En nyt esittele tätä tutkimusta mutta pysyn eduskuntavaaliteemassa. Avaan ja arvioin hieman niihin liittyvää kannatusmittaustoimintaa. Ennen vaaleja vaalitulosta ja valitsijoiden äänestyskäyttäytymistä ennakoivat erityisesti viestimet ja puolueet. Puolueet tilaavat äänestysaikomusmittauksia kampanjasuunnittelun tueksi. Tällaiset gallupit ovat pääsääntöisesti salaisia, eikä niiden ennustearvoa tai muuta laatua ole siksi mahdollista arvioida.
Viestinten teettämät julkiset puoluekannatusmittaukset tarjoavat puolestaan valitsijoille, puolueille ja ehdokkaille tietoa siitä, mitä kansalaiset puolueista ajattelevat ja miten he aikovat äänestää. Moniin muihin kyselytutkimusaiheisiin verrattuna puoluekannatusmittaukset ovat sikäli kiinnostavia, että niiden tietoja voidaan verrata sekä menneiden että tulevien vaalien tuloksiin. Tavallisesti kyselytutkimuksissa ei nimittäin ole mahdollista verrata käyttäytymisaikomuksia ja mielipiteitä todelliseen käyttäytymiseen.
Tietoja menneiden vaalien äänestyskäyttäytymisestä käytetäänkin vakiintuneesti tarkentamaan arvioita tulevien vaalien tuloksesta ja mittaushetken puoluekannatuksesta. Näitä menettelyjä selostetaan esimerkiksi YLE Uutisten puoluekannatusmittarissa. Käytännössä nämä menettelyt lisäävät mittausten osumatarkkuutta siten, että puolueiden eduskuntavaalivaalikannatus on yleensä kyetty ennakoimaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön tarkkuudella suuntaan tai toiseen.
Viime eduskuntavaalit olivat tosin poikkeus. Viimeksi julkistetut valtakunnalliset mittaukset eivät päässeet kiinni kampanjan parin viime viikon aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi Taloustutkimuksen viimeisin valtakunnallinen mittaus yliarvioi keskustan ääniosuuden kolmella ja aliarvioi perussuomalaisten ääniosuuden lähes neljällä prosenttiyksiköllä. Kannattaa muuten lukea Pertti Suhosen artikkeli Muutosvaalit 2011 -kirjasta. Siinä hän analysoi kiinnostavasti puoluekannatusmittauksia ja niiden metodiikkaa sekä muita viime eduskuntavaalien alla julkaistuja mielipidetutkimuksia.
Kirjoitin itse viime vuoden lopulla tiiviin analyysin viime eduskuntavaalien vaalipiirikohtaisista kannatusmittauksista. Se julkaistiin Matti Wibergin toimittamassa Populismi – Kriittinen arvio -kirjassa (Edita). Puoluekannatuksen osumatarkkuuden osalta vaalipiirikohtaiset mittaukset olivat suurin piirtein yhtä onnistuneita tai epäonnistuneita kuin valtakunnalliset mittaukset. Joukkoon mahtui tosin joitakin pahasti pieleen menneitä arvioita.
Muutamissa vaalipiirikohtaisissa mittauksissa yritettiin myös aprikoida kyselytiedoin läpimenevien ehdokkaiden nimiä. Tämä on mielestäni täysin turhaa puuhastelua, koska niin monet valitsijat päättävät ehdokkaastaan hyvin myöhään ja useat äänestäjät eivät halua kertoa ehdokkaansa nimeä vaalisalaisuuden säilymisen vuoksi.
Vaalipiirikohtainen puoluekannatusarviointi kyllä toimii, kunhan pohjana käytetään kunnollisia otoksia, kuten nyt pääosin nähtiin. Sen sijaan kansanedustajien nimien ennakointi huterien ja epäedustavien tietojen perusteella on edesvastuutonta ja loukkaa pahimmillaan räikeästi kampanjoivien ehdokkaiden tasavertaisuutta.
Toisen esimerkin erittäin heikkolaatuisesta kyselyennakoinnista tarjoavat ovensuukyselyt, joita jotkin maakuntalehdet toteuttivat viime eduskuntavaaleissakin joillakin ennakkoäänestyspaikoilla. Ensimmäisten ennakkoäänestyspäivien äänestäjäkunta on millä tahansa äänestyspaikalla erittäin epäedustava otos koko arvioitavasta äänestäjäkunnasta, koska esimerkiksi iäkkäimmät äänioikeutetut käyttävät vaaleissa hanakasti mahdollisuutta äänestää ennakkoon. Lisäksi monet juuri äänestäneet eivät halua kertoa äänestämäänsä puoluetta äänestyspaikkojen liepeillä, jolloin kantansa salanneiden osuus kasvaa. Tämäkin heikentää merkittävästi ovensuukyselyiden luotettavuutta.
Onneksi Suomessa ei tarvitse käyttää ovensuukyselyjä vaali-iltojen tuloslähetyksissä, kuten useissa maissa tehdään. Meillä niin moni käy äänestämässä ennakkoon, että vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen heti julkistettavat ennakkoäänitulokset riittävät tyydyttämään tiedonnälän. Ennakkoäänet eivät tosin yleensä ennakoi puolueiden lopullista ääniosuutta paljonkaan tarkemmin kuin viimeiset valtakunnalliset gallupit, mutta ovat ne kuitenkin oikeita laskettuja ääniä.
Palataanpa lopuksi Muutosvaalit-tutkimukseen. Kun Taloustutkimus haastatteli vaalien jälkeen noin 1300 satunnaisesti valittua äänioikeutettua, tiedot vuoden 2011 vaaleissa äänestetystä eivät olleet osumatarkkuudeltaan sen parempia kuin vaaleja edeltäneet mittaukset. Vaalien jälkeen aineistolle on kuitenkin mahdollista laskea painokerroin, joka painottaa eri puolueiden äänestäjien määrät vaalitulosta vastaavaksi dataa analysoitaessa. Näin on mahdollista tarkastella melko luotettavasti ja vaalitulostietoja monin verroin monipuolisemmin sitä, miten eri väestöryhmät äänestävät ja millaisia syitä he valinnoilleen antavat.
Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi
