Sähköistä säilyttämistä ja sporttista tunnelmaa Dublinissa

Gaelilaisten urheilulajien suorituspaikka, Dublinin Croke Park –stadion saattaa aluksi tuntua melko erikoiselta paikalta järjestää digitaaliseen säilyttämiseen keskittyvä konferenssi. Onko tauoilla kenties tarkoitus pelata hurlingia tai gaelilaista käsipalloa? Pitääkö varoa, ettei joudu lounasjonossa taklatuksi? Nämä huolet osoittautuivat turhiksi, sillä sporttisesta ympäristöstään huolimatta kesäkuun lopulla stadionilla järjestetyssä The 1st Annual Conference on Digital Preservation for the Arts, Social Sciences and Humanities –konferenssissa (DPASSH) ei tarvinnut pelätä, että hiki nousisi pintaan ainakaan liikkumisesta. Ainoat lihaksetkin, jotka rasittuivat, olivat lähinnä istumalihaksia, sillä kaksipäiväisen konferenssin ohjelma oli tiivis.

Konferenssin tarkoituksena oli keskittyä erityisesti sellaisiin digitaalisen säilyttämisen haasteisiin, jotka ovat tyypillisiä humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille sekä taiteen tutkimukselle. Sen sponsorina toimi The Digital Repository of Ireland (DRI), joka oli näkyvässä roolissa koko konferenssin ajan. DRI on kansallinen infrastruktuuri, joka pyrkii säilyttämään, hoitamaan ja välittämään Irlannin kulttuuriperintöaineistoja sekä humanistista ja yhteiskuntatieteellistä dataa. Säilyttämisperiaate nousee aivan uuteen valoon, kun otetaan huomioon, että vuonna 1922 sisällissodan melskeissä tapahtunut asiakirja-arkiston (The Public Record Office of Ireland) tulipalo tuhosi suurimman osan Irlannin historiallisesta asiakirja-aineistosta 1200-luvun taitteesta vuoteen 1922. DRI:n tarkoituksena onkin kootusti kerätä yhteen olemassa olevat historian ja nykypäivän tietoaineistot tutkimuksen, opiskelun ja suuren yleisön saataville. DRI:lle on lisäksi heinäkuun alussa myönnetty arvostettu Data Seal of Approval –sertifikaatti, joka myönnetään organisaatioille, jotka säilyttävät sähköisiä aineistoja luotettavasti sekä mahdollistavat niiden jatkokäytön.

Konferenssin osallistujalista oli melko irlantilaisvoittoinen, mutta ilokseni mukaan oli eksynyt myös pohjoismainen kollega, Ruotsin tietoarkiston eli SND:n kieliaineistoista vastaava Caspar Jordan. Myös CSC oli lähettänyt paikalle KDK-PAS-hankkeen (Kansallinen Digitaalinen Kirjasto – Pitkäaikaissäilytys) kehitystyössä mukana olleen it-puolen edustajan. KDK:n perusideahan on hyvin samankaltainen kuin DRI:n, toisin sanoen digitaalisten kulttuuriperintöaineistojen keskitetyn pitkäaikaissäilytyspalvelun suunnittelu ja toteuttaminen.

Konferenssin punaisena lankana toimikin huoli ja vastuu valtavien aineistomassojen säilymisestä ja säilyttämisestä. Kun jo puhtaasti analogista historiallista, taiteellista, yhteiskuntatieteellistä ja kulttuuriperintöön liittyvää aineistoa on valmiina kilometrikaupalla, tuo omat haasteensa nykyinen digitaalinen aika, joka tuottaa jatkuvalla syötöllä valtavia, yli ymmärryksen käyviä aineistomassoja. Osa esityksistä pohdiskelikin erityisesti sitä, miten sovittaa analogiset aineistot digitaalisiin työnkulkuihin. Toisaalta taas osa esityksistä keskittyi nimenomaisesti jatkuvasti tuotettuun digitaaliseen materiaaliin ja sen mielekkääseen säilyttämiseen. Kuinka alati karttuvaa aineistoa (esimerkiksi Facebookissa, Twitterissä, e-lehdissä, jne.) saa talteen sitä vauhtia kuin sitä tuotetaan ja onko kaiken säilyttäminen ylipäätään mielekästä? Nykyisen digitalisoitumisen myötä erilaiset aineistot ovat lisäksi varsin hyvin saatavilla, mutta haasteita luo niiden pitkäaikaissäilytyksen turvaaminen, omistajuuteen niveltyvät kysymykset tai teknisiin ratkaisuihin liittyvät seikat.

Pääosassa olivat aineistot ja sisällöt, paikoin myös teoreettiset lähestymistavat tai aineiston hallinnan kysymykset. Melko monen esityksenpitäjän taustaorganisaatio tai projekti oli sellainen, jossa arkistoinnin lisäksi myös aktiivisesti digitoidaan aineistoja. Erilaisten esimerkkitapausten avulla avattiin sisällöllisiä ja käytännöllisiä ratkaisuja säilyttämiskysymyksiin. Muuan esitys viihdytti yleisöä esittelemällä varhaisen, 1990-lopun online-taideprojektin, The Bono Probability Positioning Systemin, joka toimi eräällä tapaa Google Street View -sovelluksen edeltäjänä. Sen ideana oli liittää erinäisiin Dublinin karttakohteisiin todennäköisyyslaskelma siitä, miten suurella todennäköisyydellä paikassa saattoi törmätä U2-yhtyeen nokkamieheen Bonoon. Projekti oli kieli poskessa luotu ja todennäköisyyslaskelmat täysin hatusta temmattuja. Projekti toimi kuitenkin hyvänä esimerkkinä siitä, millaisia haasteita on pyrkimyksessä säilyttää vanhempaa nettiin luotua digitaalista sisältöä, jota ei alun perin ole ajateltu säilytettäväksi. Perinteisempää ja arkistoalalle tyypillisempiä ongelmia pohdittiin muun muassa esityksissä, jossa esiteltiin arkaluontoiseen aineistoon liittyviä eettisiä ongelmia tai metadatan käsittelyä.

Kodikasta humanistihenkeä ja yhdessä tekemisen ilosanomaa huokunut konferenssi oli leppoisa kokemus, joka kuitenkin tarjosi melko monipuolisen kattauksen digitaalisten aineistojen kirjavaan maailmaan. Konferenssin irlantilaiset järjestäjät toivoivatkin, että DPASSH muodostuisi jokavuotiseksi. Tämän toiveen allekirjoitan mielihyvin.

Lisätietoa:
» DPASSH 2015
» The Digital Repository of Ireland
» The Bono Probability Positioning System

Katja Fält
tieteenala-asiantuntija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi