25-vuotta Tietoarkistoa

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 25 vuotta Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustamisesta. Valtakunnallista tehtävää hoitamaan Tampereelle sijoitettu erillisyksikkö on tänä aikana ehtinyt nähdä monta muutosta toimintaympäristössään ja yleisessä suhtautumisessa tutkimusaineistojen hallintaan ja avaamiseen.

Alussa Tietoarkisto oli myös henkilöstön ikärakenteen puolesta Tampereen yliopiston nuori tulokas. Vuosituhannen vaihteen seutuvilla työnsä aloittaneita tietoarkistolaisia on mukana edelleen useita, joten ajan kuluessa sekä henkilöstö että Tietoarkisto ovat keski-ikäistyneet. Muutama työntekijä on ehtinyt eläköityäkin.

Tulokkaasta tukijaksi ja tiedon jakajaksi

Pisimpään Tietoarkistossa työskennelleet kollegat muistelevat toisinaan, miten tyhjästä kaikki alkoi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että ensimmäisiä työtehtäviä oli kahvikaluston ostaminen marketista. Astiaston hankkimisen lisäksi muukin infrastruktuuri rakennettiin nopeasti. Itse työskentelin tuolloin tutkijana ja tilasin yhden Eurobarometri-aineiston Tietoarkistosta sen ensimmäisen toimintavuoden aikana, ja sain toimituksen nopeasti sähköpostiini.

Tehokas eteneminen oli mahdollista paitsi innostuneen ja osaavan henkilöstön myös data-arkistojen kansainvälisen yhteistoiminnan ansiota. Edelläkävijöistä saatiin ottaa mallia, hyödyntää hyväksi havaittua, eikä virheitäkään tarvinnut toistaa. Muutamassa vuodessa Tietoarkistosta itsestään tuli monien ratkaisujen suhteen edelläkävijä ja tiedon jakaja kansainvälisille kollegoille ja kotimaisillekin toimijoille.

Ehkä suurimmat muutokset Tietoarkiston toimintamalleihin tehtiin noin kymmenen vuotta sitten. Suomen Akatemialta saatu infrastruktuurirahoitus mahdollisti toiminnan voimakkaan kehittämisen. Palveluportaali Aila otettiin käyttöön toukokuussa 2014. Laadullisten aineistojen käsittelyyn luotiin uusia käytäntöjä. Tietoarkisto saikin ensimmäisenä suomalaisena organisaationa sähköisten aineistojen pitkäaikaissäilytyksen luotettavuudesta kertovan sertifikaatin.

Kansainvälisten aineistojen, kuten mainitsemieni Eurobarometrien, jakelu lopetettiin vuonna 2013, koska aineistot oli mahdollista ladata maksutta Saksan tietoarkiston verkkoportaalista. Samana vuonna luovuttiin myös niin sanottujen vain kuvailtujen aineistojen luettelosta. Ratkaisu ei soveltunut Ailaan ja muualla säilytettävien aineistojen saatavuustietojen luotettava ylläpito osoittautui hankalaksi ja joskus mahdottomaksi.

Avoimuus ja tietosuoja jokapäiväistyvät

Alussa joskus aineistojen avaamiselle vastahakoinenkin tiedeyhteisö on muuttunut 25 vuodessa avaamista suosivaksi tai jopa edellyttäväksi. Toisaalta samaan aikaan myös tietosuojalainsäädäntö on muuttunut, ja sen myötä erityisesti tietoisuus tutkittavien oikeuksista on lisääntynyt.

Tietoarkisto on ollut sopivassa kehitysvaiheessa ja hereillä muutosten tapahtuessa. Aineistonhallinnan kanssa kamppailevia olemme voineet tukea tarjoamalla kattavan ja ajantasaisen aineistonhallinnan käsikirjan sekä tarvittaessa henkilökohtaistakin neuvontaa. Nykyisin vastaanotammekin paljon aineistoa, jota on tutkimuksen aktiiviaikana käsitelty niin, että sen arkistointi jatkokäyttöön on primaaritutkimuksen jälkeen varsin helppoa.

Alalle on tullut myös paljon uusia toimijoita perinteisten data-arkistojen lisäksi. Usein tulijat eivät tunne kaikkia jo olemassa olevia ratkaisuja. Tietoarkistolaiset kollegoineen maailman data-arkistoista ovat tarjonneet osaamistaan, jotta aineistojen avaamisessa ei päädyttäisi erillisiin siiloihin ja yhteentoimimattomiin ratkaisuihin. Yhteistyö on kannattavaa kaikille osapuolille.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa

Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Menneisyyttä katsoessa näkee, mikä on ollut pysyvää ja välttämätöntä halki vuosikymmenten. Sekä aineistojen sisällön ja käsittelyn että tietoteknisten ratkaisujen erityisasiantuntijuutta tarvitaan. Vaikka tekoälypohjaiset työkalut helpottaisivat joitakin arkistoinnin ja jakelun työvaiheita, uusi aika luonee myös uusia tarpeita.

Ainakin metatietomallien tuntemus, niiden hyödyntämis- ja ylläpitokokemus ja pitkäaikaissaatavuuden prosessien ja ratkaisujen tuntemus ovat toistaiseksi ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin välttämättömiä. Samoin on laita tietosuojan ja tutkimusaineistojen etiikan tuntemuksen ja yksittäisten tilanteiden tulkintakyvyn kanssa. Datan arkistoinnissa tarvitaan siis ihmisiä ja vastuuorganisaatioita tekoälyn aikakaudellakin, jos aineistojen halutaan olevan pitkäaikaisesti saatavilla ja käytettävissä.

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Lue myös artikkeli 20 vuotta kvalitatiivisten aineistojen arkistointia Tietoarkistossa: Ydinjätepäätöksestä yksinäisyyden kysymyksiin

Kuvat: Leonardo.Ai

Kaksi vuotta koronaa mullisti tietoarkistotyön

Maaliskuun 13. vuonna 2020 on varmasti perjantai, jonka tietoarkistolaiset muistavat pitkään. Se oli viimeinen päivä toimistolla ennen etätyöjaksoa. Tuolloin emme voineet tietää, että kotikonttoreilla oltaisiin lähes jatkuvasti seuraavat pari vuotta. "Palasimme" lähityöhön maaliskuun toisella viikolla, mutta korona on muuttanut työelämäämme pysyvästi, väitän.

Suuri osa tietoarkistolaisista haluaa työskennellä jatkossakin pääasiassa etänä. Jo puolet on tehnyt hybridisopimuksen, jossa etänä ollaan enintään 16 päivää kuukaudessa. Tietoarkiston tiloihin meitä houkuttelee kollegoiden kohtaaminen ja yhteinen ideointi. Joillekuille työpisteen ergonomia on suurin syy matkustaa Tietoarkistoon. Työnteon vanhakantainen paikkasidonnaisuus on historiaa digitalisoituneessa työympäristössä, ja se on hyvä asia.

Työn ja työyhteisön monipaikkaisuus vaatii totuttelemista. Johtajana pohdin sitä, miten ylläpitäisimme ja säilyttäisimme yhteishengen ja yhteisen tekemisen tavat, jotka olivat yksi Tietoarkiston vahvuus ennen poikkeustilaa. En koe, että henki olisi oleellisesti muuttunut, eikä viitteitä muutoksesta näy myöskään työhyvinvointia mittaavissa kyselyissä. Riski lienee olemassa. Etenkin työsuhteen alussa työyhteisöön sisään pääseminen vaatii kohtaamista ja esihenkilöiltä myös ihmisten erilaisuuden havaitsemista ja hyväksymistä.

Omassa ja monen muunkin tietoarkistolaisen työarjessa viimeiset kaksi vuotta on ollut hyvin intensiivistä etäyhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa. Siitä valtaosa oli hoitunut virtuaalisesti jo ennen koronakautta, mutta yhtä lailla kansainvälisessä kanssakäymisessäkin tarvitaan tapaamisia, joissa kokousten kahvitauolla tai lounaalla keskustellaan vapaammin ja kysellään lisätietoja epävirallisemmin. Kohtaamisia ja yhteistä ideointia kaivataan siis tälläkin saralla.

Sama pätee kansalliseen yhteistyöhön ehkä vielä enemmän. Tuntuu että kotimaassa monet yhteistyösuunnitelmat ja tapahtumat ovat olleet tauolla, odottamassa sitä, että taas saa ja uskaltaa matkustaa ja kokoontua. Omaan kalenteriini näitä on nyt alkanut varovasti putkahdella. Aika näyttää, miten suurelta osin kotimaiset kokoukset ja tapahtumat jäävät virtuaaliseen moodiin. Vapaamuotoista tietojen ja näkemysten vaihtoa tarvitaan, eikä se aina etänä luonnistu.

Mikä se mullistus tietoarkistotyössä siis on? Perustyötä tehdään hyvin samoilla menetelmillä koronasta riippumatta. Mullistus on paikkasidonnaisuudesta luopuminen. Tämä vaatii erilaista suunnitelmallisuutta, kuin mihin on totuttu ennen koronaa ja koronan aikana. Sitä pitää opetella ja siitä pitää kouluttaa. Hybridistä tulee varmasti keskeinen toimistotyön kehittämiskohde, ellei se sitä jo olekin.

Kuva: Max Pixel (CC0)

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tavoitteena palvella tutkimusta parhaalla mahdollisella tavalla

Vuosi 2021 aloittaa Tietoarkiston uuden nelivuotisen strategiakauden. Juuri julkaistun strategiasuunnitelmamme otsikko on Uudistuva ja luotettava tutkimusaineistojen asiantuntija. Visiomme on säilyttää asemamme luotettuna ihmistieteiden tutkimusaineistojen pitkäaikaissaatavuuden asiantuntijaorganisaationa, joka tukee tutkimusdatan vaikuttavuutta ja tutkimuksen laatua sekä edistää alansa kehitystä Suomessa ja kansainvälisesti.

Tietoarkiston perustehtävät eivät ole muuttuneet, mutta toimintaympäristö kehittyy koko ajan. Aseman säilyttäminen vaatii jatkuvaa kehittymistä. Säilyttäminen ei suinkaan tarkoita kaiken pitämistä ennallaan. Kun tutkimusaineistojen avaamisen ja pitkäaikaissaatavuuden pariin tulee uusia toimijoita ja palveluja, meille on entistä tärkeämpää arvioida omaa toimintaamme myös siitä näkökulmasta, millaista yhteistyötä voimme tehdä. On myös pohdittava, mitä meidän kannattaa tehdä itse edelleen, mistä luopua tai mitä uutta voisimme tehdä.

Perimmäinen kysymys on, miten voimme parhaiten palvella keskeistä asiakaskuntaamme, korkeakoulujen tutkijoita ja opiskelijoita, sekä tutkimusorganisaatioita. Pitkän aikavälin visiomme on, että vuonna 2030 tutkimusdataa ja sen käyttöä kuvaava tieto virtaa tutkimuksen infrastruktuurien välillä sujuvasti ja infrastruktuurit tuottavat yhteistyössä tutkijoille kattavia ja toimivia palveluja toistensa vahvuudet ja asiantuntemuksen tunnistaen ja tunnustaen.

Strategiassamme on neljä päätavoitetta:

1. tukea asiakkaitamme korkealaatuisten aineistojen vastuullisessa avaamisessa ja jatkokäyttämisessä
2. kehittää aineistojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta
3. tukea suomalaisten tutkimusaineistojen vaikuttavuutta, näkyvyyttä ja kansainvälisyyttä laajasti ja monipuolisesti
4. edistää vertailevaa tutkimusta.

Näitä tukevia toimenpiteitä listasimme toteuttamissuunnitelmaan.

Yhteistyö korostuu

Päättyneen strategiakauden aikanakin vastuullisuus, yhteistyö ja yhteentoimivuuden kehittäminen olivat osana strategiaamme. Alkavalla kaudella ennakoimme erityisesti monipuolisen yhteistyön ja toiminnan yhtenäistämisen sekä yhteentoimivuustarpeiden korostuvan.

Toteuttamissuunnitelmassa on oma osio kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta Tietoarkistossa. Olemme toimineet kestävällä tavalla ja kestävää kehitystä tukien jo aiemmin, mutta tällä strategiakaudella tarkastelemme tavoitteiden toteuttamista järjestelmällisesti.

Mikä pysyy

Asiantuntijamme ja verkkopalvelumme muodostavat jatkossakin kokonaisuuden, joka mahdollistaa aineistojen pitkäaikaissaatavuuden. Tietoarkisto ei ole itsearkistointipalvelu, jonne tutkija tai organisaatio siirtää aineistonsa pitkäaikaissäilytykseen. Tietoarkisto huolehtii aineistojen ymmärrettävyydestä ja käytettävyydestä, siitä että ne ovat saatavilla FAIR-periaatteiden mukaisesti. Toisin sanoen Tietoarkisto tarjoaa saatavuuspalvelua. Pitkäaikaissäilytyksessä hyödynnämme kansallisia ratkaisuja.

Vertailevan tutkimuksen edistäminen on yhteiskuntatieteellisten data-arkistojen perinteinen perustehtävä. Siksi se on myös yksi uuden strategiamme päätavoite. Tietoarkisto tarjoaa pääsyn useisiin kansallisiin aineistosarjoihin ja osallistuu kansainvälisesti vertailevien tutkimusaineistojen keruisiin ja edistää niiden käyttämistä myös Suomessa. Pyrimme kehittämään tutkijayhteistyötä vertailevan tutkimuksen vahvistamiseksi.

Pysyvyyttä edustavat tietenkin myös arvomme: vastuullisuus, avoimuus, tasa-arvoisuus, yhteistyöhakuisuus ja yhteisöllisyys.

Strategian seuranta

Strategiatyötä tehtiin viime vuonna yhteistyössä Tietoarkiston valtakunnallisen neuvottelukunnan kanssa. Neuvottelukunta hyväksyi strategian ja sen toteuttamissuunnitelman sekä alustavan seurantasuunnitelman vuoden 2021 tammikuun kokouksessaan. Kiitän neuvottelukuntaa paneutumisesta strategiatyöhön ja siltä saamistamme kommenteista ja kehittämisehdotuksista.

Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja arvioida strategian toteutumista. Tässä apuna käytetään yhteiskuntatieteellisten data-arkistojen eurooppalaisen yhteistyöinfrastruktuurin CESSDA ERICin kehittämiä mittareita. Neuvottelukunnan hyväksymän seurantasuunnitelman mukaan strategian toteutumista seurataan vuosittain. Strategiakauden puolivälissä arvioidaan lisäksi mahdollisia muutos- ja päivitystarpeita.

Keskustelemme mielellämme yhteistyön mahdollisuuksista sekä erilaisten infrastruktuuritoimijoiden ja tutkimusorganisaatioiden että tutkijoiden kanssa. Ottakaahan yhteyttä!

Lisätietoa:

» Tietoarkiston strategia ja toteuttamissuunnitelma 2021-2024 (PDF)

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Love Data -viikko: Rakastamme tutkimusdataa joka viikko!

Nyt vietettävää Love Data -viikkoa voi sanoa jo perinteeksi, kun sitä on useamman vuoden ajan järjestetty ympäri maailmaa. Viikon tarkoituksena on muun muassa muistuttaa tutkimusdatan merkityksestä ja datanhallinnan tärkeydestä. Tietoarkisto on osallistunut datarakkauden ilosanoman levitykseen jo silloin, kun tapahtuman nimi oli vielä Love Your Data. Onhan leipälajimme data tai tutkimusaineistot, kuten me Tietoarkistossa useimmiten sanomme, vaikka määritelmällisesti termeillä onkin eroa.

Love Data -viikon kunniaksi ajattelin palata vanhaan, eli Love Your Dataan. Me Tietoarkistossa nimittäin rakastamme ja vaalimme muiden tutkimusaineistoja eli we love your data. Rakastamme ympäri vuoden, emme vain helmikuussa. Koronapandemian leimaama vuosi 2020 osoitti, että moni muukin on löytänyt toisten keräämän datan äärelle. Viime vuodesta tuli Tietoarkiston Ailan käyttäjämäärien perusteella aineistojen jatkokäytön huippuvuosi. Tänä vuonna kasvu on jatkunut kiivaana, ja aineistoja ladattiinkin tammikuussa selvästi enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Voidaan sanoa myös, että they love your data!

Koulutusta, tapahtumia ja verkkoviestintää pitkin vuotta

Tällä viikolla, mutta myös pitkin vuotta 2021, nostamme esiin erilaisia tutkimusaineistoja ja tutkimusaineistojen hallinnan tukea meillä ja muualla. Tietoarkisto julkaisee lyhyehköjä videoita tutkimusaineistojen käsittelyn ja hallinnan tueksi, koska pahin tallenteiden saavutettavuuden este, suomenkielisen automaattitekstityksen puute, on ratkaistu. Tietoarkiston näkökulma on tietenkin se, että aineistot kerätään ja käsitellään tutkimushankkeiden aikana niin, että ne saadaan lakien puitteissa tallentaa jatkokäyttöä varten ja pitkäaikaissaatavuus voidaan varmistaa. Tätä koskeva ohjeistus on jo tekstimuotoisena Tietoarkiston Aineistonhallinnan käsikirjassa.

Suunnitteilla on myös verkkotapahtumia. Koronatilanteen salliessa webinaarit muuttuvat syyskaudella kasvokkaisiksi kohtaamisiksi. Onneksi meillä on jo pitkä kokemus toiminnasta erilaisten etäkokoussovellusten kanssa, ja voimme joustavasti vaihtaa fyysisistä tapahtumista verkkoon. Toiseen suuntaan se onkin hankalampaa. Ensimmäisenä, runsaan kuukauden päästä, ohjelmassa on suomenkielinen webinaari Tietoarkisto ja CESSDAn palvelut. Siinä asiantuntijamme esittelevät CESSDAn aineistoluettelon uusia toimintoja ja sanastopalvelua sekä metadatatyötämme. Syyskuulle suunnittelemme perinteiseen tapaan Tietoarkistoseminaaria Ailan nimipäivänä. Teemaa ja sisältöä kehitellään kevään kuluessa.

Tapahtumien lisäksi on luvassa erilaisia verkkojulkaisuja, artikkeleja, blogeja ja herättelyä sosiaalisessa mediassa. Aiheina ovat muun muassa kestävän kehityksen tutkimukseen soveltuvat aineistot Tietoarkistossa ja Tietoarkiston strategiatyö, jota viime vuoden aikana teimme yhdessä valtakunnallisen neuvottelukuntamme kanssa. Teemasivujen kattavuutta kestävän kehityksen näkökulmasta on juuri parannettu uudella teemasivulla kuluttamisen, innovaatioiden ja teollisuuden tutkimiseen soveltuvista aineistoista. Kaikkiaan eriaiheisia teemasivuja on 26.

Tällä viikolla (ja tulevillakin viikoilla) toivon, että te tutkimusaineistojen hallitsijat uskotte oman aineistonne arvoon ja olette valmiita julkaisemaan sen tiedeyhteisölle samalla ylpeydellä kuin muutkin tutkimustuotoksenne. Love Your Data!

Lisätietoa:

» Love Data Week 2021 - International Events
» Aineistoja teemoittain
» Aineistonhallinnan käsikirja

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Puoli vuotta poikkeusoloja - tietoarkistolaisten kokemuksia etätyöstä

Tietoarkistossa siirryttiin monien muiden organisaatioiden tapaan täysimittaiseen etätyöskentelyyn maaliskuun puolivälissä. Tietoarkiston johtaja Helena Laaksosen keväisessä blogikirjoituksessa puitiin koronavirusepidemian vaikutuksia Tietoarkiston toimintaan ja aineistonhallintaan. Organisaation näkökulmasta arki on sujunut hyvin etänäkin, mutta millaista koronan aikainen etätyöskentely on ollut yksittäisten tietoarkistolaisten mielestä?

Keräsimme tähän blogikirjoitukseen muutamien tietoarkistolaisten kokemuksia etätyöskentelystä puolen vuoden jälkeen. Vastauksissa korostuu sujuva työskentely mutta toisaalta yhteisten kahvihetkien kaipuu. Tietoarkistolaiset jakoivat myös hyväksi kokemiaan vinkkejä muille etätyötä tekeville.

Katri Aarnio, hallintoasiainsihteeri

Millaisia vaikutuksia koronalla on ollut omaan työskentelyysi?

Työtehtävät ovat sujuneet yllättävän hyvin, mutta yhteydenpito työkavereihin hoitunut vain etänä, kun ei enää tavata kasvokkain. Yhteisten kahvi- ja lounastaukojen sekä 'käytäväkeskustelujen' tietoa ei enää saa, mikä on suuri puute. Kaikki pienetkin asiat täytyy selvittää joko kirjoittamalla tai soittamalla.

Onko yllättänyt, miten hyvin jokin asia on onnistuttu hoitamaan etänä?

Yllättävän hyvin työtehtävät kuitenkin hoituvat, myös etäkokoukset.

Miten usein olet käynyt toimistolla?

Korona-aikana kävin kerran elokuussa, kun Helenan kanssa kävin läpi tehtäväkuvaustani. Tämänkin toki olisi voinut hoitaa etänä, mutta päätettiin pitää palaveri kasvokkain, kun se oli kuitenkin mahdollista.

Mitä kaipaat eniten toimistolla työskentelyssä?

Työkavereita, yhdessä tekemistä, yhdessäoloa sekä yhteisiä kahvi- ja lounastaukoja! Ja parempaa työergonomiaa!

Haluatko jakaa vinkkejä etätöissä työhyvinvoinnin ylläpitoon, ergonomiaan tai työskentelyyn yleisesti?

Liukuvaa työaikaa kannattaa hyödyntää ja pitää mahdollisimman paljon taukoja. Itse yritän pitää kiinni siitä, että joka päivä puolenpäivän aikaan kirjaudun ulos ja käyn kävelylenkillä. Työn lomassa pidän myös lyhyitä jumppataukoja.

Kuva työpöydästäni, joka sijaitsee piharakennuksessa, saunatuvassa. Minun työmatkani on nykyään parikymmentä metriä kotitalosta pihan poikki saunatupaan.

Katja Moilanen, tietoarkkitehti

Millaisia vaikutuksia koronalla on ollut omaan työskentelyysi?

Korona ei ole juurikaan vaikuttanut työskentelyyni. Kokoukset ovat onnistuneet hyvin etänäkin. Itse asiassa kokousajat ovat pysyneet jopa paremmin kurissa etäillessä. Ainoa, mikä ei toimi, on spontaani keskustelu ja ideointi, sillä siihen tarvitaan epämuodollisia kohtaamisia. Etänä on käytännössä aina pakko sopia keskusteluaika etukäteen. Etätyö myös helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Ergonomia on kotioloissa vähän ongelmallista. Tämän vuoksi minulla on kroonisesti jumissa olevat vatsalihakset sekä ongelmia käsien verenkierrossa. Nämä seikat eivät vielä ole vaikuttaneet työkykyyn, sillä näiden ongelmien seuraukset näkyvät vasta vuosien päästä.

Onko yllättänyt, miten hyvin jokin asia on onnistuttu hoitamaan etänä?

Työskentely on kokonaisuudessaan onnistunut etänä hyvin, mutta en ole tästä asiasta mitenkään yllättynyt.

Miten usein olet käynyt toimistolla?

Olen käynyt toimistolla vain muutaman kerran pikaisesti hakemassa tarvitsemiani tavaroita kuten muistiinpanoja sekä pakkaamassa tavarani kasaan ja siirtämässä ne toiseen työhuoneeseen, sillä työhuoneeni vaihtui korona-aikana. Pisin aika toimistolla oli kehitys- ja vaatikeskustelun vuoksi noin 2 tuntia.

Mitä kaipaat eniten toimistolla työskentelyssä?

En kaipaa seiniä, kaipaan kohtaamisia. Kaipaan taukotilan iloista puheensorinaa ja hersyvää naurua. Kaipaan spontaaneja keskusteluja käytävillä. Kaipaan työkavereiden hymyileviä kasvoja.

Haluatko jakaa vinkkejä etätöissä työhyvinvoinnin ylläpitoon, ergonomiaan tai työskentelyyn yleisesti?

Minun kohdallani on toiminut hyvin perusrutiinit. Herään aamulla suurin piirtein samoihin aikoihin kuin lähityössä, hoidan aamutoimet ja sitten "kävelen töihin" eli käyn ulkona kävelylenkillä. Tämän jälkeen kasaan työpisteeni makuuhuoneeseen, pieneen ahtaaseen kulmaan. Sitten olenkin valmis aloittamaan päivän työt. Työpäivän aikana Break Pro -ohjelma muistuttelee säännöllisesti nousemaan ylös. Tosin työnurkkaukseni on niin pieni, etten pysty tekemään kovinkaan monia jumppaohjelmia työpisteelläni. Kuitenkin Break Pro -ohjelman käynnistyminen havahduttaa nousemaan ylös istumasta. Olen merkinnyt kalenteriini lounasajat, joita pyrin noudattamaan. Välillä kokoukset sattuvat peruslounasajalle, jolloin varaan lounasajan toiseen kohtaan. Iltapäivällä pidän pienen välipalatauon, jotta vireystila pysyy hyvänä.

Työpäivän päätyttyä puran työpisteeni makuuhuoneen nurkasta. Tavoitteeni on kävellä työpäivän jälkeen myös "pois töistä", mutta usein täytyy kuitenkin ryhtyä tekemään perheelle ruokaa ja kävely siirtyy iltaan. Koska työpisteeni ei ole koko ajan käytettävissä, niin työnteko pysyy hyvin kurissa. Työpisteen kasaaminen vie noin 10 minuuttia, joten viikonloppuisin ja iltaisin ei ole niin suurta houkutusta "ihan vain nopeasti" tehdä jotain työasiaa. Ergonomiavinkkejä minulla ei ole. Työpisteeni ei ole järin ergonominen ja se aiheuttaa välillä vaivaa.

Työpisteeni koostuu itse tekemästäni yöpöydästä ja mummolasta peritystä ikivanhasta ja kuluneesta pöydästä sekä tuolista. Johtohässäkkä sijaitsee sängyn päällä, eikä se näy tässä kuvassa. Työpiste on vaatekaapin ja sängyn välissä ja itse istun makuuhuoneen oven edessä.

Oskari Niskanen, sovelluskehittäjä

Olet tullut Tietoarkistoon töihin etätyösuosituksen aikana. Miltä työhön perehtyminen etänä on tuntunut?

Työhön perehtyminen etänä tuntui luontevalta ja melko helpolta, sillä sain kattavan perehdyttämisen eikä työtehtävissäni käytetyt teknologiat olleet täysin tuntemattomia minulle. Pystyin matalalla kynnyksellä kysymään apua työkavereiltani, joten ongelmatilanteet ratkesivat nopeasti.

Millaisia vaikutuksia koronalla on ollut omaan työskentelyysi?

Koronalla ei ole ollut juurikaan muita vaikutuksia kuin se, että joudun/pääsen tekemään työt kotoa käsin. Tietysti voisin tehdä töitä välillä myös toimistolla, mutta lähityön sosiaalinen aspekti olisi silti melko vaisu turvavälien ja rajatun henkilöstömäärän vuoksi.

Onko yllättänyt, miten hyvin jokin asia on onnistuttu hoitamaan etänä?

Ei varsinaisesti ole yllättänyt, sillä minulla oli jo tiedossa, että sovelluskehittäjänä etätyö sujuisi varmasti melko luontevasti.

Miten usein olet käynyt toimistolla?

Noin neljä tai viisi kertaa.

Mitä kaipaat eniten toimistolla työskentelyssä?

En ehtinyt työskennellä toimistolla ollenkaan, joten on vaikea sanoa mitä kaipaan. Aiemman työkokemuksen perusteella sanoisin, että kaipaan sosiaalista kanssakäymistä työkavereiden kanssa.

Haluatko jakaa vinkkejä etätöissä työhyvinvoinnin ylläpitoon, ergonomiaan tai työskentelyyn yleisesti?

Kannattaa pitää kiinni välipalatauoista ja tauoista ylipäätään, koska kotona ollessa ne voivat unohtua helposti.

Enna Raerinne, sovelluskehittäjä

Millaisia vaikutuksia koronalla on ollut omaan työskentelyysi?

Suurin vaikutus on ollut etätöihin siirtyminen, jota en ollut ennen koronaa tehnyt. Ihan alku meni totutellessa, mutta nykyään sujuu hyvin, joten ajattelin että jos jossain vaiheessa päästään kunnolla takaisin toimistolle niin tekisin mieluusti silloinkin joitain etätyöpäiviä.

Onko yllättänyt, miten hyvin jokin asia on onnistuttu hoitamaan etänä?

Kokoukset ovat mielestäni onnistuneet hyvin. Esimerkiksi Tietoarkiston sisäisen Tiipii-tietokannan uuden version käyttöliittymäsuunnitelmien läpikäynti aineistopalvelun edustajien kanssa onnistui etänä paremmin kuin odotin. Myös tarpeellinen viestintä on onnistunut hyvin sähköpostin ja Teamsin välityksellä. Olen myös yllättynyt, kuinka hyvin olen pystynyt tekemään töitä pelkällä läppärin näytöllä. Kun on pienempi näyttö niin sen yli näkee kivasti ikkunasta ulos.

Miten usein olet käynyt toimistolla?

Vain kerran hakemassa tavaroita.

Mitä kaipaat eniten toimistolla työskentelyssä?

Sitä että työt eivät olisi kotona ja tulisi vaihtelua päivään, kun tulee oltua muualla kuin kotona.

Haluatko jakaa vinkkejä etätöissä työhyvinvoinnin ylläpitoon, ergonomiaan tai työskentelyyn yleisesti?

Kannattaa ottaa käyttöön jokin taukoliikuntaohjelma, niin muistaa vähän liikkua työpäivän aikana.

Annika Valaranta, tietopalveluasiantuntija

Millaisia vaikutuksia koronalla on ollut omaan työskentelyysi?

Kuten muutkin tietoarkistolaiset, olen siirtynyt toimistolta kotiin. Enää ei tarvitse istua bussissa puolta tuntia suuntaansa, eikä myöskään aamulla tarvitse pukea asiallisia vaatteita päälle. Työnteko on sinänsä pysynyt suhteellisen samana, koska töitä tehdään 98 % tietokoneella. Kotityöskentely vaikuttaa tietenkin siihen, miten ottaa työkavereihin yhteyttä: nyt ei voi vain hilpaista toisen työpisteelle jotain kysymään. Harmillista on se, että niitä ei näe enää kahvitauolla tai toimiston käytävillä, joiden kanssa ei ole niin paljon tekemisissä.

Onko yllättänyt, miten hyvin jokin asia on onnistuttu hoitamaan etänä?

On se kyllä hienoa, että kaikki on saatu toimimaan etänäkin! En nyt yksittäistä asiaa saa mieleeni!

Miten usein olet käynyt toimistolla?

Kesäkuussa kävin perehdyttämässä uusia työntekijöitä toimistolla, joten silloin tuli oltua enemmänkin töissä. Samalla tuli myös hyvin liikuntaa, koska bussiin en uskaltanut ja pyöräilin 16km päivässä! Pakon edessä kunnon kohottaminenkin on näköjään mahdollista! Kesälomien jälkeen olen käynyt toimistolla noin viikon tai kahden välein, se on tehnyt mielelle hyvää. Nyt tosin, kun säädettiin maskipakko, käynnit taitavat entistään harveta.

Mitä kaipaat eniten toimistolla työskentelyssä?

Spontaania työkavereiden kanssa rupattelua ja muitakin ihmisten satunnaisia kohtaamisia. Yhteydenottaminen toisiin tuntuu helpommalta kasvotusten kuin soittamalla.

Haluatko jakaa vinkkejä etätöissä työhyvinvoinnin ylläpitoon, ergonomiaan tai työskentelyyn yleisesti?

Break Pro -sovellus on saanut liikkumaan työpäivisin. Olen myös pitänyt 10 minuutin rentoutumisia tai meditaatioita välillä. Viihtyisyyttä voisi lisätä myös tekemällä työpisteestä nätin. Hesarissa oli myös lohdullinen artikkeli pari viikkoa sitten: huonoryhtisyydellä ei ole yhteyttä selkäkipuihin, eli se hieman lohduttaa tässä.

Kuvassa olevat kukat ja konvehdit eivät valitettavasti ole jokapäiväisiä rekvisiittoja työpisteelläni, nyt vain sattui merkkipäivä.

Lisätietoa:

» Blogiteksti: Tietoarkisto ja aineistonhallinta koronakriisin aikaan
» Koronavirus ja Tietoarkiston palvelut

Niko Koski
tietoasiantuntija
etunimi.sukunimi [at] tuni.fi

Tervehdys

Kuten Sami Borgin joulukuisesta bloggauksesta voitte päätellä, Tietoarkiston johtaja vaihtui vuoden alussa. Tammikuun kokouksessaan Tampereen yliopiston hallitus päätti nimittää tehtävään minut. Koska olen hoitanut tehtävää määräaikaisesti useampaan otteeseen, en voi tässä kirjoittaa "uuden" johtajan tervehdystä. Olkoon siis pelkkä tervehdys.

Kun tehtävä on minulle ennestään tuttu, luulen tietäväni, mihin olen ryhtynyt, tehtävän hyvät ja huonotkin puolet. Olen työskennellyt Tietoarkistossa eri tehtävissä jo yhteensä 15 vuotta. Tietoarkisto on kuin toinen kotini ja toinen perheeni. Tänä aikana monet asiat Tietoarkiston toimintaympäristössä ovat muuttuneet, eikä muutoksen vauhti näytä olevan hiipumassa tulevaisuudessakaan. Avoin tiede on täällä ja putkahtelee esiin aina uusissa yhteyksissä.

Avoimen tieteen eteneminen erityisesti tällä vuosikymmenellä on ollut mieluisaa seurattavaa. Vielä mieluisampaa on se, että Tietoarkiston asiantuntijoiden osaaminen tunnetaan ja olemme haluttu yhteistyökumppani kotimaassa ja myös kansainvälisissä hankkeissa, joissa avoimen tieteen palveluita rakennetaan. Yhteistyöstä saatavat hyödyt ovat molemminpuolisia. Jaamme osaamistamme, mutta opimme myös uutta sekä organisaationa että yksittäisinä työntekijöinä. Saamme ideoita ja aineksia Tietoarkiston palvelujen kehittämiseen.

Suuri muutos samaan aikaan avoimen tieteen kehityksen kanssa on ollut rahoitusmahdollisuuksien monipuolistuminen. Olemme voineet uudistaa palveluitamme, laajentaa asiakaskuntaamme ja osallistua kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Tietoarkiston johtajana ensimmäisiä toimiani on saattaa loppuun viime vuoden puolella aloitettu Tietoarkiston strategian laatiminen. Kaikki ei mene uusiksi, mutta avoimen tieteen pioneeri ei myöskään voi vain tyytyväisenä hiihdellä samaa latu-uraa horisonttiin. Viime vuonna pidetyissä työpajoissa Tietoarkiston henkilöstö ja valtakunnallinen neuvottelukunta saivat arvioida päättyneen kauden strategiaa ja esittää näkemyksiään siitä, mihin 2017–2020 pitäisi pyrkiä.

Kummassakin strategiatyöpajassa vaadittiin, eri sanoin, Tietoarkiston kansallisen roolin ja aseman selkiyttämistä avoimen tutkimusdatan pitkäaikaissaatavuuteen erikoistuneena ja palvelevana asiantuntijaorganisaationa. Tähän tietenkin pyrimme joka tapauksessa. Ajankohtainen haaste on Euroopan unionin tietosuoja-asetus ja sen vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön. Se tarjoaa myös mahdollisuuden Tietoarkiston roolin kirkastamiseen. Tietoarkiston on korostettava tutkimusaineistojen vastuullisen avaamisen periaatteita väistämättä. Palaamme blogissa näihin kysymyksiin vielä varmasti useaan otteeseen.

Tietosuojaa tutkimusdatan näkökulmasta käsittelemme huhtikuussa järjestettävässä Tietoarkiston ja Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen yhteistyössä järjestämässä seminaarissa Tutkimusaineistojen anonymisointi. Nähdään Tampereella 5. huhtikuuta!

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Näkemiin

Tietoarkiston työntekijät lienevät rasitukseenkin saakka kuulleet kertaustani yksikkömme synnystä. 1990-luvun puolivälissä Suomen Akatemian tietoarkistotyöryhmä esitti yksikön perustamista Suomeen; joko Helsingin, Tampereen tai Turun yliopistojen yhteyteen. Tampere ja Turku osallistuivat kilpailutukseen, mutta Helsingistä ei tarjousta tullut.

Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen päätti arkiston sijoittamisesta Tampereelle syksyllä 1997. Kun rahaa yksikön toiminnan välittömään käynnistämiseen ei ollut, suunnittelua jatkettiin Tampereen yliopistossa OPM:n projektirahoituksen turvin vuoden 1998 loppuun. Toiminta käynnistyi vuoden 1999 alussa Tampereen yliopiston erillisenä laitoksena ja valtakunnallisena tehtävänä.

Sijoituspäätöksen jälkeen minua pyydettiin hankkeen jatkosuunnittelun asiantuntijasihteeriksi, ilmeisesti lähinnä kahdesta syystä. Työskentelin oikeassa paikassa ja tutkimusalalla, joka oli kiinteästi yhteydessä data-arkistoihin.

Tampereen yliopistossa yksikön perustamisen jatkosuunnittelu osoitettiin silloiselle yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitokselle, jossa olin työskennellyt jo monta vuotta Suomen Akatemian rahoittamana projekti- ja virkatutkijana. Olin tohtoroitunut vuonna 1996 ja survey-aineistojen keruu- ja käyttökokemusta oli kertynyt rutkasti Pertti Pesosen ja Risto Sänkiahon johtamissa vaalitutkimuksissa. Hain ja tulin valituksi yksikön johtajaksi.

En muista epäröineeni hetkeäkään lähtemistä tietoarkistotielle, enkä ole tuota päätöstä katunut. Nyt, lähes 20 vuotta myöhemmin, jätän Tietoarkiston johtajan pestin hyvillä mielin palatakseni tutkimusuralle, aluksi projektirahoituksella. Lähden Tietoarkistosta mutta Tietoarkisto ei lähde minusta. Ikääntynyt kahvimukini on nostettu yksikön kahvihuoneen kattoon. Elämä ja myös kahvin juonti jatkuvat.

Koen olevani etuoikeutettu päästyäni mukaan rakentamaan Suomeen kokonaan uuden akateemisen palveluyksikön. Mikä Tietoarkisto siitä muodostuikaan yhdessä loistavien työtovereiden, kaikkien Tietoarkistossa työskentelevien ja työskennelleiden, kanssa! Olemme luoneet akateemista tutkimusta, opetusta ja opiskelua monipuolisesti hyödyttäviä palveluja ja olleet kiistatta uranuurtajia tutkimusdatan arkistoinnissa ja jatkokäytön mahdollistamisessa. Työ jatkuu ja menestyy. Sen takaavat asiantunteva henkilöstö sekä tiivis kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö.

Kiitän henkilökunnan lisäksi kaikkia Tietoarkiston kehittämiseen tähän saakka osallistuneita henkilöitä ja tahoja. Tietoarkisto tarvitsee tukeanne edelleen.

Omat tuntemukseni ovat toki haikeita mutta samalla hyvin luottavaisia. Väkemme tietää mitä tehdä. Jäähyväisblogini päätän kirjoittamani läksiäislaulun kakkossäkeistöön ja kertsiin. Laulun nimi on Näkemiin.

Älä luule että risteyksen rakensin
jotta mennyttä saisin mä surra
Joskus tuulesta kuulee vaan paremmin
minnekä mennä ja tulla

Älä usko etten sinua kaipaamaan jää
etten kaunista muistelisi
ettei päivämme kävisi mielessäkään
eikä tiet enää kohtaisi

Tää ei oo hyvästi vaan tää on näkemiin
en siis kättäni nosta merkiksi
vaikka palaakaan en — niin jäähyväisiin
tuskin kunnolla aihetta olisi

Sami Borg
Tietoarkiston ex-johtaja 1.1.2017 alkaen
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Datapolitiikat ohjaavat avaamaan tutkimusaineistot vastuullisesti

Tampereen yliopisto julkaisi datapolitiikkansa lokakuun lopussa otsikolla Avoin tiede Tampereen yliopistossa: julkaisu- ja datapolitiikka. Asiakirja koskee sähköisiä julkaisuja ja tutkimusdataa. Sekä julkaisupolitiikassa että datapolitiikassa on tavoitteena saada tutkimustieto avoimeksi ja helposti löydettäväksi. Lisäksi politiikkapaperi kertoo, mitä avoimuutta tukevia palveluita yliopistoyhteisön jäsenille on tarjolla.

Tampereen yliopisto ei ole datapolitiikan teossa aivan viimeisenä liikkeellä, mutta turhaa kiirettäkään ei ole pidetty. Osasyynä rauhalliseen tahtiin on voinut olla se, että on ajateltu Tietoarkiston hoitavan homman jo käytännössä.

Erityisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana Suomessa on julkaistu useita datapolitiikkoja. Kun Tietoarkiston väistyvä johtaja Sami Borg selvitti toissa syksynä yliopistojen tilannetta, vain Jyväskylän yliopistossa oli "tutkimuksen tietoaineistojen hallinnan periaatteet". Nyt näitä periaatteita tai datapolitiikkoja on paitsi useissa ylipistoissa myös muissa organisaatioissa. Myös rahoittajien vaatimukset aineistonhallintasuunnitelmien laatimiseksi ja aineistojen avaamiseksi ilmentävät rahoittajien datapolitiikkoja, olipa erillistä politiikkadokumenttia olemassa tai ei.

Datapolitiikan puuttuminen ei ole onneksi estänyt Tampereen yliopiston tutkijoita tallentamasta aineistoja Tietoarkistoon. Päinvastoin he ovat olleet muiden yliopistojen tutkijoita innokkaampia arkistoijia. Paljon kiinnostavia aineistoja on kuitenkin jäänyt avaamatta, niin Tampereella kuin muissakin tutkimusorganisaatioissa. Niinpä meille tietoarkistolaisille linjaus, jossa suoraan kehotetaan tallentamaan aineistot ensi sijassa Tietoarkistoon, on tervetullut apuväline oman yliopiston aineistojen hankinnassa.

Tampereen yliopiston datapolitiikka lupaa, että Tietoarkisto tukee tutkimusaineistojen vastuullista avaamista ja huolehtii tallennettujen aineistojen pitkäaikaissaatavuudesta. Lisäksi Tietoarkiston luvataan välittävän aineistojen kuvailutiedot useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin tietokantoihin. Politiikka viittaa myös Tietoarkiston Aineistonhallinnan käsikirjaan, joka opastaa hyvään datanhallintaan ja tunnisteiden poistoon. Tietoarkisto voi auttaa anonymisoinnissa, kun data tallennetaan Tietoarkistoon.

Tampereen yliopiston lisäksi Tietoarkistolla on ystäviä myös muissa suomalaisissa yliopistoissa. Tämä on käynyt selväksi. Vaikka niiden datapolitiikassa ei mainittaisi Tietoarkistoa, tarkemmassa ohjeistuksessa meihin yleensä jo viitataan, huhujen mukaan suullisessa neuvonnassa vielä useammin. Onkin hyvä muistaa, että Tampereen yliopiston avoimen tieteen linjauksissa mainitut Tietoarkiston palvelut koskevat kaikkien Suomen yliopistojen tutkijoita. Ja toki annamme neuvontaa myös muille mahdollisille asiakkaille ammattikorkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa - kunhan he ovat aikeissa tallentaa aineistojaan Tietoarkistoon.

Palvelulupauksessamme ei ole sinänsä mitään uutta. Tietoarkisto on tarjonnut palveluitaan jo lähes 20 vuotta. Ennen kuin Aineistonhallinnan käsikirja julkaistiin syksyllä 2008, vastaavaa neuvontaa sai asiakaspalvelustamme. Uutta on, että Tampereen yliopisto ja monet muut organisaatiot kehottavat tai jopa vaativat, että aineistot avataan ja suosittelevat juuri Tietoarkiston palveluita.

Toivon, että datapolitiikat eivät ole kuormitetuille tutkijoille vain yksi uusi ahdistava vaatimusten kokoelma. Ne eivät ole ratkaisu ongelmiin, joita tutkijat aineistojen avaamisessa kohtaavat, mutta ne kehottavat vahvasti ryhtymään ratkomaan mahdollisia ongelmia – ja hakemaan apua kokeneilta asiantuntijoilta. Enää aineistoja ei voi jättää avaamatta vain, koska se ei ole ollut tapana.

Tietoarkistolle, yliopistojen kirjastoille ja tutkimuspalveluille – kuka tai ketkä missäkin organisaatiossa käytännön toteuttamisesta vastaavatkaan – datapolitiikkojen julkaiseminen on vasta alkua. Pelkkä datapolitiikka ei muuta vielä mitään, vaan politiikka on jalkautettava, ja siihen me täällä Tampereella ryhdymme nyt.

Jyväskylässä ja Helsingissä datapolitiikan jalkauttamisesta on kokemusta viimeisen parin vuoden ajalta. Asiat edistyvät hitaasti, mutta ne edistyvät. Tietoarkistotyötä nyt noin 15 vuotta tehneenä olen kehityksestä suorastaan innoissani. Aineistojen avaaminen on nykyään kaikkien yhteinen juttu!

Tietoarkisto ja Tampereen yliopiston kirjasto järjestävät 9.11. Tampereella Kesytä aineistokaaos -iltapäiväseminaarin, jossa esittelen lyhyesti juuri julkaistua Tampereen yliopiston datapolitiikkaa. Iltapäivä tarjoaa myös käytännönläheistä tietoa siitä, miten hallita aineistoaan, ja millaisia palveluita tutkijan tueksi on tarjolla.

Lisätietoja
» Tampereen yliopiston julkaisu- ja datapolitiikka
» Avoin tiede ja tutkimus -hanke listaa organisaatioiden linjauksia ja ohjeistuksia
» Kesytä aineistokaaos -seminaari

Helena Laaksonen
informaatikko, varajohtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Aineistopalkitun puhe: "HYPA-aineisto antaa eväitä keskusteluun sosiaalisesti kestävästä hyvinvointipolitiikasta."

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman vastaanotti Tietoarkiston Aineistopalkinnon THL:n tutkimusprofessori Pasi Moision puolesta Aila ja aineistojen jatkokäyttö -seminaarissa Tampereella 15. syyskuuta. Hannikainen-Ingmanin pitämä palkintopuhe oli niin hieno, että Tietoarkisto pyysi luvan julkaista sen blogissa kokonaisuudessansa.

Arvoisat järjestäjät ja hyvä seminaariväki.

