Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti pari viikkoa sitten tiekarttaraportin tutkimuksen sähköisten tietoaineistojen hyödyntämisestä. Siihen on koottu poikkihallinnollisen selvityshankkeen keskeiset ehdotukset alan hyvistä käytännöistä ja tietoaineistojen avoimuutta edistävistä toimenpiteistä. Aiemmin hanke oli tuottanut samaa aihepiiriä käsittelevän taustaraportin, joka luovutettiin opetusministerille vuosi sitten.
Tiekartta on laaja-alainen ja se tarjoaa hyviä polkuja ja myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia tutkimusdatan avoimelle saatavuudelle. Työ edellyttää laaja-alaista yhteistyötä aineistojen tuottajien ja välittäjien kesken sekä lisärahoitusta infrastruktuurien rakentamiseksi. Yksi perusongelma on. Tutkimusdatan pitkäaikaissäilytystä ja käytön avoimuutta tukevat rakenteet, välineet ja käytännöt puuttuvat edelleen lähes tyystin useilta tutkimusaloilta.
Rakenteet ovat pysyväksi tarkoitettuja organisaatioita tai järjestelyjä, joiden erityisvastuulla on tutkimusdatan elinkaaresta huolehtiminen. Välineet ovat esimerkiksi kuvailustandardeja, tietokantoja ja muita datan käytön tietoteknisiä sovelluksia, joiden avulla tutkijat löytävät ja saavat käyttöönsä haluamansa tutkimusaineistot. Käytännöt ovat puolestaan tutkimusyhteisön omaksumia toimintatapoja ja sääntöjä, tutkimuskulttuuria, joka koskee tutkimusaineistojen tekijyyttä ja avoimeen käyttöön saattamista.
Tiekartta nostaa aivan oikein yhdeksi keskeiseksi kansallisen datapolitiikan haasteeksi tutkimusaineistoihin liittyvät tieteelliset meriitit. Tältä osin tiekartta muun muassa toteaa (s. 29), että "tutkijoiden meritoituminen tietoaineistojen tuottamisesta ja jakamisesta tulee ohjeistaa yhtenäisesti". Vastuu olisi etenkin tutkimusrahoittajilla, kuten Suomen Akatemialla ja Tekesillä.
Olen itse meritoitumisen yleisestä merkityksestä samaa mieltä, mutta ohjeistamalla asia tuskin ratkeaa. Vastuu käytäntöjen muuttumisesta on myös tutkimusyhteisöllä ja laajasti kaikilla tutkimusta rahoittavilla tahoilla, kuten tutkimusinfrastruktuurirahoituksesta päävastuullisilla ministeriöillä. Tutkimusaineistoihin liittyvä meritoituminen on erinomainen esimerkki osoittamaan alan nykyisiä pullonkauloja.
Kyllä – tutkimusdatan tuottajien pitäisi saattaa datansa tutkimusyhteisön avoimeen käyttöön viimeistään hankkeittensa päätyttyä. Tämä ei välttämättä onnistu sormea napsauttamalla, vaikka tahtoa riittäisikin. Aineiston koonneen ryhmän tulee ensin kyetä sopimaan, kenen nimet ja missä järjestyksessä julkaistavaan aineistoon merkitään tekijöiksi ja kuka tai ketkä vastaavat aineiston jatkokäyttökuntoon saattamisesta.
Datan asianmukainen julkaiseminen puolestaan edellyttää datan kuvailun ja viittaustietojen vaatimia standardeja, jollaisia on valmiina vain harvoilla aloilla. Lisäksi datan julkaiseminen edellyttää sekä aineiston että sen keränneen hankkeen perustietojen kuvailua ja aina jonkin verran myös tutkimusaineiston muokkausta. Tämä vaatii aikaa ja työtä, joka ei läheskään kaikilla aloilla ole siirrettävissä olemassa olevan data-arkiston kontolle.
Lisäksi sekä tutkimusaineiston pitkäaikaissäilytys että sen jatkokäyttö muodostavat omat kokonaisuutensa meriitin muodostumisessa. Julkaistut datat saavat hyvää lisänäkyvyyttä avoimissa aineistotietokannoissa. Esimerkiksi Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto kääntää suomenkielisten aineistojen kuvailut englanniksi ja sijoittaa ne sitten avoimiin, kansainvälisiin datatietokantoihin. Näin ulkomaiset tutkijat pääsevät käyttämään suomalaisia tutkimusaineistoja, joista heillä ei muutoin olisi tietoa.
Luovuttaessaan arkistoituja data-aineistoja jatkokäyttöön tietoarkisto antaa niille viittaustiedon ja -ohjeet, joita jatkokäyttäjän tulee noudattaa. Tätä kautta aineistot ja niiden tekijät tulevat viitatuiksi tavanomaisin tieteellisin referenssein. Runsaassa jatkokäytössä olevat tutkimusaineistot ovat merkittävä meriitti alkuperäisille kokoajille, koska silloin toisten kokoama data on laajasti hyödyllistä tiedeyhteisölle.
Asianmukaisin standardein kuvailtu ja julkaistu tutkimusaineisto on tekijöilleen tieteellinen meriitti, jonka voi ilmoittaa ansioluettelossa. Tiedeyhteisön yhteiseen ja avoimeen käyttöön avatut datat mahdollistavat tieteen itsensäkorjaavuutta ja lisäävät sen yleistä luotettavuutta. Siksi nyt valmistuneen tiekartan toimenpide-ehdotukset pitää ottaa vakavasti.
Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi
