Kaksi vuotta koronaa mullisti tietoarkistotyön

Maaliskuun 13. vuonna 2020 on varmasti perjantai, jonka tietoarkistolaiset muistavat pitkään. Se oli viimeinen päivä toimistolla ennen etätyöjaksoa. Tuolloin emme voineet tietää, että kotikonttoreilla oltaisiin lähes jatkuvasti seuraavat pari vuotta. "Palasimme" lähityöhön maaliskuun toisella viikolla, mutta korona on muuttanut työelämäämme pysyvästi, väitän.

Suuri osa tietoarkistolaisista haluaa työskennellä jatkossakin pääasiassa etänä. Jo puolet on tehnyt hybridisopimuksen, jossa etänä ollaan enintään 16 päivää kuukaudessa. Tietoarkiston tiloihin meitä houkuttelee kollegoiden kohtaaminen ja yhteinen ideointi. Joillekuille työpisteen ergonomia on suurin syy matkustaa Tietoarkistoon. Työnteon vanhakantainen paikkasidonnaisuus on historiaa digitalisoituneessa työympäristössä, ja se on hyvä asia.

Työn ja työyhteisön monipaikkaisuus vaatii totuttelemista. Johtajana pohdin sitä, miten ylläpitäisimme ja säilyttäisimme yhteishengen ja yhteisen tekemisen tavat, jotka olivat yksi Tietoarkiston vahvuus ennen poikkeustilaa. En koe, että henki olisi oleellisesti muuttunut, eikä viitteitä muutoksesta näy myöskään työhyvinvointia mittaavissa kyselyissä. Riski lienee olemassa. Etenkin työsuhteen alussa työyhteisöön sisään pääseminen vaatii kohtaamista ja esihenkilöiltä myös ihmisten erilaisuuden havaitsemista ja hyväksymistä.

Omassa ja monen muunkin tietoarkistolaisen työarjessa viimeiset kaksi vuotta on ollut hyvin intensiivistä etäyhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa. Siitä valtaosa oli hoitunut virtuaalisesti jo ennen koronakautta, mutta yhtä lailla kansainvälisessä kanssakäymisessäkin tarvitaan tapaamisia, joissa kokousten kahvitauolla tai lounaalla keskustellaan vapaammin ja kysellään lisätietoja epävirallisemmin. Kohtaamisia ja yhteistä ideointia kaivataan siis tälläkin saralla.

Sama pätee kansalliseen yhteistyöhön ehkä vielä enemmän. Tuntuu että kotimaassa monet yhteistyösuunnitelmat ja tapahtumat ovat olleet tauolla, odottamassa sitä, että taas saa ja uskaltaa matkustaa ja kokoontua. Omaan kalenteriini näitä on nyt alkanut varovasti putkahdella. Aika näyttää, miten suurelta osin kotimaiset kokoukset ja tapahtumat jäävät virtuaaliseen moodiin. Vapaamuotoista tietojen ja näkemysten vaihtoa tarvitaan, eikä se aina etänä luonnistu.

Mikä se mullistus tietoarkistotyössä siis on? Perustyötä tehdään hyvin samoilla menetelmillä koronasta riippumatta. Mullistus on paikkasidonnaisuudesta luopuminen. Tämä vaatii erilaista suunnitelmallisuutta, kuin mihin on totuttu ennen koronaa ja koronan aikana. Sitä pitää opetella ja siitä pitää kouluttaa. Hybridistä tulee varmasti keskeinen toimistotyön kehittämiskohde, ellei se sitä jo olekin.

Kuva: Max Pixel (CC0)

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Kevyitä ketteriä kokeiluja

Ohjelmistoalalla ja tuotantoteollisuudessa on käytetty jo pitkään ketterän kehittämisen menetelmiä. Meillä Tietoarkistossakin tekniset palvelut -tiimin sovelluskehittäjät hyödyntävät työssään ketterää, eli iteratiivista ja inkrementaalista työskentelytapaa.