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut eli HYPA-tutkimusaineistolle myöntämä Aineistopalkinto on hieno arvostuksen osoitus. Suuri kiitos siitä!

Olemme Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön päällikön tutkimusprofessori Pasi Moision kanssa HYPA-aineiston arkistonhoitajat ja yhteyshenkilöt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Pasi Moision panos aineiston suunnittelussa ja kehittämisessä on alusta alkaen ollut merkittävä. Myös suuri joukko muita Stakesin ja sittemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoita on ollut mukana suunnittelemassa ja kehittämässä aineistoa ja saattamassa sitä arkistoitavaksi ja vapaaseen tutkimuskäyttöön.

Jos Suomalaisten hyvinvointi- ja palvelut -kyselylle ja aineiston avoimeen käyttöön saattamiselle täytyisi nimetä isä, hän olisi edesmennyt Stakesin tutkimusprofessori ja pääjohtaja Matti Heikkilä. Hänellä oli selkeä näkemys siitä, että tutkimusaineistojen tulee olla avoimessa käytössä tutkijoiden saatavilla. Vielä 2000-luvun alussa tämä ei ollut niinkään selvää kuin tänä päivänä toistakymmentä vuotta myöhemmin. HYPA-aineisto oli jo tuolloin tarkoitus arkistoida Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, mutta kesti kuitenkin vuosia ennen kuin tilastolain tulkinta muuttui ja HYPA voitiin arkistoida FSD:hen.

Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut -kysely on toteutettu neljä kertaa, ensimmäinen vuonna 2004. Kyselyt on suunnattu aikuisväestölle ja niiden rungon ovat muodostaneet puhelinhaastattelut. Haastattelutietoja on täydennetty rekisteritiedoilla sukupuolesta, iästä, perherakenteesta, koulutuksesta, tuloista sekä aluetiedoista. Puhelinhaastattelujen otos muodostuu 18–79-vuotiaista Suomessa vakituisesti asuvista henkilöistä. 80 vuotta täyttäneiltä tiedot on kerätty käyntihaastatteluin. Viimeisessä vuonna 2013 kerätyssä aineistossa puhelinhaastatteluiden otos oli lähes kuusi tuhatta henkilöä ja vastausprosentti reilut 72. 80 vuotta täyttäneillä otos oli kuusisataa henkilöä ja vastausprosentti hieman yli 62.

Koko aikuisväestölle suunnatun kyselyn rinnalla on toteutettu erillisiä lapsiperheille suunnattuja hyvinvointi ja palvelut -postikyselyitä.

HYPA-kysely nykymuodossaan loppuu, mutta sen elämä jatkuu osana Aikuisten terveys- hyvinvointi- ja palvelututkimusta (ATH).

Hallinto ja poliittiset päättäjät tarvitsevat päätöksenteon tueksi tutkittua tietoa. Hyvinvointipolitiikassa tutkimuksen tehtävä on kriittisen ja samalla uskottavan analyysin esittäminen siitä, mikä on hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin tila. Samalla on pyrittävä näyttämään, missä määrin politiikka on johtanut hyvään kehitykseen tai ehkäissyt huonoa.

Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut -aineistolla tuotetuilla analyyseillä on piirretty kuvaa väestön hyvinvoinnista, palvelujen käytöstä, elämänlaadusta sekä hyvinvointieroista ja niiden kehityksestä 2000-luvulla. HYPA-kyselyillä on saatu myös arvokasta tietoa suomalaisen hyvinvointivaltion kannatusperustasta. Aineisto antaa näin eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaalisesti kestävästä hyvinvointipolitiikasta.

HYPA-aineistoilla on tuotettu kirjasarja, jonka viimeisin osa julkaistiin kaksi vuotta sitten. Suomalaisten hyvinvointi 2014 -kirjan 18 artikkelia kertovat toisaalta oikeansuuntaisesta hyvinvointipolitiikasta, sillä väestön hyvinvoinnin ja elämänlaadun todettiin keskimäärin olevan hyvät. Toisaalta kuitenkin hyvinvoinnin eriarvo ja yhteiskunnalliset jaot ovat suomalaista todellisuutta ja niiden on nähty viime vuosina jopa kärjistyneen.

Kun keskustellaan yhteiskunnan kestävästä tulevaisuudesta, on tärkeää kysyä, kuinka suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen meillä on varaa. Viimeisimmän, vuonna 2013, toteutetun HYPA-kyselyn valossa joidenkin väestöryhmien väliset hyvinvoinnin erot ovat selvät, ja eriarvo on kansalaistenkin mielestä liian suuri. Vastaajat kannattivat sen kaltaista kollektiivista solidaarisuutta, jossa huolehditaan koko yhteiskunnan tukipilarien kestävyydestä, mutta pyritään samalla turvaamaan hyvinvointi myös heille, jotka eivät ilman tukea sitä saavuta. Tulevaisuutta rakennettaessa kansalaisten näkemykset ja hyväksyntä poliittisille ratkaisuille on tärkeää.

Lopuksi haluan esittää vielä suuren kiitoksen Yhteiskuntatieteelliselle tietoarkistolle. Yhteistyö on sujunut hienosti ja palvelu on ollut erinomaista. Tietoarkisto on mahdollistanut ja varmistanut HYPA-aineiston avoimen ja helpon tutkimuskäytön nyt ja tulevaisuudessa.

HYPA-aineisto on niin sanotusti päässyt hyvään kotiin! Kiitos!

Lisätietoja
» Aila-seminaarin ohjelma, esitykset ja videot

Katri Hannikainen-Ingman
Terveyden ja hyvinvoiniin laitoksen Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön tutkija

Data Service Portal Aila: accessibility and practicality for non-Finnish speakers

The Finnish Social Science Data Archive (FSD) is one of the most important national resources for the collection and storing of social research data. Among the many services they offer, they aim to make research data available to everyone, free of charge. In order to be able to make data accessible not only to Finnish people, but also to international researchers or students involved in research projects, they provide datasets translated into English.

Their Data Service Portal is called Aila and is easily accessible for international users from the FSD English Website. It contains a list of more than 1,200 datasets, many of which are available in English that can be conveniently searched through by using the feature "Search". This allows users to find data suitable for their project easily, a process that would otherwise be extremely time-consuming and which could also be inconclusive. Access conditions apply to most datasets, some of which are only available for research purposes and others only for research, teaching and study purposes. A small percentage can only be used upon permission from the depositor or creator of the data.

As a placement student at the FSD, who is not familiar with the content of their digital archive, I was asked to assess how easy it is to find and access data in English through Aila. For this purpose, I first started by researching a specific dataset. By using "Data Search" finding the dataset was quick and simple. The results included not only the specific year of the survey I was looking for, but also all of the previous waves. This is useful when one is interested in carrying out a study that compares data over time.

Although the process seems to be very straight forward, one needs to be careful before downloading a dataset, as not all of them contain data that has been translated into English. In fact, the portal Aila includes study descriptions in English for all of the studies in the archive, but this does not imply that all of the data has been translated. To make sure that the data is in English one should double-click on the dataset to open the description page and check on the yellow box on the right-side that it contains related files in English (e.g. the codebook).

Still, even if related files are not currently available in English, users can request for the dataset to be translated, a service offered by the FSD free of charge. This is almost exclusively done for quantitative studies, as the amount of text contained in qualitative studies would require a much more demanding process. Only less than 15% of the datasets are qualitative, however. This means that a translation can be requested for the vast majority of the data.

Many users may also have a specific topic to research, but may still not know the specific name of a dataset available for them to use. With this idea in mind, and focusing on specific terminology from the final project for university that I am currently working on, I used the "Variable Search" tool. As the topic I was searching for was quite niche, I was very surprised to find out that Aila contains some feasible data. This clearly indicates that the archive is truly rich in content. "Variable Search" highlights the exact variables that contain the terms searched for, within all of the datasets available in the archive. This is a quick way to find datasets that have already been translated into English.

In conclusion, the Data Service Portal Aila is an extremely useful tool not only for Finnish people, but also for those looking for data in English. It is accessible to everyone, easy to use and does not require extremely complicated procedures to obtain data. Perhaps requesting the translation of a specific dataset would involve a longer process, however it is certainly undeniable that the FSD succeeds in its aim to make research data available and accessible to everyone.

Laura Chieri
Q-Step Student

Datan lisäksi Tietoarkisto jakaa osaamista

Tietoarkisto on yksi avoimen tieteen keskeisistä toimijoista Suomessa. Tavoitteenamme on tuottaa tehokkaasti laadukkaita, luotettavia ja helposti saavutettavia data- ja aineistonhallintapalveluja tiedeyhteisölle. Ei mikään läpihuutojuttu. Pitää olla valmiuksia luoda uutta ja omata ajantasaista asiantuntemusta tutkimuksesta, menetelmistä, ohjelmistoista, tutkimusetiikasta, lainsäädännöstä, metadatasta, sähköisestä säilyttämisestä, tietoturvasta ja asiakaspalvelusta – vain muutamia mainitakseni. Niinpä tietoarkistolaisille on kertynyt ainutlaatuista asiantuntemusta monilta eri osa-alueilta. Monimutkaistuvassa maailmassa kellään ei kuitenkaan yksin voi olla kaikkea tarvittavaa osaamista. Tarvitsemme eri alojen asiantuntijoiden tiimejä ja organisaatioiden välistä yhteistyötä.

Aikaisemmin olen kirjoittanut Tietoarkiston aktiivisesta roolista eurooppalaisessa data-arkistotoiminnassa. Olemme laajasti mukana myös kotimaisissa avoimeen tieteeseen sekä aineistojen jakamiseen ja säilyttämiseen liittyvissä aloitteissa. Sekä kansallisissa että kansainvälisissä ympyröissä käytännön työ tehdään yleensä erilaisissa työryhmissä. Osaamisen ja tiedon jakaminen on työn onnistumisen tärkeimpiä edellytyksiä.

Laskin, että tällä hetkellä Tietoarkisto osallistuu 15 erilaiseen kansalliseen ohjaus-, asiantuntija- tai työryhmään. Vuodessa osallistumme niiden tiimoilta keskimäärin noin 70 kokoukseen. Aikaa kokouksiin ja niihin liittyviin tehtäviin kuluu noin kuusi henkilötyökuukautta vuodessa – enemmänkin, jos tietoarkistolaisilla on työryhmissä vetovastuuta. Luvuissa ovat mukana vain sellaiset ryhmät, joihin osallistumme osana perustyötä, eli joihin meillä ei ole erikseen hankerahoitusta.

Työryhmistä monet liittyvät Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeeseen. Tietoarkisto tekee työtä ATT:n asiantuntijaryhmässä, palvelutyöryhmässä, PAS-työryhmässä, kansainvälisyystyöryhmässä, Tuuli-projektissa ja ATT:n ja Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) yhteisessä oikeuksien metatiedot -työryhmässä. Olemme edustettuina myös KDK:n ohjausryhmässä, tietoarkkitehtuuriryhmässä ja PAS-yhteistyöryhmässä. Muista ryhmistä mainittakoon JHS Rekisterimeta -työryhmä, Tilastokeskuksen etäkäyttöjärjestelmän ohjausryhmä, TUHA-tutkimusaineistoryhmä ja Veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston kehittämisryhmä.

Edellä mainitut ryhmät rakentavat hyviä yhteisiä käytäntöjä, standardeja ja erilaisia palveluita tiedeyhteisölle ja laajemminkin. Itse olen mukana useissa ryhmissä ja koen ne antoisina, vaikka turhautumisen hetkiäkin tulee. Välillä tuntuu, että työryhmä toisensa jälkeen puhuu samasta asiasta ja edistyminen on tuskallisen hidasta. Tampere-Helsinki–junamatka on tullut liiankin tutuksi.

Omalla kohdallani turhautuminen on onneksi useimmiten hetkellistä. Tutkimusdatan arkistointi ja avaaminen on suuri muutos tutkimuskulttuurissa, ja sähköinen säilyttäminen muuttaa arkistomaailmaa. Valtionhallinnon digitalisaation yhteydessä puolestaan tavoitellaan siilojen purkamista. Ajattelenkin, että päällekkäisiltä tuntuvat työryhmät heijastelevat näitä käynnissä olevia suuria toimintakulttuurimuutoksia ja jopa kuuluvat murrosvaiheeseen. Tämä ei tarkoita, etteikö työryhmissä ja niiden välisessä työnjaossa olisi tehostamisen tai selkeyttämisen varaa, mutta odotan tilanteen kohenevan ATT:n kaltaisten hankkeiden myötä. Jos jotain saisi toivoa, niin sitä, että alan toimijoilla olisi hieman enemmän kykyä ja mahdollisuuksia (eli käytännössä resursseja) nähdä omia lyhyen tähtäimen etujaan ja intressejään pidemmälle.

Tietoarkisto on vuosien mittaan ollut aktiivinen tiedon ja osaamisen jakaja. Olemme osallistuneet lukuisiin työryhmiin ja hankkeisiin. Kaiken kaikkiaan ne ovat olleet oivallisia tilaisuuksia reflektoida Tietoarkiston käytäntöjä, oppia muilta, ratkaista yhteisiä ongelmia ja jakaa Tietoarkistoon kertynyttä erikoisosaamista. Olemme myös oppineet, että joskus täytyy sanoa ei. Parhaimmillaan ryhmät ovat kuitenkin asiantuntijoiden ja organisaatioiden verkostoja, joissa erilaiset näkökulmat kohtaavat tarjoten pohjan uutta osaamista ja uusia palveluita luovalle yhteistyölle.

Lisätietoja
» Avoin tiede ja tutkimus -hanke (ATT)
» Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK)

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Tietoarkkitehtuurista

TIETOARKkitehtuuri ja TIETOARKisto, onko niillä mitään muuta yhteistä kuin ensimmäiset kahdeksan kirjainta? Tietoarkkitehtuurissa kuvataan tietoa kolmella eri kuvaustasolla: käsitteellinen, looginen ja fyysinen. Tietoarkistossa kuvaillaan tutkimusaineistoja, mutta onko tietoarkiston kuvailutyössä havaittavissa tietoarkkitehtuurissa käytetyt kuvaustasot? Näihin visaisiin, nyt jo lukijan mieltä kovasti kutkuttaviin kysymyksiin, haetaan vastausta tällä kevyellä blogikirjoituksella.

Tietoarkkitehtuurissa tiedon käsitteellisen tason kuvaaminen on eräänlainen hahmotteluvaihe. Siinä pohditaan, mitkä käsitteet liittyvät kuvauksen kohdealueeseen. Myös käsitteiden väliset suhteet hahmotellaan, ja jos käsitteet eivät ole kaikille osapuolille selviä, ne myös määritellään. Tietoarkistossa tutkimusaineistojen kuvailuissa käsitteellisen hahmon muodostavat mm. aihealue ja asiasanat. Ne eivät vielä yksityiskohtaisesti kerro, mistä tutkimusaineistossa on kysymys. Ne kuitenkin auttavat aineistoon tutustuvaa hahmottamaan, olisiko aineisto heitä kiinnostava.

Tietoarkkitehtuurissa pohditaan loogisella tasolla esimerkiksi sitä, mitä ja millaisia käsitteisiin liittyvät tiedot ovat. Myös tietojen väliset suhteet esitetään tarkasti. Usein lisäksi kuvataan, missä tiedot loogisesti sijaitsevat ja missä kaikkialla tiedot kulkevat. Tietoarkiston aineiston kuvailuissa käsitteellistä hahmoa selvennetään muun muassa aineiston tietosisältöä kuvaavalla tiivistelmällä sekä tiedoilla keräysmenetelmistä ja -välineistä, otantamenetelmistä, tekijöistä ja kerääjistä. Kuvailussa kerrotaan myös aineiston looginen sijainti eli aineiston sarja. Julkaisuluettelo havainnollistaa aineiston tietojen virtaamista ympäri maailman.

Tietoarkkitehtuurissa fyysisellä tasolla kuvataan esimerkiksi tiedon fyysinen sijainti ja käytetyt koodistot. Tietoarkistossa kvantitatiivisista aineistoista kuvataan muuttujien tiedot – täsmälliset kysymyslauseet ja vastausvaihtoehdot arvoineen sekä useimmiten myös tilastolliset tunnusluvut. Aineiston fyysinen sijaintikin on kuvailussa kerrottu, tosin tietoturvallisesti, todeten aineiston olevan Tietoarkistossa.

Jos Tietoarkisto ei kuvailisi tutkimusaineistojaan, olisi niiden löytäminen, ymmärtäminen ja uudelleenkäyttö hyvin hankalaa. Sama asia on tietoarkkitehtuurissa. Jos tietoarkkitehtuuria ei tehdä, on tietojen löytäminen, ymmärtäminen ja uudelleenkäyttö ongelmallista. Tietoarkkitehtuuri on siis tiedolle sama kuin Tietoarkiston kuvailutyö tutkimusaineistoille – saattamista löydettäväksi, ymmärrettäväksi ja uudelleenkäytettäväksi.

Katja Moilanen
tietoarkkitehti
katja.j.moilanen [at] uta.fi

Tietoarkisto on aktiivinen eurooppalainen osaaja

Tietoarkisto on CESSDAn Suomen kansallinen palveluntuottaja. Tämä lyhyt toteamus pitää sisällään paljon hankkeita ja paljon työtä – sekä runsaasti puhelin- ja videokokouksia, onhan kysymys yhteiseurooppalaisesta toiminnasta. Kaiken tavoitteena on parempia ja helpommin saavutettavia eurooppalaisia data-, aineistonhallinta- ja koulutuspalveluja tutkijoille.

CESSDA on lyhenne sanoista Consortium of European Social Science Data Archives. Lyhyesti sanottuna CESSDA on eurooppalainen tutkimusinfrastruktuuri, joka tarjoaa tutkijoille kansainvälistä aineistopalvelua ja koulutusta. CESSDAn jäseniä ovat valtiot, ja sen keskustoimisto sijaitsee Bergenissä. Varsinaisten tutkijapalveluiden tuottamisen hoitavat jäsenmaiden data-arkistot, Suomessa siis Tietoarkisto.

Nykyisessä konsortiomuodossaan CESSDA on toiminut kesäkuusta 2013, mutta sen historia Euroopan kansallisten tietoarkistojen epävirallisena kattojärjestönä alkaa jo vuodesta 1976. Tällä hetkellä CESSDAssa tapahtuu enemmän kuin koskaan. Viime vuonna alkoi useita hankkeita, jotka tähtäävät keskitettyjen palveluiden rakentamiseen ja CESSDAn laajentumiseen.

Kuvassa CESSDA House Bergenissä.

Suomen Akatemian FIRI-rahoituksen myötä Tietoarkiston palvelut ja osaaminen ovat viimeisten viiden vuoden aikana nousseet kansainväliselle huipputasolle. Haluammekin viedä meillä käytössä olevat hyvät toimintatavat osaksi eurooppalaisia tutkijapalveluita. Tietenkin haluamme vastaavasti myös tuoda parhaat eurooppalaiset data- ja koulutuspalvelut suomalaisen tutkimusyhteisön ulottuville. Tämä onnistuu parhaiten olemalla CESSDAssa proaktiivinen toimija ja vaikuttaja. Ja sellainen Tietoarkisto on.

Esimerkiksi oma työni koostuu seuraavat kaksi vuotta lähes kokonaan CESSDAan liittyvistä tehtävistä. Myös monet muut tietoarkistolaiset osallistuvat aktiivisesti CESSDAn toimintoihin.

CESSDA etenee palvelujen rakentamisessa työsuunnitelmansa mukaan. Työsuunnitelma koostuu tehtävistä, joita kansalliset palveluntuottajat toteuttavat joko yksin tai yhdessä. Toteuttajat valitaan kilpailumenettelyllä: palveluntuottajat lähettävät CESSDAlle hankehakemuksen, joka sisältää sekä suunnitelman että kustannusarvion, ja ulkoisen arvioinnin jälkeen CESSDA valitsee parhaan hanke-esityksen toteutettavaksi.

Tietoarkisto on mukana kolmessa työsuunnitelman mukaisessa hankkeessa, mitä voidaan pitää erinomaisena saavutuksena. Nämä kolme hanketta ovat:

• CESSDA Metadata Management -hanke, jota Tietoarkisto johtaa. Hankkeessa luodaan yhteinen metatietomalli ja yhteiset metatietokäytännöt CESSDAn palveluntuottajille. Yhteinen metatietoprofiili ja monikieliset kontrolloidut sanastot tukevat yhteisten eurooppalaisten palvelujen, kuten aineistoluettelon ja kysymyspankin rakentamista. Tietoarkiston lisäksi hankkeessa on mukana seitsemän palveluntuottajaa. Hanke päättyy keväällä 2017.
• CESSDA Metadata Harvesting Tool -hanke, joka kehittää metadatan haravointiratkaisun muun muassa CESSDAn yhteisen aineistoluettelon rakentamista varten. Hanketta vetää Norjan tietoarkisto NSD ja siinä on mukana neljä palveluntuottajaa. Haravointityökalu valmistuu vuoden 2016 aikana.
• CESSDA Expert Seminar 2015 on Trust -hanke, joka järjesti joulukuussa 2015 CESSDAn asiantuntijaseminaarin Haagissa. Päävastuun seminaarista kantoi hollantilainen DANS, ja Tietoarkisto oli yksi kolmesta muusta järjestäjästä. Seminaarin aiheina olivat luotettava sähköinen pitkäaikaissäilytys ja CESSDAn palveluntuottajille asettamat vaatimukset.

CESSDA on perustanut myös neljä pysyvää työryhmää ohjaamaan toimintaa. Työryhmät koostuvat palveluntuottajien asiantuntijoista. Tietoarkisto on mukana kolmessa työryhmässä: CESSDA Trust Support Group, CESSDA Training Group ja CESSDA Communications Group. Lisäksi Tietoarkisto on aktiivisesti mukana kehittämässä yhteiskuntatieteiden monikielistä tesaurusta ELSSTiä.

Keskitettyjen palveluiden rakentamisen ohella CESSDA laajentaa verkostoaan seuraavien kahden vuoden aikana. Nykyisten 15 jäsenmaan lisäksi konsortioon halutaan mukaan loputkin Euroopan maat. Tätä varten CESSDA haki ja sai rahoitusta Euroopan unionin tutkimuksen ja innovoinnin Horizon 2020 -puiteohjelmasta. CESSDA SaW: Strengthening and widening the European infrastructure for social science data archives -hanke jatkuu elokuuhun 2017 asti. Tietoarkisto on mukana työpaketissa, jonka teemana on tietämyksen jakaminen eri arkistojen välillä, ja jossa keskitytään muun muassa digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen haasteisiin ja malleihin, sertifiointiin ja kustannuksiin. SaW-projektin myötä CESSDA luo Euroopan tutkimusalueen data-arkistoille entistä tiiviimmän ja vuorovaikutteisemman yhteistyöverkon.

Tässä esitellyt tehtävät ja hankkeet ovat vain alkua CESSDA-palvelujen rakentamiselle. Työsuunnitelmassa riittää tehtävää useammalle vuodelle, ja uusia avauksia otetaan mukaan maailman muuttuessa. Toivon ja uskon, että Tietoarkisto osallistuu aktiivisesti CESSDAn kehittämiseen tässä mainittujen hankkeiden päätyttyäkin. On tehokkaampaa olla luomassa yhteisiä käytäntöjä kuin rakentaa omia erillisiä ratkaisuja tai sopeuttaa omia olemassa olevia ja toimivia ratkaisuja toisten vaatimuksiin.

Lisätietoja:
» CESSDAn palvelut Tietoarkiston sivuilla
» CESSDA SaW
» CESSDAn verkkosivut
» Tietoarkiston hankkeet

Mari Kleemola
kehittämispäällikkö, projektit ja kehittäminen -moduulin johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kevyitä ketteriä kokeiluja

Ohjelmistoalalla ja tuotantoteollisuudessa on käytetty jo pitkään ketterän kehittämisen menetelmiä. Meillä Tietoarkistossakin tekniset palvelut -tiimin sovelluskehittäjät hyödyntävät työssään ketterää, eli iteratiivista ja inkrementaalista työskentelytapaa.

Ketterät työtavat ovat yksinkertaisia, kevyitä ja nopeasti muutoksiin reagoivia. Organisaatioiden kannattaisi hyödyntää niiden periaatteita laajemminkin – esimerkiksi työhyvinvointia voi mainiosti kehittää kevyin, ketterin kokeiluin. Tämän opin Tampereen yliopiston järjestämässä Ketterän toiminnan ja kehittämisen valmennusohjelmassa, jossa edustin Tietoarkistoa. Valmentajana toimi organisaatiokonsultti Jukka-Pekka Heikkilä Humap Oy:stä.

Valmennustapaamisissa emme istuneet pöytien takana vaan tiiviissä tuoliringissä – ohjelmaan kuului paljon interaktiivisuutta ja vuorovaikutusta. Koulutus oli kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen, mielenkiintoinen ja mieliinpainuva. Ketterän kehittämisen saloista minulle jäivät päällimmäisinä mieleen vuorovaikutuksen merkitys, kevyiden kokeilujen sykli sekä työhyvinvointiperiaatteiden laatiminen. Lisäksi meille opetettiin muun muassa tekniikoita ideointiin ja palautteen keräämiseen.

Työhyvinvointi luodaan yhdessä, ja yhteisöissä tapahtuvien keskustelujen laatu näkyy lopputuloksissa

Vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen ovat erittäin tärkeitä asioita! Työhyvinvointikulttuuri ja me-henki syntyvät yhteisissä kokemuksissa ja tarinoissa. Pienikin muutos puhumisen rakenteissa luo ison muutoksen. Usein organisaation eri ryhmien välinen dialogi puuttuu, vaikka se olisi hyvin tärkeää. Työyhteisöjen tulisi myös nostaa esiin hiljainen puhe ja puhua myös niistä asioista, joista ei puhuta, vaikka pitäisi.

Kevyet kokeilut ovat helppo tapa kohentaa työhyvinvointia

Työhyvinvoinnin ketterä kehittäminen on syklinen prosessi. Ensin tunnistetaan mitä juuri nyt nähdään ja koetaan. Tämän jälkeen tulkitaan havaintoja. Lopuksi toimitaan ja tehdään kevyt kokeilu. Sitten aloitetaan prosessi alusta: tutkitaan tehdyn kokeilun vaikutuksia ja tunnistetaan mitä nähdään ja kuullaan ja niin edelleen. Erilaisten kokeilujen tekemiseen pitäisi olla matala kynnys, eikä kerralla tarvitse tehdä isoa muutosta.

Työhyvinvoinnin ketterä kehittäminen on syklinen prosessi.

Yksinkertaiset periaatteet motivoivat

Työyhteisöjen kannattaa laatia lyhyt lista yksinkertaisista työhyvinvointia tukevista periaatteista, joita yhdessä noudatetaan. Toimiva periaate alkaa verbillä ja periaatteita tulee olla pienin mahdollinen määrä. Periaatteisiin liittyy hyvä energia ja ne vahvistavat toivottuja asioita.

Organisaation työhyvinvointiperiaatteiden listalla voisi olla esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

• ollaan helposti lähestyttäviä ja pidetään matala kynnys avun pyytämiselle sekä antamiselle
• huolehditaan hyvästä ja nopeasta tiedonkulusta
• suhtaudutaan avoimesti uusiin ideoihin ja muutoksiin
• vaikutetaan oman työn sisältöön ja osallistutaan organisaation kehittämiseen
• ollaan joustavia ja kohdellaan kaikkia tasapuolisesti.

Tietoarkistossa vallitsee myönteinen yhteisöllisyys, ja meillä on työhyvinvointi erinomaisella mallilla. On kuunneltu ihmisiä ja tehty työhyvinvointia nostattavia toimenpiteitä. Ja varmasti tullaan jatkossakin tekemään. Todellisuushan on jatkuvassa muutostilassa, ja työyhteisöjen on elettävä jatkuvan liikkeen ehdoilla ketterin kokeiluin.

Lisätietoa:
» Jukka-Pekka Heikkilä: Kohti älykästä vuorovaikutusta
» Sulautettujen järjestelmien ketterä käsikirja

Outi Törnblom
projektikoordinaaattori
etunimi.sukunimi [at] uta.fi