa kerrotaan myös aineiston looginen sijainti eli aineiston sarja. Julkaisuluettelo havainnollistaa aineiston tietojen virtaamista ympäri maailman.

Tietoarkkitehtuurissa fyysisellä tasolla kuvataan esimerkiksi tiedon fyysinen sijainti ja käytetyt koodistot. Tietoarkistossa kvantitatiivisista aineistoista kuvataan muuttujien tiedot – täsmälliset kysymyslauseet ja vastausvaihtoehdot arvoineen sekä useimmiten myös tilastolliset tunnusluvut. Aineiston fyysinen sijaintikin on kuvailussa kerrottu, tosin tietoturvallisesti, todeten aineiston olevan Tietoarkistossa.

Jos Tietoarkisto ei kuvailisi tutkimusaineistojaan, olisi niiden löytäminen, ymmärtäminen ja uudelleenkäyttö hyvin hankalaa. Sama asia on tietoarkkitehtuurissa. Jos tietoarkkitehtuuria ei tehdä, on tietojen löytäminen, ymmärtäminen ja uudelleenkäyttö ongelmallista. Tietoarkkitehtuuri on siis tiedolle sama kuin Tietoarkiston kuvailutyö tutkimusaineistoille – saattamista löydettäväksi, ymmärrettäväksi ja uudelleenkäytettäväksi.

Katja Moilanen
tietoarkkitehti
katja.j.moilanen [at] uta.fi

Tekninen kehitys laajentaa tietoarkistojen toimintaa

Ensimmäiset yhteiskuntatieteelliset data-arkistot aloittivat toimintansa 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Niiden syntyyn vaikutti keskeisesti tietokoneiden ja laajoihin surveyaineistoihin perustuvien tutkimusmenetelmien kehittyminen sekä näiden suosion nopea kasvu useilla ihmistieteellisillä aloilla. Data-arkistoja ryhdyttiin perustamaan myös kaupallisten mielipidetutkimuslaitosten yhteyteen erityisesti Yhdysvalloissa.

Data-arkistot toimivat kolme ensimmäistä vuosikymmentään ja osin vielä 1990-luvullakin keskustietokoneympäristöissä. Varsinkin tästä syystä niiden säilyttämien henkilötason tutkimusaineistojen käyttäjät olivat lähes yksinomaan tutkijoita. Sähköiset datatiedostot haettiin joko paikan päältä arkistoista tai ne kuljetettiin eri tallennevälineillä käyttäjilleen.

Kun itse tilasin 90-luvun alkupuolella Saksan yhteiskuntatieteellisestä data-arkistosta Kölnistä Eurobarometrien data-aineistoja, ne toimitettiin työhuoneeseeni Tampereelle postitse kelanauhoina. Sitten marssin tavaran kanssa yliopistomme tietokonekeskukseen, jossa tiedostot siirrettiin (maksutta) keskuskoneen käyttäjätunnukselleni. Tämän jälkeen vuorossa olivat ascii-muotoisten tiedostojen määrittelyt sellaiseen muotoon, että tilastollinen tietojenkäsittelyohjelma sai datasta tolkkua. Keskuskone oli sen verran ruuhkainen, että suurimmat tietokoneajot piti suosiolla ajoittaa suoritettavaksi illemmalla eikä työpäivän aikana.

Toisin on tänään. Vaikka en edes kuulu varhaiseen reikäkortti- ja lajittelijasukupolveen enkä ole siis värjötellyt tietojenkäsittelyn Siperiassa, olen silti todistanut mikrotietokoneiden ja Internetin vallankumouksen koko tähänastisen polun. Data-arkistoalalle teknologian nopea kehitys on tuonut useita muutoksia ja isoja haasteita. Aikaisemmin ala keskittyi data-aineistojen arkistointiin, pitkäaikaissäilytykseen ja jakeluun erityisesti tutkimuskäyttöä ajatellen. Kansainvälisessä yhteistyössä arkistot toimivat data-aineistojen välittäjinä tutkijoille siten, että kansalliset data-arkistot toimivat oman maansa tutkijoille ulkomaisten aineistojen välittäjinä.

