Kevyitä ketteriä kokeiluja

Ohjelmistoalalla ja tuotantoteollisuudessa on käytetty jo pitkään ketterän kehittämisen menetelmiä. Meillä Tietoarkistossakin tekniset palvelut -tiimin sovelluskehittäjät hyödyntävät työssään ketterää, eli iteratiivista ja inkrementaalista työskentelytapaa.

Ketterät työtavat ovat yksinkertaisia, kevyitä ja nopeasti muutoksiin reagoivia. Organisaatioiden kannattaisi hyödyntää niiden periaatteita laajemminkin – esimerkiksi työhyvinvointia voi mainiosti kehittää kevyin, ketterin kokeiluin. Tämän opin Tampereen yliopiston järjestämässä Ketterän toiminnan ja kehittämisen valmennusohjelmassa, jossa edustin Tietoarkistoa. Valmentajana toimi organisaatiokonsultti Jukka-Pekka Heikkilä Humap Oy:stä.

Valmennustapaamisissa emme istuneet pöytien takana vaan tiiviissä tuoliringissä – ohjelmaan kuului paljon interaktiivisuutta ja vuorovaikutusta. Koulutus oli kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen, mielenkiintoinen ja mieliinpainuva. Ketterän kehittämisen saloista minulle jäivät päällimmäisinä mieleen vuorovaikutuksen merkitys, kevyiden kokeilujen sykli sekä työhyvinvointiperiaatteiden laatiminen. Lisäksi meille opetettiin muun muassa tekniikoita ideointiin ja palautteen keräämiseen.

Työhyvinvointi luodaan yhdessä, ja yhteisöissä tapahtuvien keskustelujen laatu näkyy lopputuloksissa

Vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen ovat erittäin tärkeitä asioita! Työhyvinvointikulttuuri ja me-henki syntyvät yhteisissä kokemuksissa ja tarinoissa. Pienikin muutos puhumisen rakenteissa luo ison muutoksen. Usein organisaation eri ryhmien välinen dialogi puuttuu, vaikka se olisi hyvin tärkeää. Työyhteisöjen tulisi myös nostaa esiin hiljainen puhe ja puhua myös niistä asioista, joista ei puhuta, vaikka pitäisi.

Kevyet kokeilut ovat helppo tapa kohentaa työhyvinvointia

Työhyvinvoinnin ketterä kehittäminen on syklinen prosessi. Ensin tunnistetaan mitä juuri nyt nähdään ja koetaan. Tämän jälkeen tulkitaan havaintoja. Lopuksi toimitaan ja tehdään kevyt kokeilu. Sitten aloitetaan prosessi alusta: tutkitaan tehdyn kokeilun vaikutuksia ja tunnistetaan mitä nähdään ja kuullaan ja niin edelleen. Erilaisten kokeilujen tekemiseen pitäisi olla matala kynnys, eikä kerralla tarvitse tehdä isoa muutosta.

Työhyvinvoinnin ketterä kehittäminen on syklinen prosessi.

Yksinkertaiset periaatteet motivoivat

Työyhteisöjen kannattaa laatia lyhyt lista yksinkertaisista työhyvinvointia tukevista periaatteista, joita yhdessä noudatetaan. Toimiva periaate alkaa verbillä ja periaatteita tulee olla pienin mahdollinen määrä. Periaatteisiin liittyy hyvä energia ja ne vahvistavat toivottuja asioita.

Organisaation työhyvinvointiperiaatteiden listalla voisi olla esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

• ollaan helposti lähestyttäviä ja pidetään matala kynnys avun pyytämiselle sekä antamiselle
• huolehditaan hyvästä ja nopeasta tiedonkulusta
• suhtaudutaan avoimesti uusiin ideoihin ja muutoksiin
• vaikutetaan oman työn sisältöön ja osallistutaan organisaation kehittämiseen
• ollaan joustavia ja kohdellaan kaikkia tasapuolisesti.

Tietoarkistossa vallitsee myönteinen yhteisöllisyys, ja meillä on työhyvinvointi erinomaisella mallilla. On kuunneltu ihmisiä ja tehty työhyvinvointia nostattavia toimenpiteitä. Ja varmasti tullaan jatkossakin tekemään. Todellisuushan on jatkuvassa muutostilassa, ja työyhteisöjen on elettävä jatkuvan liikkeen ehdoilla ketterin kokeiluin.

Lisätietoa:
» Jukka-Pekka Heikkilä: Kohti älykästä vuorovaikutusta
» Sulautettujen järjestelmien ketterä käsikirja

Outi Törnblom
projektikoordinaaattori
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Miksi terveys- ja lääketieteiden aineistot pitäisi arkistoida?

Arto Vuoren, THL, sanoin suomalaisilla hyvinvointi- ja terveysalan viranomaisilla ja tutkimuslaitoksilla on hallussaan kansainvälisesti verrattuna mittavat ja arvokkaat tietovarannot väestön palveluiden käytöstä ja terveydentilasta. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden käyttää tietoja tilastointiin, tutkimukseen ja biopankkitoimintaan.

Lakisääteisesti talletettujen tietojen lisäksi tutkijoilla ja tutkimusryhmillä on hallussaan kyselyin kerättyä tietoa muun muassa ihmisten elintavoista, työn asettamista haasteista, asenteista ja perhetilanteista.

Yhdistämällä olemassa olevia aineistoja eri lähteistä päästään tutkimaan sairauksien, työkyvyttömyyden ja hyvinvoinnin tausta- ja riskitekijöitä kokonaisvaltaisesti. Uusia hoitoja voidaan kehittää nopeammin ja poliittisen päätöksenteon pohjaksi saadaan tuotettua ajanmukaista tietoa. Terveydelle haitallisten altisteiden jäljille voidaan päästä nopeammin, ilman jopa vuosikymmeniä kestävää uutta tiedonkeruuta.

Aineisto on arvokas myös sellaisenaan. Jos aineistot olisivat saatavilla muuhunkin kuin alkuperäiseen tutkimukseen, toiset tutkijat voisivat tutkia ilmiötä eri näkökulmasta, jopa kokonaan toisen tieteenalan vinkkelistä.

Myös tutkittavien näkökulmalla on merkitystä. Tietokonepohjaisten kyselyjen, ja ylipäänsäkin kyselyjen, lisääntyessä perinteisesti hyvin tutkimukseen osallistuneiden suomalaisten halukkuus osallistua on laskussa. Tutkittavien taakan vähentämiseksi jokaista uutta kyselyä suunnitellessa olisi syytä miettiä hyvin tarkkaan, tarvitseeko uutta aineistoa kerätä, vai löytyisikö jo kerätyistä, arkistoiduista aineistoista tarvittava tieto.

Tämän vuoksi kaikki ihmisen terveyteen ja käyttäytymiseen liittyvät tutkimusaineistot, joilla arvellaan olevan alkuperäistä tutkimusta laajempaa hyötyä tutkimukselle, olisi arkistoitava.

Annaleena Okuloff
tieteenala-asiantuntija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kirjoitus on kolmiosaisen terveys- ja lääketieteitä käsittelevän postaussarjan toinen osa. Ks. ensimmäinen osa.