Ketterät työtavat ovat yksinkertaisia, kevyitä ja nopeasti muutoksiin reagoivia. Organisaatioiden kannattaisi hyödyntää niiden periaatteita laajemminkin – esimerkiksi työhyvinvointia voi mainiosti kehittää kevyin, ketterin kokeiluin. Tämän opin Tampereen yliopiston järjestämässä Ketterän toiminnan ja kehittämisen valmennusohjelmassa, jossa edustin Tietoarkistoa. Valmentajana toimi organisaatiokonsultti Jukka-Pekka Heikkilä Humap Oy:stä.

Valmennustapaamisissa emme istuneet pöytien takana vaan tiiviissä tuoliringissä – ohjelmaan kuului paljon interaktiivisuutta ja vuorovaikutusta. Koulutus oli kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen, mielenkiintoinen ja mieliinpainuva. Ketterän kehittämisen saloista minulle jäivät päällimmäisinä mieleen vuorovaikutuksen merkitys, kevyiden kokeilujen sykli sekä työhyvinvointiperiaatteiden laatiminen. Lisäksi meille opetettiin muun muassa tekniikoita ideointiin ja palautteen keräämiseen.

Työhyvinvointi luodaan yhdessä, ja yhteisöissä tapahtuvien keskustelujen laatu näkyy lopputuloksissa

Vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen ovat erittäin tärkeitä asioita! Työhyvinvointikulttuuri ja me-henki syntyvät yhteisissä kokemuksissa ja tarinoissa. Pienikin muutos puhumisen rakenteissa luo ison muutoksen. Usein organisaation eri ryhmien välinen dialogi puuttuu, vaikka se olisi hyvin tärkeää. Työyhteisöjen tulisi myös nostaa esiin hiljainen puhe ja puhua myös niistä asioista, joista ei puhuta, vaikka pitäisi.

Kevyet kokeilut ovat helppo tapa kohentaa työhyvinvointia

Työhyvinvoinnin ketterä kehittäminen on syklinen prosessi. Ensin tunnistetaan mitä juuri nyt nähdään ja koetaan. Tämän jälkeen tulkitaan havaintoja. Lopuksi toimitaan ja tehdään kevyt kokeilu. Sitten aloitetaan prosessi alusta: tutkitaan tehdyn kokeilun vaikutuksia ja tunnistetaan mitä nähdään ja kuullaan ja niin edelleen. Erilaisten kokeilujen tekemiseen pitäisi olla matala kynnys, eikä kerralla tarvitse tehdä isoa muutosta.

Työhyvinvoinnin ketterä kehittäminen on syklinen prosessi.

Yksinkertaiset periaatteet motivoivat

Työyhteisöjen kannattaa laatia lyhyt lista yksinkertaisista työhyvinvointia tukevista periaatteista, joita yhdessä noudatetaan. Toimiva periaate alkaa verbillä ja periaatteita tulee olla pienin mahdollinen määrä. Periaatteisiin liittyy hyvä energia ja ne vahvistavat toivottuja asioita.

Organisaation työhyvinvointiperiaatteiden listalla voisi olla esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

• ollaan helposti lähestyttäviä ja pidetään matala kynnys avun pyytämiselle sekä antamiselle
• huolehditaan hyvästä ja nopeasta tiedonkulusta
• suhtaudutaan avoimesti uusiin ideoihin ja muutoksiin
• vaikutetaan oman työn sisältöön ja osallistutaan organisaation kehittämiseen
• ollaan joustavia ja kohdellaan kaikkia tasapuolisesti.

Tietoarkistossa vallitsee myönteinen yhteisöllisyys, ja meillä on työhyvinvointi erinomaisella mallilla. On kuunneltu ihmisiä ja tehty työhyvinvointia nostattavia toimenpiteitä. Ja varmasti tullaan jatkossakin tekemään. Todellisuushan on jatkuvassa muutostilassa, ja työyhteisöjen on elettävä jatkuvan liikkeen ehdoilla ketterin kokeiluin.

Lisätietoa:
» Jukka-Pekka Heikkilä: Kohti älykästä vuorovaikutusta
» Sulautettujen järjestelmien ketterä käsikirja

Outi Törnblom
projektikoordinaaattori
etunimi.sukunimi [at] uta.fi