Internet-sukupolvelle ajatus välikäsistä ja pitkistä toimitusajoista on vieras. Yhä useamman tutkijankin mielestä tutkimuksen tietoaineistojen tulisi olla ladattavissa suoraan omalle tietokoneelle luotettavista lähteistä heti ja lähtökohtaisesti myös maksutta. Lisäksi tietojen pitäisi olla vaivattomasti yhdisteltävissä muihin tietoihin ja niiden tulisi muutoinkin olla helppokäyttöisiä. Hyvä näin, sillä todellinen edistys edellyttää aina sitä, että joku vaatii muutosta. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää toimivia palveluinfrastruktuureja.

Data-arkistoalalla teknologian kehitys on jo avartanut suunnattomasti tutkimusaineistojen käyttötapoja ja -mahdollisuuksia. Avoimet datatietokannat ovat lisänneet huomattavasti soveltuvien tutkimusaineistojen löytymistä ja saatavuutta. Joskus suunniteltu uusi tutkimusaineisto on jäänyt kokonaan keräämättä. Omassa toiminnassamme meitä on ilahduttanut erityisesti se, että perustutkinto-opiskelijat käyttävät tietoarkistoon arkistoituja aineistoja kasvavassa määrin omiin opinnäytetöihinsä.

Myös tietoaineistojen opetuskäytön erilaisia mahdollisuuksia tulisi oppia hyödyntämään täysipainoisesti. Data-projektori ja Internet opetustilassa mahdollistavat jo nyt eri aiheisiin liittyvien dataperustaisten online-palvelujen käytön kontaktiopetuksessa. Näin opetus perustuu ajantasaisimpaan tietoon.

Tietoarkisto on laajentamassa palvelujaan tähän suuntaan. Jo nyt muun muassa Menetelmäopetuksen tietovarannon harjoitusaineistot ovat vapaasti heti käytettävissä. Tavoitteena on myös uusia aineistojen toimitusjärjestelmä vuoden 2012 loppuun mennessä. Uudistuksen valmistuttua rekisteröityneet asiakkaat voivat hyödyntää tietoarkiston koko aineistovarantoa datatiedostoineen suoraan verkossa.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Tutkimusdata meriittinä

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti pari viikkoa sitten tiekarttaraportin tutkimuksen sähköisten tietoaineistojen hyödyntämisestä. Siihen on koottu poikkihallinnollisen selvityshankkeen keskeiset ehdotukset alan hyvistä käytännöistä ja tietoaineistojen avoimuutta edistävistä toimenpiteistä. Aiemmin hanke oli tuottanut samaa aihepiiriä käsittelevän taustaraportin, joka luovutettiin opetusministerille vuosi sitten.

Tiekartta on laaja-alainen ja se tarjoaa hyviä polkuja ja myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia tutkimusdatan avoimelle saatavuudelle. Työ edellyttää laaja-alaista yhteistyötä aineistojen tuottajien ja välittäjien kesken sekä lisärahoitusta infrastruktuurien rakentamiseksi. Yksi perusongelma on. Tutkimusdatan pitkäaikaissäilytystä ja käytön avoimuutta tukevat rakenteet, välineet ja käytännöt puuttuvat edelleen lähes tyystin useilta tutkimusaloilta.

Rakenteet ovat pysyväksi tarkoitettuja organisaatioita tai järjestelyjä, joiden erityisvastuulla on tutkimusdatan elinkaaresta huolehtiminen. Välineet ovat esimerkiksi kuvailustandardeja, tietokantoja ja muita datan käytön tietoteknisiä sovelluksia, joiden avulla tutkijat löytävät ja saavat käyttöönsä haluamansa tutkimusaineistot. Käytännöt ovat puolestaan tutkimusyhteisön omaksumia toimintatapoja ja sääntöjä, tutkimuskulttuuria, joka koskee tutkimusaineistojen tekijyyttä ja avoimeen käyttöön saattamista.

Tiekartta nostaa aivan oikein yhdeksi keskeiseksi kansallisen datapolitiikan haasteeksi tutkimusaineistoihin liittyvät tieteelliset meriitit. Tältä osin tiekartta muun muassa toteaa (s. 29), että "tutkijoiden meritoituminen tietoaineistojen tuottamisesta ja jakamisesta tulee ohjeistaa yhtenäisesti". Vastuu olisi etenkin tutkimusrahoittajilla, kuten Suomen Akatemialla ja Tekesillä.

Olen itse meritoitumisen yleisestä merkityksestä samaa mieltä, mutta ohjeistamalla asia tuskin ratkeaa. Vastuu käytäntöjen muuttumisesta on myös tutkimusyhteisöllä ja laajasti kaikilla tutkimusta rahoittavilla tahoilla, kuten tutkimusinfrastruktuurirahoituksesta päävastuullisilla ministeriöillä. Tutkimusaineistoihin liittyvä meritoituminen on erinomainen esimerkki osoittamaan alan nykyisiä pullonkauloja.

Kyllä – tutkimusdatan tuottajien pitäisi saattaa datansa tutkimusyhteisön avoimeen käyttöön viimeistään hankkeittensa päätyttyä. Tämä ei välttämättä onnistu sormea napsauttamalla, vaikka tahtoa riittäisikin. Aineiston koonneen ryhmän tulee ensin kyetä sopimaan, kenen nimet ja missä järjestyksessä julkaistavaan aineistoon merkitään tekijöiksi ja kuka tai ketkä vastaavat aineiston jatkokäyttökuntoon saattamisesta.

Datan asianmukainen julkaiseminen puolestaan edellyttää datan kuvailun ja viittaustietojen vaatimia standardeja, jollaisia on valmiina vain harvoilla aloilla. Lisäksi datan julkaiseminen edellyttää sekä aineiston että sen keränneen hankkeen perustietojen kuvailua ja aina jonkin verran myös tutkimusaineiston muokkausta. Tämä vaatii aikaa ja työtä, joka ei läheskään kaikilla aloilla ole siirrettävissä olemassa olevan data-arkiston kontolle.

Lisäksi sekä tutkimusaineiston pitkäaikaissäilytys että sen jatkokäyttö muodostavat omat kokonaisuutensa meriitin muodostumisessa. Julkaistut datat saavat hyvää lisänäkyvyyttä avoimissa aineistotietokannoissa. Esimerkiksi Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto kääntää suomenkielisten aineistojen kuvailut englanniksi ja sijoittaa ne sitten avoimiin, kansainvälisiin datatietokantoihin. Näin ulkomaiset tutkijat pääsevät käyttämään suomalaisia tutkimusaineistoja, joista heillä ei muutoin olisi tietoa.

Luovuttaessaan arkistoituja data-aineistoja jatkokäyttöön tietoarkisto antaa niille viittaustiedon ja -ohjeet, joita jatkokäyttäjän tulee noudattaa. Tätä kautta aineistot ja niiden tekijät tulevat viitatuiksi tavanomaisin tieteellisin referenssein. Runsaassa jatkokäytössä olevat tutkimusaineistot ovat merkittävä meriitti alkuperäisille kokoajille, koska silloin toisten kokoama data on laajasti hyödyllistä tiedeyhteisölle.

Asianmukaisin standardein kuvailtu ja julkaistu tutkimusaineisto on tekijöilleen tieteellinen meriitti, jonka voi ilmoittaa ansioluettelossa. Tiedeyhteisön yhteiseen ja avoimeen käyttöön avatut datat mahdollistavat tieteen itsensäkorjaavuutta ja lisäävät sen yleistä luotettavuutta. Siksi nyt valmistuneen tiekartan toimenpide-ehdotukset pitää ottaa vakavasti.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi